Hae tästä blogista

torstai 30. lokakuuta 2008

Aekuset naeset - hauskaa teatteria!

Kylläpä oli tosi hauskaa pitkästä aikaa teatterissa! Menimme naisporukalla katsomaan Kuopion kaupunginteatterin hassuttelukappaletta Aekuset naeset. Kolme naista ala-aulan pienellä näyttämöllä pisti parastaan, tanssi, lauloi ja höpötti sielunsa kyllyydestä. Naiset kertoivat elämästään ja unelmistaan. Paljastettiin naisten sukkahousutaideteos. Erot savolaisen ja pohojalaisenkin välillä tulivat selväksi. Nauroimme ja ulvoimme ihan silkasta ilosta. Tähän pimeään aikaan se oli mahtavaa irroittelua, suosittelen kaikille, myös miehille. Lopussa oli vielä laulu Aukunen naenen savoksi. Sen olisin halunnut kyllä kuulla pitempänä versiona., koska olen itsekin esittänyt tuota kappaletta jossain revyyiloittelussa yksityistilaisuudessa. Menkää hyvät immeiset teatteriin, siellä on hauskaa!

tiistai 28. lokakuuta 2008

Elämää on vaalien jälkeenkin

Kunnallisvaalit käytiin jo osaksi ennakkoon ja sunnuntaina myrskyssä, jota seurasi jonkinlainen myrsky lehdistössä tuloksesta. Miksi demarit esittivät saaneensa torjuntavoiton, vaikka hävisivät kuten keskustakin. Kokoomuksen voitto oli odotettu ja ennustettu, mikä oli varmaan aika paljon hymypojan Siilinjärven Jyrki-boyn ansiota. Hyvä ja näkyvä kampanja, joka toi esille oikeita asioita, kuten sen, että kokoomus ei ole enää mikään porvaripuolue, vaikka siellä onkin paljon yritteliästä ja yrittäjähenkistä porukkaa mukana. Kokoomusta kannattaa suuri ja koulutettu keskiluokka. Sitä ihmettelen kuitenkin suuresti, kun Kuntaliitto oli julkisesti varoittamassa suuresta yrittäjämäärästä valtuustoissa. Kuntiin on lähdössä varoitus, etteivät vaan pääse ulkoistamaan terveys, kotihoito, päivähoito yms palveluita, nehän voivat tulla jopa liian edullisiksi ja paremmiksi kuntalaisille! Ihmeellistä meininkiä Kuntaliitolta.

Merkillistä oli myös Perusuomalaisten suuri kannatus. Mitähän se kertoo taas ajastamme? Onneksi tuo ulkomaalaisviha ei Suomessa ole esillä, kuten Itävallassa. Oliko se protestia vai mitä? Perussuomalaiset ainakin Espoossa vastustavat metroa ja ökyrakentamista, mikä onkin oikein. Kuopiossakin tuota ökyrakentamista tapahtuu, on rakennettu kalliita päiväkoteja ja kouluja. Viimeksi olin pudottaa silmäni, kun menimme äänestämään naapurikaupunkiosan koululle ja näimme uuden Länsi-Puijon ökykoulun, joka on metsän keskellä. Rahaa on taatusti palanut, kaikki oli arkkitehtonisen hienoa kuin kivilinnassa. En ymmärrä, miten veronmaksajien rahoja tuhlataan surutta. Sitten ei ole ihme, jos päivähoito, terveydenhoito ja koulu on rahapulassa. Järki hoi päättäjät -älä jätä!

lauantai 25. lokakuuta 2008

Avoimen blogini avaus

On sateinen lokakuun lauantaiaamu ja istun opiskelemassa Jyväskylän yliopiston järjestämää verkkokirjoittamista Kuopion vanhan kasarmitalon tietokoneluokassa. Tässä pihapiirissä on Nobel-voittaja Martti Ahtisaarikin kirmaillut pienenä poikana. Opettajamme Pia Kristiina juoksee opiskelijan luota toisen luokse neuvomassa kärsivällisesti blogin luomista, joka on monelle ensimmäinen yritys. Oman blogin luominen ei ole aivan yksinkertaista. Mutta vaikeampaa on sen ylläpitäminen, muokkaaminen, kuvien laittaminen, ulkoasun vaihtaminen.

Itse olen pitänyt omaa salaista perheemme blogia jo kaksi vuotta. Aloitin sen sukulaisen pyynnöstä, kun nuorimmaisemme meni Amerikkaan vaihto-oppilaaksi ja kerroin blogissa hänen ja Amerikan kuulumisia. Järkevintähän olisi ollut, että nuori itse olisi kertonut kuulumisistaan, mutta hän sanoi, ettei hänellä ole siihen aikaa. Nuori palasi kotimaahan, mutta jatkoin blogipäiväkirjan pitämistä, koska lukijoita on ollut kai jokunen. Osoitteen laitan joulukortissa sukulaislle ja valituille ystäville. Sitähän en tiedä minkä verran tekstejäni luetaan, mutta ainakin mieheni ja lapseni lukevat ja kommentoivat niitä.

Blogin kirjoittaminen on terapiaa tai ajankulua. Minulle se on kuin laittaisin asioita järjestykseen elämässäni ja päässäni. Kun olen kirjoittanut kuulumiseni, on hyvä olo, melkein kuin olisin tavannut jonkun, jolle olen saanut kertoa tärkeimmät juttuni!!! Ja ainahan on toive tai ajatus, että joku on kiinnostunut lukemaan tekstiäni. Julkiseen blogiin en kuitenkaan kirjoita tarkemmin perheeni tai sukuni asioita, en myöskään työasioita tai naapureiden uutisia. Julkisia uutisia tai päivän ajankohtaisia asioita voin komentoida ja esittää mielipiteeni. Mutta ketäpä ne kiinnostaisivat??