Hae tästä blogista

keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Eläkkeellekö - höh?!

En kyllä ymmärrä, miksi pitäisi jäädä yleensäkään eläkkeelle, jos on terve ja järki juoksee. Maalla on paljon esim. maanviljelijöitä, jotka tekevät tuottaviakin töitä säännöllisesti aamusta iltaan, vaikka ikää on miten paljon. Ja he ovat useimmiten erittäin terveitä. Tässä helmikuussa, kun olin sairaana ja siten pakkolomalla kotona, en kaivannut mitään muuta niin paljon kuin säännöllistä työntekoa. Kun ikää tulee, pitäisi olla mahdollisuus tehdä lyhyempää päivää, osapäivätyötä, mutta työ on se joka pitää terveenä ja estää dementoitumisen. Työntekijöistä pitää pitää hyvää huolta ja omaa kuntoaan pitää hoitaa, että jaksaa mahdollisimman pitkään olla töissä. - En halua koskaan olla eläkeläinen! Siksipä minulla on jo valmiiksi monia suunnitelmia uuden työn ja yrityksen pyörittämiseksi, kun olen joskus eläkeiässä! No, ehkäpä ajattelisin eri lailla, jos olisin vaikka opettajana tai minut irtisanottaisiin tai lomautettaisiin.

maanantai 23. helmikuuta 2009

Lex Nokia!!

On käsittämätöntä, mihin tätä Lex Nokiaa tarvitaan! Kuka työnantaja jaksaa availla työntekijöidensä sähköposteja ja vakoilla, mitä he siellä viestittävät. Jokaisen työnantajan pitää tehdä sellainen työsopimus, joka sisältää jo sopimuksen, ettei yrityksen asioista kerrota eteenpäin. Jokaisen työntekijän pitää olla luottamuksen arvoinen. Jos lavertelusta jää kiinni, siitä pitää saada rangaistus. Hyi sitä työntekijää, joka rikkoo työnantajansa luottamuksen. En voisi kuvitella toimivani työnantajani selän takana ja laverrella asioista ulospäin. Ja jos on niin tyhmä työntekijä, joka käyttää firman sähköpostia omiin juttuihinsa ja laverteluun, hävetköön!
ps - kyllä ymmärrän työnantajiakin täysin ja lain valmistelua, joku tolkku viestien lähettelyssäkin pitää olla - sananvapaus on ihan muuta kuin toimiminen selän takana!

sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Tarvitsemmeko missejä?

Niin, aika moni meistä sanoisi, että emme tarvitse. En ainakaan lähettäisi omia tyttäriäni missikisoihin. Eri asia, jos he menisivät omasta halustaan. Kyllähän missikisoilla on edelleen katsojansa ja kannattajansa. Naisasiaa missikisat tuskin edistävät. Kauheaa on lähinnä se arvostelu ja arviointi, mitä misseihin kohdistetaan. Ja kun he ovat nuoria, jokainen negatiiviinen arvostelu sattuu. Muutama vuosi sitten oli kisoissa mukava kuopiolainen Sara, joka oli luonnossa todella komea ilmestys. Kun hän meni missikisoihin, kaikki huomasivat vain hänen toisen karsastavan silmänsä. Varmaan hän saa lopunikäänsä kantaa sitä leimaa. En tiedä hyötyikö hän kisoista? Toivottavasti. Missikisat ovat aika vaarallinen paikka tulla julkisuuteen, koskaan ei tiedä mitä kirjoitetaan ja mistä arvostellaan. - Mutta me tavalliset taivaan alla tallaajat tarvitsemme julkkiksia, jotta saamme elää rauhassa omaa elämäämme ja kauhistella tai ihastella julkkisten elämän menoa. Lehdet ja media elävät julkisuuden henkilöistä ja heidän tarinoistaan. Ihanaa, että saan olla aivan tuiki tavallinen ihminen rauhassa medialta iloineni ja suruineni omassa pienessä maailmassani.

tiistai 17. helmikuuta 2009

Facebookista ja Mark Zuckerbergistä

Tämän päivän sana on nettiyhteisössä Facebook eli kasvogalleria, jonne innokkaat keräävät kavereita kuin me tytöt kiiltokuvia tai filmitähtien naamoja ennen vanhaan. Kenellä on mitenkin paljon kavereita, joillakin jopa satoja. Itsekin laitoin naamamani kuvan galleriaan ja koskaanhan ei sitten tiedä, mistä oma naama sitten esiin pullahtaa. No, en notku iltoja Facebookissa, säilytän muutaman ulkomaisen ystäväni nimiä ja yhteytietoja siellä, jos satun niitä joskus tarvitsemaan. Edes kaikki lapseni eivät halua olla ystäviäni Facebookissa ja senhän ymmärrän oikein hyvin, ettei ole kivaa, jos äiti sattuu seurailemaan lapsensa salaisia juttuja. Luulen, että Facebook elää aikansa kuten Messenger tai Skype. Kuka siellä jaksaa elää virtuaalielämää loputtomiin? No, ehkä jotain hyötyäkin on Facebookista, mutta oikea elämä on aivan jotain muuta.

Tekijänoikeuksia on mahdotonta seurata, jos joku napaa minunkin vanhan kuvani ja vaikkapa nimitietoni toisella puolen maapalloa. Luulen, että lähivuosina tuleekin tekijänoikeuslaki muuttumaan todella paljon, koska jo nyt alkaa olla monenmoista ongelmaa internetin käytön suhteen. Laki ja lainlaatijat yleensä laahaavat perässä. Jo vuosi sitten tekijänoikeusseminaarissa kyseltiin näistä ongelmista. Kuvia ladataan huolettomasti eri forumeille ja niitä voidaan sieltä yhtä huolettomasti kopioida vaikka minne. Ihmiset ja varsinkin nuoret voisivat miettiä paljon tarkemmin, millaisia kuvia he laittavat itsestään yleiseen jakeluun. Ei ole varmaankaan viisasta laittaa kännikuvia itsestään huolettomasti kaikkien katsottavaksi. Tänään Facebookin perustaja Mark Zuckerberg ilmoitti, että hän voi käyttää haluamallaan tavalla Facebookin aineistoa, siis hänellä on siihen tekijänoikeus. Tavallaan hän onkin oikeassa, koska hän omistaa tämän formaatin. Siis - olkaapa ihmiset varovaisia tietojenne suhteen, ettei sitten kaduta, mitä tuli tehtyä.

lauantai 14. helmikuuta 2009

Ystävänpäivänä

Hyvää ystävänpäivää tänään ja vielä huomennakin. Amerikkalainen ystävänpäivä on tullut jo tavaksi Suomessakin ja sitä vietetään kuka mitenkin, aika moni ypöyksinkin. Ystävänpäivänä voisi jokainen miettiä sitä, miten olisi ystävällisempi läheisilleen ja jopa vieraammillekin. Paljon on onneksi menty eteenpäin ystävällisissä tavoissa ja hyvässä palvelussa, mutta maailma ei ole vieläkään valmis ystävällisyyden suhteen. Yksikin ystävällinen sana voi lämmittää mieltä pitkään. Siispä ystävyystalkoot pystyyn ja hyvyyttä kylvämään ympäristöön. Se olisi vasta oikea ympäristöteko tällaisena aikana, kun kovat arvot jyräävät varsinkin työmaailmassa.

lauantai 7. helmikuuta 2009

Herkuton helmikuu

Olin päättänyt pistää itseni kovalle kuurille helmikuussa ja viettää tipattoman tammikuun jälkeen herkuttoman helmikuun. (Tipaton tammikuu ei minulle tuota tosiaan yhtään vaikeuksia, koska en käytännössä naukkaile juuri lainkaan, joskus lasi viiniä tulee ruuan kanssa otettua, ja en ole erityinen viininkään ystävä - lempijuomani ovat vesi ja maito!). Niin - herkuton helmikuu alkoi todellakin ilman herkkuja, ja sekös onkin tosi rankkaa. Kun kieltäytyy suklaasta joulun mässäilyn jälkeen, kekseistä, pullista, ties mistä herkuista, on olo aika ahdistava. Itsekuria se vaatii ainakin minulta. Ja eipä muuta siitä seuraa kun veren sokeri laski nopeasti, iski ihan oikea supernovainfluenssa kovan kuumeen kanssa (-39C). Kun on viettänyt kolme päivää sängyn pohjalla kuumehoureessa, ei oikein tiedä enää kuka tässä on. Ruoka ei maistu, vesi vain ja banaanit. En ole eläissäni ollut näin sairas! Aika kuurihan tämä on koko elimistölle. Nyt uskon senkin, että influenssaan voi jopa kuolla. Kuulema nykyiset virukset ovat tosi kovia. Ensi talvena otan influenssaroketteen! Ehkä tästä toipuu kesään mennessä.

tiistai 3. helmikuuta 2009

Kaikki viihtyvät Kuopiossa

Näin kirjoitti toimittaja Anna-Stina Nykänen sunnuntain Hesarissa suuremmoisessa jutussaan, missä nyt yhtäkkiä kehutaan Kuopiota maasta taivaaseen. Kieltämättä kaupunkimme on aito kulttuurikaupunki, josta löytyy vaikka mitä mukavaa. Teatteria, ei kaupallista elokuvaa, VB-valokuvakeskus, jazzin ystäville klubeja, kirjastoa, konserttitaloa, taidenäyttelyjä. Jutusta oli vain unohdettu mielestäni pääasia, meidän upea hieno luontomme, joka on jokaisen ulottuvilla, rantaan on lähes joka paikasta aika lyhyt matka. Nyt tuntuu tuulevan taas jostain muualta, kun juttu savolaisista muuttui ylistykseksi. Hyvä näin! Asummehan mitä parhaimmassa kalakukkojen kaupungissa, vaikka aika harvoin sitä herkkua syömme. Luulen, että monelle muuttajalle selviää ajan kanssa ne hyödyt, jotka ovat erinomaisia pienemmässä kaupungissa asuessa. - Kun kävin viikonloppuna pääkaupungissamme Helsingissä, tuntui, että aika menee siellä helposti autossa istuessa paikasta toiseen liikkuessa ja ruuhkaa riittää viikonloppunakin. No, silti pidän Helsinkiseudusta, kun siellä harvoin käy, on ohjelmaa ainakin joka tunnille. Shoppailun olen jättänyt vain kokonaan, ajankuluksi käy kaikki muu kuin kauppakeskusten kiertely.