Hae tästä blogista

torstai 29. lokakuuta 2009

Kulttuuria Kuopiossa

Kuopio on aina ollut hyvä kulttuurikaupunki ja on sitä edelleenkin. On hyvää teatteria, musiikkia, taidetta monessa muodossa ja elokuvia. Mielestäni urheilukin on kulttuuria parhaassa muodossa, onhan meillä Kups ja Kalpa! Siinä missä me naiset ryntääämme omiin kultturimenoihin, miehille riittää urheilumenoja. Meillä siis riittää menoja pienen kaupungin kulttuurinälkäisille ihmisille, ja lisää saa kun matkustaa naapurikaupunkeihin tai pääkaupunkiin. Teatterin parhaat näytökset ovat harmittavan usein loppuunmyytyjä, kuten tänäkin syksynä Rakkaat Rissaset, joka kertoo kuopiolaista ihmisistä Niiralan kaupunginosassa.

Tällä viikolla katsoin mainion ruoka-keittiö-elokuvan Julia ja Julie. Se sopii kaikille, jotka arvostavat hvyää ruokaa tai pitävät ruuanlaitosta. Elokuva on tositapahtumiin perustuva, kuvaa kahden naisen elämää ja kahta aikakautta. Meryl Streep on hauska (välillä liiankin ) kuuluisana keittiötähtenä Julia Childinä. Elokuvan viesti on selkeä; tie miehen sydämeen käy vatsan kautta! Sen tuntuu moni nainen jo unohtaneen! Niin, joku tasa-arvoihminen sanoo tietysti siihen,että miksei se mieskin voi kokata. No, voihan se niinkin päin olla jos on ollakseen. Ranskalainen keittiö on varmaan se maailman paras keittiö, alan uskoa. Kirja Ranskalaisen keittiön salaisuudet pitää pyytää siis joulupukilta.

Tänään kuuntelimme illalla porukalla täpötäydessä Musiikkikeskuksessamme Rajattoman ja Kuopion kaupungin orkesterin hienoa yhteiskonserttia. Musiikki oli mahtipontista Queen-musiikkia. Aika mahtava esitys, mutta We are the Champions on liian tuttu ja jää edelleenkin soimaan korviin sen kuultuaan. Muuten nautittavaa kuunneltavaa pimeänä syysiltana.

perjantai 16. lokakuuta 2009

Islannin lumoissa


Menee varmaan monta päivää ennenkuin palaudun maan pinnalle sieltä Islannin kuun maisemista. Islanti iski kuin voimakas järistys! Kokemus on tietysti vielä voimakkaampi, kun matkaan lähtee kovimpien sateiden ja hurjien syysmyrskyjen aikaan. Onneksi myrskyt ja sateet olivat illalla ja aina kun teimme retkiä päivisin, paistoi aurinko. Tuuli ei haitannut, se kuuluu siellä asiaan. Mutta mennessä lentokentälle laskeutuminen oli vaikuttava, kun alla tyskyi hurja vaahtopäinen meri vuorenkorkuisine aaltoineen. Onneksi emme oleet laivassa, vaikka melkein siltä tuntui,kun kone laskeutui Keflavikin lentokentälle nitisten ja natisten, mutta se kesti. Matkustajat taputtivat, mitä ei ole tapahtunut aikoihin! Tunnelma oli jännittävämpi kuin Linnanmäellä. Islanti on tosiaan kuin kuuplaneetta laavakenttineen ja todella erikoisine maisemineen. Maisemat ovat jopa erikoisen väriset syksyllä, kun lähes kaikki vihreä on kadonnut syksyllä, paitsi sammal. Ruskean ja mustan laavan eri sävyt ruskan punertavien sävyjen kanssa tekevät maisemista sadunomaiset. Tuollainen vuorten karski luonto vaikuttaa taatusti ihmiseen, kulttuuriin, taiteeseen ja muotoiluun. kaikki on pelkisttyn selkeää, jopa eläminen tässä maassa, missä asukkaita on vain noin 350 000.

Islanti on ihmeitä täynnä. Tulivuoret, laavakentät, kuumat höyryävät rikinkatkuiset lähteet, purkautuvat geysirit, maan repeämä mannerlaattojen välissä, maanjäristykset, joita jopa kuulimme välillä. Avarat hienot vuoristomaisemat ja tiiviit pienet kylät, lampaita ja hevosia ja jopa tavallisia lehmiä. Hauskaa oli nähdä, miten kuuma höyryävä lähde saattoi olla jopa omakotitalon takapihalla. Siis -oma lämpöhöyrylaitos. Energiapulaa islantilaisilla ei ole, kun kaikki saavat ilmaiseksi sähkön ja veden luonnon antimista. Tuulivoimaahan heillä olisi, mutta sitä ei tarvita.

Lama näkyy pääkaupungissa; kaupoissa ei ole ostajia, liikkeitä on suljettu, muutama laitapuolen laulaja liikkuu kuten meillä, joku rouva hoilasi samalla kadulla, jopa pankkiautomaatilla rahaa nostaessaan. Hinnat ovat alhaisemmat kuin Suomessa. Aitoja islantilaisneuleita saa pilkkahintaan. Mutta - ihminen on selviytyjä lamassakin, kuten Skoga-kylän museossa näimme. Lama laittaa ihmiset keksimään taas uusia juttuja, Islannissakin. Parin kolmen vuoden päästä kaikki on varmaan taas hyvin. Maasturit maksettu ja asunnot pystyssä komeampina. Kenties islantilaiset keksivät tehdä laavasta ja mustasta hiekasta jotain, mitä muilla ei ole. Toivottavasti hinnat eivät nouse enää, nyt hintataso on hyvä suomalaisellekin. Kaupoissa on tyylikkäitä vaatteita ja on kivan näköistä, kun ihmiset pitävät perinteisiä islantilaisneuleita kaikkialla. Jopa vanhan ajan kelttivaatteita näkee nuorilla ja lapsilla. Design on raikasta kuin suolainen merituuli.

Olen lukenut nyt islantilaista kirjallisuutta. Menin Kuopion kirjastoon ja kas, siellähän ovatkin Islanti-viikot menossa. Hyllyittäin islannikielisiä ja suomen - sekä englanninkielisiä kirjoja. Raahasin kotiin ruokakirjoja, Ebba-runot, muutaman Saaga-kirjan, Laxnessin Salka Valka-kirjan, joka on kirjoitettu jo 1930-luvulla. Se on aika karu kuvaus köyhälistön elämästä tuulisessa, sateisessa ja myrskyjen saaressa, jossa siihen aikaan ei ollut kunnon asuntoja eikä vaatteita köyhillä. Nyt ymmärrän islantilaisia, enkä valita meidän ilmasta enää yhtään. Meillä on loistoilmasto syksylläkin.

perjantai 2. lokakuuta 2009

Islantiin syyslomailemaan!

Yleensä syyslomalaiset suuntaavat etelään, mutta me päätimme tyttäreni kanssa lähteä seikkailemaan Islantiin! Se on taatusti erilainen loma! Toivottavasti emme jäädy sinne, koska Grönlanti on niin lähellä, eli olemmehan melkein pohjoisnavalla. Säätietojen mukaan siellä Reykjavikissa on jo pakkasasteita ensi viikolla, mutta onhan siellä niitä ihania kuumia lähteitä ja kylpylöitä pääkaupungissakin useita, joissa voimme aikaamme viettää, jos palelee! Ja islantilaiset villatuotteet ovat varmaan lämpimiä ja nyt taas edullisiakin, kun maa meni bankrottiin. Toivottavasti ei sada ja tuule koko aikaa, jotta saisin muutaman hyvän valokuvan. Suoraan sanoen jännittää, kun ei tunne maata ollenkaan, tuntuu kuin Kuopiosta kuuhun olisi lähdössä! Monet kertovatkin Islannin matkasta, että on kuin olisi ollut toisella planeetalla.