Hae tästä blogista

perjantai 20. marraskuuta 2009

Lapsen oikeus

Tänään on lasten oikeuksien päivä. Taas puhutaan kauniisti lasten puolesta, mutta miten moni todellakin kuuntelee lastaan herkällä korvalla. Aika liikuttavaa oli kuunnella lasten toiveita, kun heitä haastateltiin uutisissa. Monet sanoivat, että aikuiset ovat liikaa töissä. He voisivat olla enemmän lastensa kanssa. - Kun itse olin aikoinaan töissä pitkään lasten alalla, näin miten monet kärsivät liian pitkistä vanhempiensa työpäivistä. Lapset tarvitsevat tosiaan aikuisia, vaikka eivät sitä aina osaa kertoa. Uravanhemmat sulkevat korvansa ja ummistavat silmänsä tämän asian edessä. Toivon tosiaan, että lukuisat menot jäisivät vähemmälle, kun lapset ovat pieniä. Ei se yhteinen oleminen niin ihmeellistä tarvitse olla. Ongelmia riitää tulevaisuudessa, kun lapset tuntevat olevansa liikaa monenkin aikuisen elämässä. - Lasten ongelmia ovat avioerot (aika usein), alkoholi, kiusaaminen, opettajat, naapurit, pahat sukulaiset, nälkä ja köyhyys. Lasten ongelmat jäävät liian usein lasten jalkoihin.

tiistai 17. marraskuuta 2009

Täällä pohjan tähden alla

Pääsin katsomaan ennakkonäytökseen Timo Koivusalon Täällä pohjan tähden alla. Teattereissa sen ensi-ilta on vasta 4.12. Kyllähän se yli kolmituntinen filmi veti katsojat hiljaiseksi. Suomen itsenäisyyden alkuaikojen historia on myös surullinen. Filmissä oltiin kyllä taas mielestäni punaisten ja sorrettujen puolella, vaikka he ensin aseeseen tarttuivatkin. Tampereen kapina oli raakaa touhua. Ruumiita tuli. Ilkka Koivula on hyvä näyttelijä, joka rosoisuutensa takia sopii osaansa Akselina. Toisaalta hän ei ollut näytellessään 20-vuotiasta meikattunakaan nuoren näköinen. Miten toisenlainen se elokuva olisikaan ollut, jos komea tähtinäyttelijä Mikko Nousiainen olisi ollut Koskelan Akseli. Mutta - ehkäpä tuota sotarealismia ja ampumista oli taas liikaa tässä tai sitten tarkoituksella juuri. Toivottavasti opimme historiastamme jotain. Talottomien asema oli surkea, tuloerot liian suuret. Menkää hyvät ihmiset katsomaan tämä elokuva, se on hyvä, ja oman maan historiaa on hyvä nuortenkin osata. Muuten, tässä filmissä eivät Veikkausrahat menneet hukkaan, saimme komean filmin ja näyttelijät saivat töitä. - Niin, Suomen tuloterot ja omistajuus. Mitä se onkaan tänä päivänä. Toiset saavat liian suuria palkkoja ja omistavat liikaa. Toiset kuten naisalojen opettajat ja hoitajat raatavat pienillä palkoilla. Eikö opettajan tai hoitajan työ ole aivan yhtä vastuullista kuin lentäjien? Tasan ei käy käy onnen lahjat. Jotain tarttis tehdä!? Ylisuuret palkat ovat vääryys, jota ei voi sulattaa kukaan tervejärkinen. Ahneus on ihmisen perisynti.

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Ilmastonmuutos

Kaikki puhuvat nykyisin ilmastonmuutoksesta. Ja ihan kuin se johtuisi autoista, teollisuudesta, saasteista, ihmisestä. Mutta kun ilmasto ei ole ollut vakiolämpöinen maapallolla ennenkään. Esim. kun kävin Islannissa, siellä kerrottiin, miten lämmintä oli ennen 1300-lukua. Etelä-Islannissa kasvoi metsää ja siellä silloin voi viljellä jopa viljaakin. Sitten tuli pikkujääkausi, joka ei taatusti ollut ihmisen aiheuttama. Nyt ihmiset toivovat, että Islannin ilmasto lämpenisi uudelleen, jotta metsät kasvaisivat ja he voisivat viljellä muuallakin kuin kasvihuoneissaan vihanneksia tai juureksia. Islannissa on istutettu mm kuusia suojaisiin paikkoihin.

Itse en tunne yhtään huonoa omaa tuntoa ilmastonmuutoksesta, vaikka meitä yritetään joka päivä syyllistää. Ajan autolla, jopa kolmella ja pitkiäkin matkoja. Poltan halkoja uunissa ja lennän lentokoneella. Jos alkaisin tarkemmin miettiä kaikkia tekemisiäni, en voisi enää tehdä mitään, kuten perheparka Kodin Kuvalehden viimeisessa numerossa, joka elää ekoelämää Valtimolla. Huh-mikä valinta! Lapsiparat, äiti ja isä ideologiansa kanssa ovat kuin erämaassa. Kaukana kaikesta ja kaiken ulkopuolella. Valintansa kullakin.

Vaikka ilmasto muuttuu, lunta on taas tullut - jopa aikaisin. Mutta sekin vähä ehtii sulaa muutaman kerran ennenjoulua. Joulufiilistelyä on ilmassa jo mukavasti.

maanantai 9. marraskuuta 2009

Isänpäivä, verot, pimeys ja marraskuu

En oikein ymmärrä, miksi isänpäivä piti Suomessa laittaa kalenterin vuoden pimeimpään, räntäsimpään, koleimpaan kuukauteen ja äitien päivä taas vastaavasti toukokuulle parhaimpaan aikaan vuodesta. Ihan kuin isät eivät olisi ansainneet parempaa kuukautta. Muualla maailmassa isänpäivää vietetään keväällä tai kesällä. Isänpäivä vaikkapa elokuussa olisi tosi juhlapäivä monelle, sen voisivat isä tai perhe viettää aivan eri tavalla. Mikähän älynväläys sekin oli 70-luvun kauppiailla. Onneksi isänpäivä on nykyisin muutakin kuin kaupallinen ostosjuhla. Se on isän aseman ja merkityksen mietiskelypäivä. Suomen isät ovat hienoja isiä, tekevät työtä perheensä eteen ja ajattelevat perheensä parasta. Onnea elämään kaikki isät!

Taas on verokalenterit julkaistu ja tiedämme naapureimme verot, mikä on aika törkeää, koska mielestäni tienestit ovat jokaisen oma asia. Kateelliset miettivät niitä, miten toiset tienaavat paljon, mutta tosiasiassa kovasti töitä tekevät pitävät yllä aikamoista sirkusta verorahoillaan. Vain pieni osa kansasta on täysipäiväisiä työntekijöitä. Suuri on se joukko, joka opiskelee, sairastaa, on eläkkeellä, työttömänä, ansiosidonnaisella, vuorotteluvapaalla, äitiyslomalla yms. Suomessa on erinomainen verotussyteemi, jonka ansiosta olemme maailman onnellisinta kansaa! Mutta verotiedot ovat pahinta tirkistelyä jos mikä. Varmasti se tieto poistuu tulevaisuudessa.

Pimeys on taas tullut kuin säkki päähän. Marraskuu alkaa jo näyttää puolensa, lunta tulee ja menee, sadetta, loskaa, räntää, mutta vain hetki eli kaksi kuukautta ja valoa alkaa olla taas liian kanssa. Kynttilät, kutimet, kirjat vaan esille. Pimeä aika on rauhoittumisen ja mietiskelyn aikaa ennen jouluhösseliä. Itse jopa nautin pimeästä vuodenajasta, silloin ei tarvitse ryntäillä joka suuntaan hullun lailla. Jouluaskartelut, ompelukset, lukeminen ja käsityöt täyttävät elämää kuten ennenkin meillä maalla kekrin jälkeen. En ole koskaan kaipaillut aurinkoon kaamosaikana. Joskus olisi mukavaa mennä Lappiin pimeimpään aikaan, vaikka siellähän on lunta ja sehän taitaa valaista aika lailla. Kyllä sisukas suomalainen yhden kaamoksen taas kestää, vai mitä?


PS - lunta tuli Kuopioon seuraavana päivänä tosi paljon, kaikki on komean valkoista!

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Sikainfluenssa pelottaa tosi paljon!

Aikaisemmin ajattelin, ettei tuo sikaflunssa minua pelota yhtään, mutta nyt kun tauti alkaa levitä kulovalkean tavoin pohjoisesta etelään, alkaa jo pelottaa todella paljon. Kuolleitakin on jo Suomessa ja eniten surettaa ja kauhistuttaa tuo pienen tytön menehtyminen. Otan osaa. Hänhän sai siis keuhkokuumeen, jota ei ymmärretty hoitaa. -Tyttöhän oli perusterve! Itse en varmaan kovin kovaa tautia saa ja kun ikääkin on jo 50, tauti ei ehkä iske suurimmalla voimalla, toivotaan. Mutta kun omassa lähipiirissa on paljon nuoria ja lapsia, odottavia ja vauvoja, tulee väkisinkin kauhu välillä mieleen. Ja rokotuksiakaan ei saa aluksi kuin riskiryhmät. Niin, eihän tuo pieni tyttönenkään kuulunut riskiryhmään. Kyllä terveet, varsinkin lapset ja nuoret tulisi heti rokottaa. Ei voi kuin toivoa kädet ristissä, että rokotetta saadaan mahdollisimman nopeasti kaikille.


Kuopiossa oli kai jo syntynyt rokotusjonoissa sen verran riitaa ja tönimistä, että oli palkattu turvamies ihmisten turvaksi. Aika hurjilta näyttivät rokotusjonot terveyskeskuksen ulkopuolella. Siellä moni varmaan jo vilustui ja sai kunnon flunssan jonottaessaan. Eipä olisi voinut kuvitella, että tuollainenkin tauti taas tulee meitä vaanimaan, eikä rokotetta saa ajoissa. Todellä ikävää ja kurjaa! Eikö meillä ole tätä kurjuutta jo muutenkin tarpeeksi maapallolla?

maanantai 2. marraskuuta 2009

Kuopion nuorisokuorolle onnea!

Onnea, onnea, onnea vaan! Kyllä oli ilo katsella, kun oman kaupungin musiikkiluokkien ja konservatorion opiskelijat veivät voiton Suomen paras kuoro-kisassa! Harvoin näkee noin mukavan näköistä ja innokasta porukkaa. Hyvä me! Kyllä tekee hyvää tällaisena lama-aikana katsella tuollaistakin menoa välillä. Elämänilo on aitoa nuorilla, ja toivottavasti se tarttuu muihinkin. Oikeaa kaamoksen kadotusterapiaa! Laulu ja musiikki, sehän meitä itäsuomalaisia on aina auttanut, eli ilo pintaan vaikka sydän märkänis, on vanha sanonta. Telkkarissa voisi olla enemmänkin tämän tyyppisiä musiikki-ohjelmia, joissa on aitoa menoa ja meininkiä. Mukavaa oli katsella kun tuttujen lapset lauloivat voittoon. Kannustajajoukkoja löytyi todella paljon, joten voitto oli kyllä odotettu.


Kuopiosta löytyy muutakin nuorten huippuosaamista. Urheilu on aina innoittanut ihmisiä täällä, joten Kalpan jääkiekkojoukkue ja Kupsin jalkapaaloilijat ovat aika suuria vaikuttajia kaupungissamme. Elämme mukana taas talven ajan Kalpan taistoissa, niin voitoissa kuin häviöissä. Kannustusjoukot täyttävät tänä vuonna ainakin Kalpan peleissä hallin penkit. Nyt Savon Sanomien uusin ehdotus olikin, että Kalpa ja Kuopion nuorisokuoro pitäisi saada samaan esitykseen, vaikkapa Kalpan 80-vuotis juhlien aikaan. Hyvä ehdotus! Hengennostatus on tärkeää, kun lama jyllää! Sillä saadaan aikaan jopa uusia työpaikkoja.

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Halloween vai Pyhäinpäivä?

Suomessa käydään joka vuosi keskustelua siitä, onko oikein viettää Halloweenia Pyhäinpäivänä. Mielestäni jokainen saa viettäää sitä, aivan kuten itselle sopii. Ei ole tiukkaa sääntöä valtiovallan taholta tullut, mitä sinä päivänä saa tehdä. Mekin käymme joka vuosi ukin ja mummin haudalla Pyhäinpäivänä yleensä alkuillasta. Muistelemme muitakin menehtyneitä samalla. - Mutta silti voisin illaksi lähteä Halloween-juhliin, jos joku kutsuisi. Alunperin Halloween on tullut Euroopasta kelttien mukana Amerikkaan. Se on ollut sadonkorjuujuhla, joka muotoutui lännessä omaksi juhlakseen. Keltit Irlannissa ja Skotlannissa viettivät useita viikkoja sadonkorjuujuhliaan, johon kurpitsakin liittyy. Suomessa juhlan nimen voisi muuttaa Kurpitsa-juhlaksi tai miksei Lanttu-juhlaksi. Juhla on mukava lisä pimeään aikaan lapsille ja nuorille, kouluille ja päiväkodeille. Vietimmehän maalla aikoinaan Kekriäkin, ei se kovin vakavaa menoa ollut.


Aikoinaan, kun lapsemme olivat Kuopion englantilaisessa koulussa, Kurpitsa-juhlat olivat syksyn kohokohta. Naamiaspukuja valmisteltiin pitkään ja hauskaa oli meillä vanhemmillakin noitina ja hirviöinä. Pidimme myös hauskoja naamiaisjuhlia ystäväperheiden kesken. Ja hauskaa oli ja hauska on niitä juhlia vieläkin muistella. - Nyt kun puhutaan kaamosajasta ja jokainen tuntuu olevan masentunut pimeän takia, pienet juhlat eivät tee kenellekkään pahaa. Pois tiukkapipoisuus ja mukaan vaan juhliin, jos siltä tuntuu. Kaikki muutkin juhlat ovat tulleet maailmalta Suomeen, kuten joulukin aikoinaan. Mutta arvostelijoitahan riittää tässäkin asiassa.