Joulu tulee ja menee nopeasti

Joka vuosi joulu tulee nopeammin kuin aikaisemmin ja menee vauhdilla kuin raketti. Luin tänään Anna-lehdestä Anna-Leena Härkösen joulujutun. Aika hyvä juttu! Eipä hän taida mikään jouluihminen olla, kun ei maistu jouluruuat, eikä hän tunnu kestävän joulun pyhiä. Vai lieneekö juttu tarkoitettu lähinnä huumoriksi. Jotkut tosiaan pakenevat joulua mahdollisimman kauas sukulaisista ja ystävistä. Onhan sekin vaihtoehto muttei minulle eikä meidän perheelle. Parasta joulussa onkin sukulaiset ja läheiset ihmiset. Mutta onneksi on mukavia sukulaisia! Ihanaa on tosiaan, kun lapset saapuvat kotiin ja saamme olla taas yhdessä kuin ennen! Tottahan joka joulu on erilainen ja joulun lapsuuden taika on kadonnut. Mutta joulutunnelmasta voi nauttia nyt, kun pakkasta on -20C ja luntakin on maassa.

Joulussa parasta on ruoka, kuusi, koristeet ja pitkät leppoisat pyhäpäivät. Joulun sanoman tarkoitus on varmaankin muuttunut, mutta eiköhön se antamisen ja saamisen ilo sekä muistaminen ole se tärkein. Jouluna voi taas yrittää olla parempi ihminen kuin aikaisemmin. Kortteja ja pieniä lahjoja on kiva saada, jos olen rehellinen. Meidän perheestäkin lähtee joka joulu noin 50 korttia. Toivottavasti ne edes hieman ilahduttavat saajiaan.

Lapsuuteni kauhein ja vaikuttavin joulusatu oli H.C. Andersenin Pieni tulitikkutyttö. Itkin aina, kun hän jäi pakkaseen kadulle avopäin ja paljainjaloin ja sai katsella ikkunoiden takaa toisten joulujuhlaa. Hän paleltui kuoliaaksi yön aikana. Sitä satua ei enää tänä päivänä kovin usein lapsille kerrota, sehän voi oikeastikin järkyttää. Vaikka se satu voisi olla tottakin tänäkin päivänä.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kalanruoto kurkussa ambulanssilla sairaalaan!

Jopas taas sattui kesän juttu eli syödessä sattuu! Olimme mökillä uurastaneet koko iltapäivän maalausurakkaa ja tein illaksi kalakeiton hauesta. Se on herkkuamme, kun sekaan laittaa runsaasti perunoita, voita ja sipulia. Puhdistin kalapalan ruodoista mielestäni tarpeeksi huolella ja aloitin syömisen, mutta viimeistä lusikallista syödessäni tunsin kovan piston kurkussani. Juoksin ulos kakistelemaan ja yritin oksentaa ja yskiä ruotoa pois. Ruoto tuntui sormessani syvällä kuitenkin kurkun yläpäässä, mutten saanut sitä pois, kun se oli iskeytynyt tiukasti kurkkuun. Mieheni oli nopea ja tilasi heti ambulanssin viereiseltä kylältä, kun näki surkean läähätykseni ja kakisteluni. Pojat tulivat kohtuullisen nopeasti ambulanssilla mökille. Mutta koska emme saaneet keväällä nimettyä heti tietämme, tien löytäminen vei oman aikansa ambulanssilla ja mieheni meni vastaan autollaan. Kylläpä aika tuntui pitkältä siinä yökötellessä. Jokainen minuutti oli tuskaa. Pistos oli aika kova, en uskaltanut niela
Lue lisää

Kevät keikkuen tulevi

Kuva
Kalevalan sanoin: Kevät keikkuen tulevi, suvi suuta vääristellen. Se kyllä tarkoitti aikoinaan, että keväällä ei ole enää tarpeeksi ruokaa, vielä vähemmän kesän alussa. Talvivarastot oli syöty ja olo oli heikko. Mutta silti oli kevättä rinnassa. Nykyihmiselle kevät keikkuen tulevi tarkoittaa enemmänkin säiden vaihtelua. Harva tietää tuon sanonnan taustat, mutta väliäkös sillä. Kevät tulee kuitenkin. Tai ehkä vapun seutuun voidaan sanoa, että kevät keikkuen tulevi, kun katsoo hieman huojuvia tyyppejä.                         Kuvat Kuopiosta Pohjois-Kallaveden rannalta 7.4.2014 noin klo 17.30.                                                           Kamera Nokia Lumia 1020
Lue lisää

Ajatuksia tähän aikaan

Kuva
Kahlil Gibran oli nuoruuteni ajan runoilija, jonka ajatuksia luin ja ihailin. Nyt hänen viisaat mietteensä ovat taas ajankohtaisia tässä vaikeassa ajassa. Jokaisen talven sydämessä on väräjävä kevät, ja jokaisen yön hunnun takana on hymyilevä aamunkoitto. Ihmisten joukossa tahtoisin mielummin olla se, jolla on unelmia ja halu täyttää ne, kuin suurin ihminen ilman unelmia ja toiveita. Jonakin päivänä olen puu, ja tuuli laulaa oksissani ja aurinko tanssii lehdilläni, ja olen vahva ja kaunis kaikkina vuodenaikoina. Sydän ymmärtää, mitä kieli ei koskaan ilmaise ja mitä korvat eivät voi kuulla. Tuuli voi puhaltaa ja tyyntyä, meri voi aaltoilla ja asettua, mutta elämän sydän on rauhallinen ja hiljainen maailma, ja tähti, joka siinä loistaa on ikuisesti kiinteä. Muistaminen on eräänlaista kohtaamista. Unohtaminen on eräänlaista vapautta. Salaisimmat kyyneleemme eivät koskaan etsi silmiä. Paulo Coelho on tämän päivän nuorille eilisen Gibran: Unelman tekee m
Lue lisää