Hae tästä blogista

sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Minusta tuli uusi Kalpa-fani!

Mieheni osti tässä joku aika sitten minulle lipun Kalpa-otteluun, koska en ollut koskaan vielä käynyt Kuopiossa katsomassa jääkiekko-ottelua! Lapsena ja nuorena seisoimme lumihangessa ja pakkasessa pienen kotikaupunkimme peliä katsomassa. Kotiin mennessä jalat ja kädet olivat niin jäässä, että asetuimme uunin eteen sulattelemaan jäseniämme. Toista se on nyt komeassa jäähallissamme. Nuorena opiskelijana Helsingissä, kun asuin kiekkokaukalon lähellä,  kävimme kavereiden kanssa katsomassa Töölön hallissa jonkun jääkiekko-ottelun, mutta ne olivat siihen aikaan yhtä tappelua, huutoa ja jopa tavaraa heiteltiin jäälle kiekkoilijoiden päälle! 

Mutta täytyy sanoa, että oikein innostuin ihan tosissaan Kalpan pelistä! Nyt tajuan, miksi Niiralan montussa istuu joka kotipelissä 3000-5000 henkeä hurraamassa. Kalpan peli oli loistavaa ja tosi kivaa katsottavaa. Hehän menivät sulavasti kuin tanssijat jäällä. Aitoa yhteispeliä, kuten pitää elämässäkin olla. Sitä torstai-illan peliä oli ilo katsella, kun he vielä voittivatkin. En muista mikä joukkue oli vastassa, mutta pääasia oli reilu voitto. Pelissä oli kaikki elementit kohdallaan. Se oli kuin teatterinäytelmä, oli jännitystä ja menoa, eikä yhtään kyllästyttänyt katsomossa. Olihan siinä kaksi väliaikaa, jotta sai myös itse liikuntaa. Osa kyllä näytti istuvan väliajatkin! Nyt kaikki täti ja setä-ihmisetkin katsomaan parasta teatteria, mitä Kuopiossa on tarjolla. On todella hyvä, että tähän harrastukseen käy nyt myös kulttuuriseteli. Sitä ihmettelin, miksi ihmiset eivät huutaneet ja kannustaneet enemmän. Kuulema lauantaipelissä on enemmän ääntä, kun katsojat juovat enemmän! Kai sitä ääntä lähteen ilman juomaakin torstaina? On nämä savolaiset kainoja, itse olisin huutanut vaikka koko ajan, mutten yksin uskaltanut. Pelissä oli muutakin mukavaa, oli kojua ja kioskia, joissa myytiin fanituotteita ja syötävää ja sitten oli se juomapuoli, jossa oli kylläkin aika rauhallista. Fanijoukko oli hallin toisessa päässä keltaisten lippujen ja huutosakin kanssa. Meno oli aika amerikkalaistyyliin kaupallista, mutta se siinä olikin hyvää. Kalpa on tajunnut tuotteistaa koko brändinsä. Paikalliset firmat saavat mainiota mainostilaa ja mainosaikaa. Hauskoja olivat Kapla-tutit ja hammasharjat, joita aion ostaa sukuun tuleville vauvoille. Vielä vain lisää fanituotteita. Kapasen Kalpa-perhe on tehnyt todella hyvää työtä Kuopiossa. Kiitos Kapaset, kun palasitte Kuopioon! Saamme seurata huippukiekkoilua ja hyvää ajanvietettä. Nyt kaikki joukolla Kalpan peleihin kannustamaan!

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Härkäviikot


Tammikuun härkäviikot huristavat härän vauhdilla eteenpäin, kohta ollaan jo helmikuussa ja laskeudutaan laskiaismäkeä pitkin maaliskuulle. Näin se pakkastalvi etenee ihmetellessä kaunista kuuraluontoa ja pakkasen tekemää luontotaidetta ympärillämme. Viikonloppuna tuli hiihdeltyä ja liikuttua Puijolla ja Konttilassa kameran kanssa. Kävin myös Savilahdessa ihmettelemässä yliopiston luistinradan väen paljoutta. Savonsanomissa kerrottiin, että siellä reilun kilometrin pituisella luistinradalla oli jopa tuhat ihmistä käynyt luistelemassa viikonlopun aikana. Porukkaa oli retkiluistimilla, hokkareilla, kaunokkailla. Perheitä ja yksinäisiä. Tarve matkaluisteluun on siis kaupungissa aikamoinen, mutta rataa pitää paikallinen luisteluseura eikä kaupunki. Toivottavasti ihmiset tukevat rahallisesti tätä urheaa ja aktiivista luisteluseuraa.

Talvi on Kuopiossa komeampi kuin aikoihin, pakkanen paukuttaa rukkasiaan nurkissa. Tänään on taas -20C ja samaa kipakkaa menoa on luvassa viikonloppunakin. Jos pakkanen on noin kova, hiihtelystä eikä luistelusta tule mitään. Seuraava hankintani onkin kuntopotkuri, jolla aion läheisen Kallaveden  jäätielle kuntoa potkimaan.
Pakkasella voi myös harrastaa kulttuuria. Viimeaikoina on tullut katsottua mm Havukka-ahon ajattelija, joka oli taas oikein mukava suomalainen kansankuvauselokuva. Kainuun maisemat ovat kauniita katsella ja ihmiset kuin menneen maailman olentoja. Kai näitä korpifilosofeja elelee maalla ja kaupungeissakin edelleen. Kuoliaaksinaurattaja oli kyllä outo tyyppi. Muuten - eräs sukulaiseni souti Veikko Huovista tuona kirjan kirjoittamiskesänä veneellä ympäri Kuhmoa, kun kirjailija keräsi tarinoita. Sukulaiseni sisko olikin sanonut, että sinustahan tuo kirjoitti kirjan, kun tämä soutajasukulainen oli aikamoinen filosofi. No, kai niitä kirjan aiheita elävästä elämästä kertyy kirjailijoilla yleensä muutenkin.

tiistai 5. tammikuuta 2010

Älä kopioi kuvia tai tekstiä blogistani!

Tämän päivän trendi on kirjoittaa blogia tai pitää Facebookia tai keskustella jossain mediassa tai olla jollain muulla tavalla koukussa nettiin. Mutta - siinäpä vasta ongelmia riittää. Mitä kirjoitan, paljastanko minuuteni vai pysynkö nimimerkin takana, joka on turvallisempaa. Laitanko höysteeksi valokuvia. Jokainen fiksu tietää, että kopiointi on rikos. Eipä sekään ole itsestään selvyys. Sivuiltani kopioitiin valokuva, joka julkaistiin eräässä uskonnollisessa lehdessä tämän joulun aikaan. Kyseessähän on selkeä tekijänoikeusrikos. Vaikka blogissani ei ollut erikseen kieltoa, pitäisi jokaisen lehden toimituksen olla tietoinen tästä lakipykälästä. Nyt kielto on profiilissani.

Olkaapa ihmiset tarkkoja, jos lataatte kuvia sivuillenne tai Facebookiin. Jos niitä ilmestyy painettuun lehteen tai muuhun julkaisuun esim. toiseen blogiin, eikun lähetätte muutaman sadan euron laskun, kuten minä teen. Korvaukset liikkuvat tänä päivänä 500 - 1500 eurossa. Toimitukset maksavat ne kiltisti, mieluummin kuin lähtevät oikeuteen. Kuulin eräästä tunnetusta pila -sarjakuvapiirtäjästä, jonka kuva kopioitiin ilman lupaa lehteen ja muutetiin vielä hieman. Hän laittoi 1700 euron laskun ja toimitus maksoi sen kiltisti.

sunnuntai 3. tammikuuta 2010

Uusi vuosi, uudet vai vanhat kujeet?

Pakkanen ja talvi, se yllätti taas. Viime yönä oli Kuopiossa jopa lähes -30C. Ei hätää, uunimme lämpiää, poltamme halkoja ilmastofanaatikoista välittämättä. Savua sopii ilmaan. Kuljen ulkona pakkasessa turkissa (mummon yli 30 vuotta vanhassa piisamiturkissa) enkä palele. Tämä turkki on kyllä aidoista metsästetyistä piisamista tehty. Vähät välitän eläinten puolustajista. Jos maapallolla on kuljettu kylmässä vuosituhansia nahkoissa ja turkeissa, miksi ei nyt? Fanatikkoja ja syyllistäjiä riittää. Filosofi Timo Airaksinen sanoikin, että elämme syyllistämisyhteiskunnassa, mitään ei saisi tehdä. Sitähän se on, tv ja lehdet antavat ohjeita, miten pitää elää ja mitä saa tehdä. Poliitikot eivät jaksa, ihmiset palavat loppuun. Antakaa syyllistäjät ja toimittajat elämisrauha ihmisille tänä armon vuonna!