Hae tästä blogista

sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Kalevalasta ja Karjalasta

""Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi
itse korvin kuullakseni, nähä näillä silmilläni."

Kun olen Karjalan kulmilta kotoisin, kalevalainen elämän tapa tuntuu tutulta. Lapsuuteni herkkuja olivat karjalanpiirakat, sultsinat, sulhaspiirakat, kukkoset, vatruskat ja saipa tuleva mieheni ne mummin tekemät sulhaspiirakatkin ensi visiitillä. En tiedä olivatko kovin terveellisiä nuo voissa paistetut herkut, mutta hyviä ne ainakin olivat maultaan. Itse osaan tehdä kukkoset, karjalanpiirakat ja sultisinat varsin nopeasti. Mutta perinneruokakirjastani löydän ohjeet muihinkin herkkuihin. 

Kalevala on minulle tuttu kirja, luin sen nuorena useaan kertaan. Olihan Elias Lönnrot istunut maalaiskotini pihalla runonkeruumatkoillaan Itä-Suomessa. Pihallamme kasvoi Lönnrotin koivu, jossa me lapset kiikuimme kesäiltaisin. Nyt se koivu on jouduttu jo kaatamaan, kun se tuli liian vanhaksi. Lapsena näin mielikuvituksessani Eliaksen istuvat sen koivun juurella vihko ja kynä kädessään. Mietin, kukahan siinä oli hänelle runoja kertomassa noin vuonna 1860, kylän nuoret neidot vai vanhat mummot vai kylän väkevät sanavalmiit miehet?

Olen suuri Kalevala-korujen ihailija. Omistan jos jonkinlaista Kalevala-korua. Yksi lempikoruni on mummin perintöä, Tampereen lintu. Vihkisormuksenikin on Halikon sormus. Kalevala-korut ovat mielestäni mahottoman upeita!

Karjalaisuus on muutakin, kuten iloisuutta, naurua, elämän asennetta. Selvitään yhdessä ja surut huuhdotaan pois. Ja sekin on karjalaisuutta, kun sanotaan, että pidetään vain hauskaa, vaikka sydän eli syrän märkänis.  Aika korniltahan se kuulostaa, mutta kai se sota ja kotien menetys aiheutti monenlaista asennetta elämään. Se oli tavallaan oikein, ettei kannettu murheita mukana, vaan mentiin iloisena elämässä eteenpäin, vaikka koti oli menetetty ja läheisiä menehtynyt sodassa. Musiikki on karjalaisille tosi tärkeä ja samoin tanssiminen, minulle myös.

Karjalainen - sana tulee varmaan karjasta. En ole varma, mutta luulen niin. Kotonani oli myös paljon karjaa.
Tässä Kaarlo Hännisen koulukirjasta karjalaisten ihmisten kuvausta:
Karjalainen on solakkavartaloinen ja pitempi kuin muut suomalaiset. Silmät ovat usein tummemmat, tukka tavallisesti ruskea ja usein kihara. Luonteeltaan karjalainen on reipas, puhelias ja toimelias. Hänellä ei kuitenkaan ole hämäläisen sitkeyttä töissään.(??) Se nähdään varsinkin siinä, että hänellä ei ole maanviljelyyn niin suurta halua kuin hämäläisillä.(Pellot olivat usein kivisiä ennenvanhaan). Sen sijaan tekee hän mielellään kauppaa. Karjalainen rakastaa laulua ja soittoa." Jaha - kaikki tuo ei mielestäni pidä paikkaansa aina, joskus kyllä.

No - en häpeä yhtään karjalaisjuuriani täällä Savossa. Vaikka olen senkin kuullut, miten evakkoja täällä pidettiin riesana - jotkut talolliset kai suivaantuivat, kun Karjalan väkeä oli liikaa nurkissa. Itseäni se tieto ei haittaa, vaan olen kiitollinen siitä, että isäni ja äitini saivat hyvät evakkotalot Kuopion läheltä, joissa heistä välitettiin oikeasti.

perjantai 26. helmikuuta 2010

Kevään valoa!

Helmikuu päättyy ja alkaa ihana maaliskuu! Kevään valo, se on paras asia pitkän talven jälkeen. Varsinkin tämä talvi, kun se on olllut kylmä, pimeä ja liian luminen, valo tuntuu ihmeelliseltä. Mieli halajaa ulos, onneksi nyt on jo hieman lauhempaa, vain -13C. Valo tuo esiin pölyn ja lian, siispä siivoamaan! Mutta hanget ja upea sää vaikuttavat siten, että siivous ei olekaan pääasia, vaan kävelylle, hiihtämään ja nauttimaan hienosta kevätsäästä viikonlopun aikana. Valo saa ihmeitä aikaan, alkaa hymyilyttää aivan itsestään. Ihanaa - kesä on tulossa! Se on kuin jännittävää matkaa odottaisi.

tiistai 23. helmikuuta 2010

Ylen kivaa, kun Junger laitettiin sivuun

Ylen uusi pomo Lauri Kivinen on mielestäni tervetullut! SDP on pitänyt tiukasti poliittisesta nimityksestään kiinni jo 40 vuoden ajan. Ja sitten uutisoidaan esim. Heinäluoman lausuntoa, että tämä oli poliittinen nimitys. Höh, sanon minä. Karmeaa, miten asioista voidaan olla eri mieltä. Mielestäni Ylen pitää poistaa poliittiset nimitykset. Nyt uusi johtaja onkin ensimmäinen asiajohtaja ja ammatti-ihminen media-alalta kautta aikojen. Me ihmiset eli katsojat ja kuuntelijat haluamme uutisia, pelkkää tietoa, emmekä aatetta ja asennetta. Haluamme rehellisyyttä emmekä propagandaa. Ylen pääuutisia on ollut todella epämiellyttävä seurata, niin poliittinen sävy niillä on ollut vuosikaudet. Ehkäpä pääsemme vihdoin demarien ikeen alta totuuksien torvena.

sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Ilmaston lämpeneminen?

Viikonloppuna saimme kokea Itä-Suomessa kovimmat pakkaset talven aikana, yöllä -35C ja -32C, päivällä -25C! Kuka vielä jaksaa väittää, että  maapallon lämpiäminen on alkanut! Kaikki kuulema johtuu suuresta muutoksesta, joka on tullut maapallolle. - Mielestäni tämä fanaattisuus lähentelee jo uskonlahkoa! Me ilmastonlämpenemisen  vastustajat! Kuka haluaa uskoa mihinkin ja tulla autuaaksi tavallaan. Minä uskon taas ilmaston muuttumiseen. Mikään ei ole pysyvää, ei edes maapallon ilmasto. Sää on aina ollut muuttuva, jo ennen teollistumista. Suomessa on joskus kasvanut palmuja, se olisi ihanaa, ei tarvitsisi matkustaa Ranskaan tai Italiaan.

No, onneksi pakkasilla on ollut käytössäni mummin vanhat ihanan lämpimät turkit ja oma minkkis! Paras turkki on ollut tosi vanha yli 30 vuotta vanha mummin piisamiturkki, joka on ommeltu aidoista perinteisesti ammutuista piisameista. Piisamihan on rotta, huom animalistit, se syö vedestä kalat, siksi se joutaa turkiksi. Se on ihanan lämmin - ei tuuli tuiverra eikä pakkanen pelota. Päähäni olen vetänyt usein ulkona lämpimän vanhan kanihatun. Ahhh - iskepä nyt pakkanen! Ymmärrän esi-isiä ja esi-äitejä, miksi he olivat metsästäjiä! Ainakin minun suvussani!

PS - perun puheeni ettei ilmasto lämpenisi, se lämpenee, kun tuo hiilidioksidimäärä lisääntyy, mutta - mitä siitä seuraa, sitä ei tiedä minusta kukaan. Mielestäni ihmistä eli kuluttajaa ei saa siitä kuitenkaan syyllistää.

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Kuopiossa kuohuu

Viime viikolla Kuopissa alkoi kuohua tosissaan. Matkailujohtaja Heikki Kähärä sai kenkää! Heikki on ollut virassaan jo 14 vuotta, mutta uusi hallitus yrittäjä Mikko Mäntyniemen johdolla antoi epäluottamuslauseen, jonka sisältö jäi hieman hämäräksi meille kuopiolaisille. Puhuttiin talousepäselvyyksistä, muttei tarkennettu sitä, mitä se todellisuudessa oli. Oliko rahaa käytetty kenties omiin menoihin tai ylitetty liikaa budjettia vai oliko epäselvyyksiä kuittien sisällöissä? Vai eikö toimitettu tarkkaa kirjanpitoa hallitukselle näytille. Kyllä meidän kuntalaisten pitäisi nyt tietää, mitä meidän verorahoillamme puuhataan. Potkut tulivat Heikille siis täytenä yllätyksenä. Samoin kuntalaisille. No - tappiotahan siellä matkailupalvelussa tehdään, kun tulot valuvat muualle kuin kaupungin laariin eli alueen matkailuyrittäjille, kaupunkihan toimii tavallaan turistien sisäänheittäjänä. Parantamisen varaa varmasti on asioissa ja paljon. En osaa olla asiassa kenenkään puolella, koska en tiedä tarkkaan, mikä oli todellinen potkujen syy. Heikki on varmaan parhaansa yrittänyt, ideoita olisi ollut, mutta rahaa toteutuksiin ei - ainakaan näin säästöjen supervuosina. Matkailu on vaikea ala ja kaupungin rooli sen vedossa vielä vaikeampi. Siinäpä taas pähkinää purtavaksi!

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Kynttilän päivänä sytytin kynttilän

Kynttilänpäivä tänään tuo valoa ja toivoa talveen, luin jostain sen merkityksestä. No, sitä tarvitaan taas tänään, kun on pilvinen päivä. Hanki ja lumisuus tuovat valoa jonkin verran. Sytyin juuri kaksi kynttilää, kun alkaa jo hämärtää. Mietin sitten tuota uskonnollisuutta, joka vaikuttaa meidän kaikkien elämässä, vaikkemme olisi uskovaisia lainkaan. Itseäni en ole koskaan pitänyt uskovaisena, vaan tavallisena pulliaisena. Mielestäni kaikki julkiuskovaiset ovat jollain tapaa vaikutettuja. Kai se kuuluu ihmisluontoon uskoa johonkin yliluonnolliseen tai taikuuteen. Ja eniten minua ärsyttää oikeissa uskovaisissa se asenne - alaspäin katseleva muihin ihmisiin, kuin he olisivat parempia ihmisiä kuin muut tavalliset. Kyllä me tavalliset ihmisetkin rukoilemme ja vietämme nuhteetonta elämää, ahkeroimme ja uhraudumme. Ei uskominen tee ihmisestä parempaa kuin toisesta. Jos en käy kirkossa tai kuulun väärään puolueeseen, en ole pakana. Tai - no olen kai pakana, kun epäilen aika lailla!
Kirkossa voin silti käydä, mutta vain konserteissa, koska jumalanpalvelukset ovat monesti minulle tuskaa. Papeissa on ihan mukaviakin ihmisiä. Silti kuulun kirkkoon,  ja maksan kiltisti veroni sinnekin. Ja useinhan se raha menee hyväntekeväisyyteen. Eniten minua kauhistuttavat lukuisat jutut uskovaisten lahkoista, joissa on tapahtunut kautta aikojen syntisiä ja rikollisia juttuja ja tapahtuu edelleenkin. Usko on minusta enemmän ahdistava kuin antoisa asia. Ehkäpä joku Matti Nykänen saisi valaistua vaikka uskonto piikillä, niin lopettaisi tuon riehumisen. Tai moni muu alkoholisti tai rikollinen, tervemenoa kirkkoon miettimään! No, tekeväthän ne papit hyvääkin työtä. Opiskeluaikaan Helsingissä tutustuin teologian opiskelijoihin ja minusta oli kyllä kauheaa, kun he tuomistivat jopa korujeni käytön! Tekopyhää! Joskus kuulin juttuja, joita en ikimaailmassa halunnut uskovaisista olevan edes totta!

Uskonnon ansiosta meillä on tietysti kauniita kirkkorakennuksia paitsi yhden kauhean kirkkorakennuksen olen nähnyt Suomessa, espoolainen mormonien kirkkopalatsi on järkyttävä! Myöskään islaminuskoiset pysykööt omissa maissaan. Eihän luterilaisetkaan seurakunnat rakenna islamimaihin kirkkojaan - tietääkseni.

No, silti jokainen saa uskoa mihin haluaa, kunhan ei sotke muiden elämää. Niin, eikä pidä itseään parempana kuin lähpiiriään. Minä yritän uskoa itseeni ja siihen, että jos jotain suurempaa kuin ihminen on olemassa, se on maapallon luonto ja luonnonilmiöt. Ihminen - se on kaikkein suurin tekijä maapallolla, uskon ihmiseen!