Hae tästä blogista

keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Aurinko tanssii pääsiäisen aikaan

Niin sitä sanotaan, että aurinko tanssii taivaalla. Kai sekin riemuitsee tästä kevään valosta. Ihanaa - nyt voisi sanoa, että taitaa ne lumet sulaa ja se kauan kaivattu kevät tulla jo. Vai onkohan se aprillia? Pääsiäinen on mukava lepotauko kevään menossa ja meiningissä. Lammasta pöytään ja mämmiä sekä suklaata suuhun, siitä se ilo alkaa! Hyvää pääsiäistä kaikille!

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Palmuinen sunnuntai

Palmuja ei kasva Suomessa, mutta virpomisperinnettä on yritetty pitää yllä. Käsittääkseni virpominen juontaa juurensa palmun lehvien huiskuttelusta. Nyt kuitenkin eräs ortodoksipappi pilasi lasten virpomisjuhlapäivän tänä vuonna perusteellisesti. Hän ilmoitti jonkun viikonlopun lehden haastattelussa, että virpojat eivät saa pukeutua noidiksi! Höh, sanon minä. Lapset nauttivat juuri nimenomaan siitä pukeutumisesta, kasvojen maalaamisesta, kiertelystä ja suklaamunista. Päiväkodit ja koulut saavat mukavaa lisäohjelmaa, kun lasten kanssa tehdään virpomisoksia. Kyllä kansaan on helppo vaikuttaa ja muistakaa hyvät ihmiset, että hän oli vain yksi vähemmistöuskonnon edustaja. Sama kuin eräs kansanedustaja sanoi, että menkää katolle pudottamaan lumia - ja kaikki olivat heti katoilta tippumassa. Minäkin näin lenkillä lapsia, jotka eivät olleet pukeutuneet, he kulkivat korit kädessä ilman noitavaatteita. Se oli typerän näköistä. Mikä hauska päivä värikkäiden vaatteiden kanssa olikaan ennen palmusunnuntain virpomispäivä. Pitääkö lasten ja vanhempien iloa mennä pilaamaan omilla mielipiteillään? Menkää ihmeessä lapset virpomaan ja vanhemmat, älkää välittökö yhden ortodoksipapin mielipiteestä. Tuskin pikkunoidat näitä uskontoasioita ajattelevat kiertäessään. Mikä sen mukavampaa kuin kiertää kauniiden oksien kanssa sukulaisten ja naapureiden luona ja toivottaa terveyttä, nuoruutta (tuoreeks, terveeks) ja hyvää pääsiäistä!

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Pitkä talvi alkaa jo kyllästyttää...

Luminen ja liian pitkä talvi alkaa totta tosiaan jo väsyttää vai onko se jokavuotista kevätväsymystä. Lumikasat ärsyttävät hirveästi. Kun tulee kotiin töistä - alkaa lumenluonti. Auraajatraktori on kasannut taas vallit talomme kulkureittien eteen ja se on tosi raskasta klönttijäälunta, joka painaa kamalasti. Selkä vääränä saa lapioida niin, että lapio on mennä rikki. Hiki valuu selkää pitkin. Kuntosalia kovimillaan taas kerran. Eikö tämä talvi lopu koskaan? Hiihtämään ei huvita enää lähteä ja  jäälle ei uskalla  mennä, kun meinasin vajota jäihin viime sunnuntaina. Jouduin paniikkiin, kun tutun kulkureitin kohdalla järvellä olikin upottava kohta, jonnen vajosin puoli metriä! No - joka kevät kyllästyttää koko kylmyys, viima, lumi ja pakkanen. Kesää alkaa odottaa jo maaliskuussa. Pitkä kuuma kesäkö? Toivottavasti - mutta ensin pitkä kylmä talvi pitäisi kestää loppuun. Kiikutin multapussin jo varastosta, kun alan kylvää kaikkea mahdollista, ensin raeruohot, ohranjyvät, herneet itämään, sitten kukkia ja mukuloita.

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Minä ja Minna Canth

Ihailen Minna Canthia tosi paljon. Olihan hän yrittäjä kuten minäkin. Mutta hän oli suurperheellinen yksinhuoltaja ja vasemmistolainen mielipiteiltään, jota minä taas en ole. Itse olen perheellinen ja lapsilukumäärä on puolet siitä mitä Minnalla. Ajtukseni olivat kuitenkin nuorena aika vasemmistolaisia, ihailin Marxia, joka herätti aika lailla kiivaita tunteita maalla kotijoukoissani, joka oli tietysti keskustalainen. Isäni hommasi minulle jopa Keskustan puoluekirjan ja se onkin ainut puoluekirja, mikä minulla on ollut eläissäni. En tehnyt sillä yhtään mitään. Koskaan en kuitenkaan osannut äänestää yhtäkään vasemmistolaista, vaikka ihailin heidän ajatuksiaan tasa-arvosta, mutta en missään nimessä Stalinin tai Leninin hirmuvaltaa. Olen äänestänyt Keskustaa ja Vihreitä nuorena, nyt enimmäkseen vain Kokoomusta. Silti minussa elää pieni marxilainen! Tai olisiko se nykyisin marsilainen? Kyllähän joka puolueessa on omat hyvät puolensa, mutta kokoomus ajaa yrittämisen asiaa parhaiten tällä hetkellä huomioiden myös vihreät arvot ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden.

Vaikka ihailen Minnaa, en olisi halunnut olla hän. Häntä arvosteltiin paljon aikanaan, hän eli epäterveellistä elämää; joi liikaa kahvia ja söi kakkuja. Ja kuoli siksi sydänkohtaukseen vain hieman yli 50-vuotiaana. Minnaa pidettiin radikaalina huithapelina ja hänen ajatuksiaan kauhisteltiin. Kummallista, ettei suomalaisista naisista löydy nykyisin Minnoja! Mihin naisten aika menee? Missä on rohkeus sanoa asiat suoraan? Onko elämä liian mukavaa? Lisää Minnoja Suomeen! Nykyisin on radikaalia puhetta hyväksyä kaikki homot ja lesbot ja ruumiinsa silpojasukupuolenvaihtajat. En ymmärrä. - Tärkeämpiä asioita olisi lasten ja vanhusten hoito, kouluasiat, huonot hoito- ja opetusalan palkat ja olosuhteet, liian pitkät työpäivät, maahanmuuttajien työttömyys. Jokainen voisi työllistää ulkomaisia ihmisiä koteihinsa tekemään töitä, jos se tehtäisiin vain mahdolliseksi. Suurimpia ongelmia ovat myös alkoholin, huumeiden ja lääkkeiden väärinkäyttäjät, masennus ja nuorten syrjäytyminen sekä tyhmyys, joka rehottaa joka puolella. Jos saisin taikasauvan, jolla nuo ongelmat pyyhkäisisin, olisin onnellinen! Ongelmia siis  riittää, mutta Minnoja ei vain löydy puhumaan yhteiskunnan ongelma-asioista. Ei minustakaan taida olla Minnaksi! Voi surkimus, voi tyhmyys! Voi rohkeuden puute!

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Ahneet ahtaajat aiheuttavat ahdinkoa!

Ihan on hurjaa sakkia tämä satamien ahdasmieliset ahtaajat. On todella väärin, että ihmiset, jotka eivät tarvitse koulutusta, voivat vaatia noita etuja lakkoilemalla ja aiheuttamalla jopa konkursseja. Monet nuoret, jotka opiskelevat pitkään, päätyvät työhön, jossa voi vain haaveilla noista palkoista. Mihin ollaan menossa, siihenkö kuin itäisessä naapurissa muinoin! Duunarit saavat hyvää palkkaa ja korkeasti koulutetut huonoa! Itsekkyys on pahe, joka vaivaa monia ammattialoja. Hyvin kasvatetut ihmiset eivät lakkoile, vaan palvelevat isänmaataan ja ovat tyytyväisiä, että on edes vielä sitä työtä. Tänä päivänä moni on ilman työtä ja ruokaa.

Jos olisin ahtaajien työnantaja, antaisin potkut koko remuavalle rupusakille ja ottaisin ulkomaisia työntekijöitä tilalle. Varmaan moni virolainen perheenisä tulisi noilla palkoilla töihin. Toivottavasti työnantajapuoli tajuaa, ettei suomalaista miestä kannata palkata enää duunarin hommiin!

torstai 11. maaliskuuta 2010

Hiihtoa ja lomailua Vuokatin vaaroilla

Hiihtoloma on yksi parhaista lomista kevättalvella. Jo kahdenkymmenen vuoden ajan olemme lomailleet Vuokatin Katinkullassa. Taisi olla vuosi 1989, kun mieheni sai päähänsä, että ostamme lomaosakkeen. Ostimme sitten kolme viikkoa, joista kahdesta olemme luopuneet, kun niiden käyttö väheni lasten kasvettua. Mutta kyllä tämä hiihtolomaviikko 10 on hintansa tai oikeastaan sen kolmen viikon hinnan arvoinen. Aluksi kävimme täällä lasten kanssa ja nyt kun viimeinenkin lapsista on maailmalla, mukana ovat  lukuisat ystävät ja sukulaiset. Kylä on täynnä tuttuja ja naapureita, mikä on mukavaa, kun on aikaa seurustella. Harrasteissa löytyy, aiemmin laskettelimme joka päivä, nyt hiihdämme. Ladut ovat huippukunnossa. Alkuviikosta näimme ladulla Pirjo Murasen ja taisipa latua vetää vauhdilla ylös menneen ajan olympiavoittaja Galina Kulakova, josta venäläinen kuvaaja teki dokumenttia. Teräsmummot ja teräsvaarit menevät ladulla ohi vauhdilla, mikä ihmetyttää.

Välillä käymme kylpylässä, pelaamassa sulkapalloa, tennistä tai keilaamassa, kävelemme vanhan koiranmme kanssa. Työasiat unohtuvat mukavasti ja lepo tekee terää tässä iässä. Tänään kävimme hieronnassa, kun hiihdon ja istumatyön takia lihakset ovat tiukkana. - Lomaosakesysteemi on onnistunut, edullinen ja helppo tapa viettää lomaa. Jos viikkoa ei itse käytä, sen voi vuokrata pois. Kun lapset olivat pieniä, olimme usein myös Lapissa tai Alpeilla, mutta nyt tuntuu hiihtoloman vietto kohtuullisen ajomatkan päässä järkevältä.