Hae tästä blogista

sunnuntai 29. elokuuta 2010

Ilmaston muutoksesta syystunnelmiin

Vauhdilla vaihtuivat kesän helteet syksyn sateisiin. Täydellinen ilmaston muutos, siitähän puhutaan kaikkialla. Kesä oli jopa liian lämmin (kahtena iltapäivänä) ja nyt on jo liian kylmää! Tänäkin aamuna oli vain +9C Kuopiossa.  Mutta on tässä syysilmassa se hyvä puoli, että töitä tulee tehtyä aivan eri innolla toimistossa. Sisäsiivouskin sujui kotona eilen leikiten, kun satoi. Koko kesän pölyt ja sotkut saivat kyytiä. Tänään ei onneksi sada, joten eikun mökille paikkoja kuntoon laittamaan. Ja sienimetsään, jospa ne kanttarellit ja tatit olisivat jo ilmestyneet. Yhden kanttarellin näin ennen juhannusta, sen jälkeen yhden tatin. Vielä on toivoa, jos tätä vauhtia satelee. Mustikoita ei siis tullut, ne kuivuivat. Onneksi sain omenoita. Ensimmäisen Espoossa omenoista tehdyn hillosatsin vain vei voro silläaikaa, kun olimme saaristossa. Kukankastelijalle oli tullut kai nälkä. Sitten tein uuden satsin merikapteenin omenoista ja se on nyt pakkasessa turvassa. - No, tekevälle sattuu.

Perjantaina menimme mieheni kanssa Taiteiden iltaan. Se on mitä mainioin tapahtuma kesän päätteksi. Ilma oli kolea, muttei satanut. Alotimme illan kala-aterialla ravintola Isä Camillosta, joka on lempiruokapaikkamme. Siitä lähdimme kierrokselle; ensin VB-valokuvakeskukselle vanhoja valokuvia katsomaan, sitten Taidemuseolle nykytaiteilijoita tarkastelemaan, paras siellä oli Antti Immonen. Sitten Kuopion Museolle, jonka kanta-asukkaiden valokuvanäyttely kaupungin osista oli mielenkiintoinen. Siitä vielä taidegalleriat  Carree ja Studio 12 ja sitten vielä sataman sirkusta katsomaan. Parasta illassa oli kuitenkin tuttujen tapaaminen, joita tuli joka mutkassa ja kulmassa vastaan. Seurustelu ja jutustelu olikin leppoisaa taide-illassa. Museolla meillä virisi juttutuokio siitä, kuka on kuopiolainen. Mieheni on syntyjään kuopiolainen, käynyt koulunsa täällä, minä en. En tunne vieläkään itseäni aivan kuopiolaiseksi, kun olen syntyjäni ylä-karjalainen. Mieheni koulukaverit ja ystävät ovat syntykuopiolaisia ja se on ihan eri asia. - Mietin, miten voi ollakin niin paljon tuttuja joka puolella - se on tosi mukavaa ja tekee olon kaupungissa liikkuessa kodikkaaksi. Vähitellen muutun kai kuopiolaiseksi minäkin. Kuopio on mitä mainioin kulttuurikaupunki, jonka vuoksi olen ylpeä kotikaupungistani. Kulttuuritarjontaa on tarpeeksi jokaiselle. Jääkiekko- ja jalkapallourheilukin on kulttuuria, jota on ilo seurata.

Töiden jälkeen kävin vielä teatterin kirppiksellä. Siellä oli kauheasti ihmisiä ja tuttujakin tietysti. Naureettiin yhdessä koko joukon väen innostukselle penkoa rekkejä ja laatikoita. Viime vuonna löysin hyvän puuvillakankaisen Minna Canth-näytelmän hameen. Siinä oli kangasta lähes kolme metriä, joka oli käsin painettua. Sain siitä hyvän pöytäliinan. Hinta oli kai 10 euroa. Tänä vuonna menin etsimään mustaa pukua juhliin. Sitä ei löytynyt, kun kokoa ei ollut eikä pituutta. Löysin kivan kotiasun, tumman lilan viitan, joka voin vetäistä päälleni vaikkapa mustan asun kanssa. Se maksoi tasan 2 euroa. Kotiin tultuani katsoin, mitä viitan niskassa sisäpuolella luki. Pyöveli! No - sehän sopii minulle, leijalen kotona nyt pyövelin viitassa.

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Kuvakulmia Nötöstä

Pitkästä aikaa erilaisia suomalaisia kuvakulmia itäsuomalaisen ihmisen kameralle, nyt Nötön saaresta.

Rantasauna
Komea saaristolaistalo kalliolla

Kirkkotien kaunis kiviaita
Ylämaan härät puskevat joskus toisiaan pellolla.

Tänään meidän ajatuksenamme oli lähteä Utöseen,mutta klo 11 alkoi kova sade ja se jatkui. Laiva lähtee 5 minuutin päästä, mutta ei oikein innosta lähteä tuuleen ja sateeseen merelle kolmeksi tunniksi mennen tullen. Perillä liukastelua Utön rantakalliolla pari tuntia. - Muuten, näin juuri ensimmäisen auton saarella, joka ajoi tietä pitkin! Eli laiva on tullut rantaan.

Illalla: koko päivän satoi ja satoi välillä kaatamalla! Saaren asukkaat kertoivat, että tämä oli ensimmäinen todellinen sadepäivä koko kesänä. Siitä huolimatta teimme kolme pitkää kävelylenkkiä saaressa. Kävimme kauppareissulla, joka kesti kauan, kun kaikki ihmiset tuli jututettua samalla. Illalla laivaan meni taas kesäasukkeja, mutta joku tuli taas tänne. Aika paljon elämää näkyy ympärillä. Taivas oli kuitenkin tosi harmaa. Iltalenkillä monet valot taloissa ilahduttivat, samoin kynttilät ja aurinkovalot, joita on paljon tyhjienkin talojen pihoilla.


tiistai 17. elokuuta 2010

Hyvää tuulta saaressa

Merituuli on täällä miellyttävän raikasta tähän aikaan vuodesta, kun on vielä lämmintä. Iltapäivällä oli jopa helteistä, kun koetin kerätä mustikoita seurojen talon takana. Täällä on siis mustikoita ja ne ovat isoja verrattuna Savon mustikoihin, joita ei kunnolla edes näy. Päätimme mennä keräämään marjat torstaina eli päivää ennen saarelta lähtöämme.


Tämän päivän suurin ilon aihe oli se, kun saimme vesijohdon korjattua. Sekin tapahtui kuin itsestään - pyytämättä. Naapuriapu toimii täällä nopeasti. Menin kylän kauppaan ja kyselin vuokrasaunoista kaupan Carolalta, siis kaupan ja leirintäalueen saunoista ja kerroin, että emme nyt voi mennä saunaan, kun vesijohto on rikki. Kuinkas ollakkaan, iltapäivällä ilmestyi Carolan reipas merimies ja tuli tutkimaan asian, kappas vaan - hän kävi tarvikkeet kaupalta ja eikä mennyt kauaa, kun vesijohto oli korjattu. Se pitäisi kestää viisi vuotta ainakin, oltiin aika iloisia, kun saatiin sauna lämmitettyä. Huippulöylyt saaristosaunassa - olipas ihanaa istuskella mummon saunamökin rapuilla ja kuunnella saunan jälkeen taas sitä ihanaa sirkkojen iltakonserttia. Onni tulee pienistä jutuista! - Tänään näin aamulla kuusi merikotkaa, sekin oli vaikuttavan näköistä.

maanantai 16. elokuuta 2010

Nötön saarella jälleen

Aurinko lämmittää, merituuli hyväilee ihoa, pääskyset kerääntyvät langoille, kukko kiekuu Backaron pihalla. Rauhaisa loppukesän idylli ulkosaaristossa saa oloni taas rentoutumaan täydellisesti. Kun tulimme aamulla siskoni kanssa satamaan yhteysaluksella, joka muuten ei maksa mitään - komea merikotka oli meitä vastaanottamassa kaarrellen yllämme uljaana. Miten maailma voi ollakin täällä niin erilainen, toisella puolella Suomea.

Ensimmäinen päivä saaren mökillä menee yleensä siivotessa ja pihamaan heinää leikatessa. Vanhat taidot kuten viikatteella niittäminen ja sen teroittaminen ovat taas tarpeen. Naapurin merikapteeni-isännän apua tarvittiin heti, kun vesijohto oli pamahtanut saunan kylpyhuoneessa kesän aikana. Teippiä vaan ensiapuna putken ympärille ja pahin vuoto saatiin umpeen. Kahvilan mukava emäntä Outi oli kasvattanut kesän aikana kauniit punaiset  pelakuut ja tomaatit mökin pihan lasimajaan, joka ilahdutti meitä tullessa. Tarjosimme hänelle kahvit ja marjapiirakat. Istuimme mummon mökin olohuoneessa ja muistelimme kaikkia heitä, joiden kanssa olimme täällä istuneet vuosien mittaan. Liian moni on lähtenyt jo pois ja taas yksi yhteinen ystävämme on aivan liian nuorena lähdössä. Elämää on joskus todella vaikea ymmärtää.
Illalla katselimme kaunista taivaan rantaa ja pastellivärejä hiljentyvässä satamassa. Heinäsirkat sirittivät iltakonserttia rantaan johtavalla hiekkatiellä, luonnon omaa musiikkia, jota ei paljon enää muualla kuule kuin ulkosaariston luonnonniityillä. Kansallispuistossa liikkuessaan  tuntee olevansa kuin jossain toisessa maailmassa, jota ei ole olemassa - mutta on kuitenkin.

                                  

sunnuntai 1. elokuuta 2010

Elokuun tunnelmia

Kesä on kääntymässä kohti syystunnelmia. Heinäkuu oli ennätyslämmin; mökillämme oli tällä viikolla varjossa +37C torstaina iltapäivällä! Se päivä oli muutenkin niin helteinen, ettei voinut juuri muuta tehdä kuin olla varjossa ja vedessä vuoroin. Toinen hurja hellepäivä oli keskiviikko, mutta silloin varjossa oli vain +33C. Mökillä olimme ennätysmäisen paljon tänä kesänä. Minustakin alkaa tulla viimein mökkiläinen, nautin suorastaan siellä olosta helteillä. Nyt aamulämpötila on jo +20C, joten tämä on ihan siedettävää, kun lähdemme taas mökille ja metsään etsimään mustikoita pakkaseen talveksi. Mustikkahan on todettu nyt erittäin terveelliseksi ja pitkää ikää lisääväksi marjaksi, joten sitä kannattaa etsiä vaikka tänä vuonna sitä ei ole kovin runsaasti metsissä. Karhut syövät osan niistäkin  samoilla marjamailla, missä liikumme. - P.S. Emme löytäneet kuin minimustikoita, jotka olivat kuivuneet helteessä rusinoiksi. Mutta löysimme ihania metsävadelmia, joita keräsimme pari tuntia (karhun asuinpaikan lähellä) ja saimme yli kolme litraa herkkumarjoja pakkaseen.