Hae tästä blogista

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Politiikka on nykysin raakaa peliä ja vainoamista!

Ajat muuttuvat. Kun ukkini ukki oli kansanedustaja eli siihen aikaan valtiopäivämies, arvostus yhteisten asioiden hoitajiin oli aivan toista. Heistä tehtiin kunniakansalaisia. Tänä päivänä jokainen politiikkaan osallistuva mielletään oman edun tavoittelijaksi eikä yhteiseksi hyväntekijäksi kuten ennen. Syy tähän on mielestäni vainoavat toimittajat ja kaikki media kokonaisuudessaan. Mediasta toimittajineen on tullut koko kansan poliisi, joka kaivaa kaiken julkisuuden henkilöistä häikäilettömästi esille. Jokainen kivi käännetään, mikä on jo vaikuttanut siihen, etten enää jaksa katsoa uutisia tai lukea lehtiä. Uutiset ovat suorastaan kyllästyttäviä. Sääli suomalaista kansanedustajaa. Kaikista tehdään rikollisia, vaino on jo pahempaa kuin aikanaan Neuvostoliitossa. Ihminen on ihmiselle susi, se sanonta on tosi. Mitä väärää siinä on jos Matti Vanhanen päätti Nuorisosäätiön vaalirahoituksesta. Samaa tapahtuu demarien leirissä. Mistähän Halonenkin on saanut tukirahansa.

En voi tajuta, miksi joku on jäävi tekemään päätöksiä, jos esim. valtuustoon mennään omien valitsemana omien ryhmien  tärkeitä asioita ajamaan. Jokaiselta löytyy joku kytkentä, jos tarkkoja ollaan. Suomi on todella pieni maa, se pitäisi muistaa. Ja miten ikävää on tämä jatkuva vaaliraha-asioiden penkominen. En ymmärrä alkuun sitäkään. Mistähän ne seuraavat eduskuntavaalien ehdokkaat vaalirahansa etsivät, jos oma kukkaro ei ole apuna. Miksi ei voi käyttää oman tukijoukon tukirahoja. Mahtavat lehdet menettää muutaman mainoseuron vaali-ilmoittelun vähentymisen myötä. Rahoitusta on joka puolueella omien joukoista, onko se muka väärin. Einari Vidgren ärähti kunnolla, kun joku toimittaja tuli taas utelemaan rahoituksista, aivan oikein. Kyllä on vaikeat ajat ja vaikeat vaalit tulossa. Onneksi en lähtenyt silloin joskus mukaan politiikkaan, vaikka kovasti pyydetiin. Mitähän loskaa olisin minäkin päälleni saanut? Nyt saan olla rauhassa ja eikä tarvitse yöuniaan menettää.

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Sisko

Sisko tahtoisin jäädä...on uusi suomalainen elokuva, jota en ole nähnyt, mutta haluaisin. Se on kuulema huono esitys nuorista, sanoi nuorimmaiseni, kuka voi olla niin tyhmä...hän sanoi ihmetellen. Mutta nuoret ovat kyllä tyhmiä ja aika usein. Menevät mukaan kokeilemaan kaikkea tyhmää, kuten viinaa ja nykyisin valitettavasti myös huumeita ja tietysti tupakkaa sekä pahinta mitä tiedän lääkkeitä ja alkoholia sekaisin. Sitten tulee tehtyä vielä enemmän tyhmyyksiä. Tietysti suurin osa on järkeviä nuoria, joilla kohtuus pysyy, mutta noita onnettomia näkee kaikkialla. Kun itse olin nuori maalla, kukaan järkevä ei kokeillut huumeita, vaikka niitä jo silloin liikkui. Tupakkaa polttivat vain tyhmät kovikset ja ne jotka halusivat mustat hampaat ja nopeasti ryppyisen ihon. Ja juomia otettiin tosi varovasti ainakin tyttöjoukoissa, koska yleensä pienikin määrä sekoitti pään.  Itse en ollut ainakaan etupäässä kokeilemassa, paremminkin esitin aina viisasta isosiskoa vanhemmalle veljelleni ja nuoremmalle siskolleni. Ja - kun minulla oli ajokortti, olin aina se kuski.

Nuorempi siskoni oli se, josta minun piti huolehtia ja kaikki kolme veljeäni vielä lisäksi. Sisko, kun meitä oli kaksi, tuli läheiseksi. Vaikka olimme ja olemme nytkin aivan eri näköisiä ja eri luonteisia, hän on ehkä suvun läheisin ihminen äidin kanssa. Pitkä historia yhdessä ja omat ja yhteiset kaverit, yhteinen vinttikammari. Jos minulla olisi monta siskoa, varmaan niistä vain yksi olisi läheisempi, en tiedä. Siskolle voi kertoa suurin piirtein kaikki huolet, surut, ilot ja ongelmat. On oikeastaan hyvä, ettei sisko asu liian lähellä vaan kaukana. Veljetkin asuvat kaukana, mutta ovat silti aika läheisiä. Sitten kun tavataan, on todella mukavaa, kun on paljon kerrottavaa.

Suvussamme on ollut monen sukupolven ajan kaksi sisarusta ja siksipä meitäkin verratiin usein muihin täteihin, mikä ärsytti suuresti. Aina se vanhempi sisar oli kuulema hallitsevampi persoona kuten minä, niin sain usein kuulla. Muutenkin se vertailu muihin sukulaisiin oli aina useimmiten loukkaavaa. Sisko tahtoisin jäädä - elokuva tuskin kertoo sisaruksista, tietääkseni kaveruksista. Meistäkin siskoksista saisi elokuvan, mutta taatusti aika erilaisen!

torstai 16. syyskuuta 2010

Ihana kesä, ihana syksy






Mummin eli äitini (81) puutarha on täynnä kauniita kukkia ja marjoja tähän aikaan vuodesta. Mummi vain jaksaa puuhata vielä puutarhassaan innokkaana, vaikka jalka ei enää kapsa kuten nuorena. Silloin vauhti oli niin kova, että me lapsetkaan emme pysyneet vauhdissa joskus mukana. Ukki osallistuu nykyisin vain puutarhan ihailuun ja siellä lepäilyyn.

tiistai 14. syyskuuta 2010

Kurkien syyskonsertti

Mökillämme saamme nauttia luonnon trumpettikonsertista, kun kurjet kokoontuvat illalla.

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Ihana ilta


Suomi on kaunis maa! Eilen illalla oli kesämökillämme tämä näkymä. I love Finland!

perjantai 3. syyskuuta 2010

Kutojien sukua

Vaikka alan olla vähitellen kaupunkilainen, maalaisgeenit vaikuttavat vielä minussa vahvasti. Olen "kuuluisaa" kutojien sukua. Mummini oli käsityönopettaja kansakoulussa ja taitava käsistään. Äitini paukutti jo minun lasna ollessa kangaspuita maalaiskotimme tuvassa ja me lapset siinä kukin vuorollaan omia rivejä. Yhdessä tehtiin niitä maton kuteita talvi-iltoina (ei madonkudetta kuten luki Maaseudun Tulevaisuudessa) ja sehän taito ei ruostu. Äitini ei jaksa enää paukutella kangaspuilla, mutta minulla siihen on vielä voimaa. Koko viime talven tein maton kuteita perheen ja muunkin suvun joutavista vaatteista. Onpahan se ainakin ekologista puuhaa. Nyt ei viedä vaatteita enää kirppikselle, ne tehdään matoiksi. Olen tehnyt muutama vuosi sitten 25 metriä mattoa, nyt valmistuu 30 metriä. Ihanaa istua rauhassa autotallissa, kuunnella samalla radiosta musiikkia, milloin suomalaita iskelmää tai milloin klassista mielialan mukaan. Suunnittelen itse värisävyt ja kuviot. Into kasvaa tehdessä. Nyt yritän seuraavaksi oppia tekemään niitä perinteisiä mummon mattokuvioita, mutta siihen on vielä matkaa. Onneksi minulla on taitava opettaja Ingmannin koulusta, joka tulee neuvomaan ja laittaa sen seuraavankin loimen puihin. Teen, mitä osaan ja todella nautin tekemisestä. Nyt teen punaisia mattoja karjalaisvärein jouluksi keittiöön. Karjalasta kajahtaa!