Hae tästä blogista

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Hei Jutta!


Olit tänään aamun tv:ssä kertomassa mielipiteitäsi mm yritysten pääoma- ja osinkoverotuksesta. Kannatat tietysti aatteesi mukaisesti pääomaverotuksen korottamista ja pientenkin osinkojen verottamista. Se on mielestäni todella väärin, että halutaan laittaa pienetkin yritykset verolle pikkuruisista osingoistaan. Et ole tainnut tutustua yhteenkään todelliseen pienyrittäjään. Ymmärrän, olethan opettaja, miten voisitkaan ymmärtää. Monet pienyritttäjät ovat vuosikaudet laittaneet yritykseen omia, mummien, ukkien vähäpätöisiä perintörahoja ja monet pikkuyritykset ovat useana vuonna tehneet tappiota. Jos viimenkin monen raskaan vuoden jälkeen sieltä yrityksestä saa jotain osinkoa, niin eikös se nähdä kuin syntiä olisi tehty, veroa pukkaa verotuksen jälkeen eli jo kertaallen verotettua vain uudelleen verotetaan. Moni yrittäjä on tinkinyt alkuvuosina palkoistaan, sensijaan on aina maksettu hyvin työntekijöille. Eikö koskaan yrittäjää palkita, aina vaan rangaistaan. Soiko päässäsi Jutta se vieläkin porvarien pilkkalaulu, jota Kristiina Halkola aikoinaan raakkui kurkku suorana. On aivan eriasia olla tavallinen pikkuyrittäjä Miettinen kuin joku Herlin. Kuka tästä hyötyy? Olisi hyvä, jos edes kansanedustajat tietäisivät tarkemmin yleisistä yritysasioista, eivätkä uskoisi kuvitelmiin!

Aivan eri asia ovat suuremmat yritykset, jotka ovat monta kertaa saaneet mahtavia yritystukia joka vuosi ja kun tulosta tulee, sen kun verolle vaan. Mielestäni pieni yritys, joka ei ole saanut valtion yritystukea, pitää nähdä eri tavoin osikojen ja pääomaverotuksen suhteen. Lisäksi rajana voisi olla se 10 000, jonka voisi osinkoa ottaa ilman veroa. Onneksi yritysten yhteisöverotus hieman laskee, mutta mitä järkeä siinäkään on, kun toisaalta veroja lätkäistään lisää

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Kuopion kassa kasvoi, mutta minne rahat menevät?

Kaupunginjohtaja Petteri Paronen on varmaan tyytyväinen Kuopion kaupungin viime vuoden 2010 tulokseen. Kun tilinpäätös näyttää 8,4 miljoonan euron ylijäämää, se on jo aika paljon kun se oli edellisenä vuotena vain 800 000 euroa. Se on tietysti hyvä asia, mutta siksikö palkattiin muutama kovapalkkainen johtaja heti  lisää, kun talous näytti vahvistuvan? Mihinkäs nyt sitten rahat  investoidaan? Jäävätkö vanhukset edelleen hoitamatta? Lapset saavat koulussa roskaruokaa ja päiväkotien henkilövaje on edelleen huutava, sijaisia ei ole varaa vieläkään palkata,  ryhmät ja luokat ovat edelleen liian suuria.  Terveyskeskuksen päivystyksessä saa jonottaa tunnista toiseen ja kolmanteen lääkäripulan takia. Pelkään pahoin, että investoinnin kohteet ovat muualla kuin meissä kaupungin ihmisissä! Verotulojaan kaupunki kasvatti liki 20 miljoonalla eurolla ja se tietää, että melko varmaan tulos kasvaa tänäkin vuonna. Nyt tarvittaisiin taitavat talousosaajat ja viisaat päättäjät, jotka osaavat ohjata rahat oikeisiin kohteisiin tasapuolisesti. Ihmisten tyytyväisyyskin on kaupungille tulosta, se estää vaikkapa sairastelun työpaikalla.

Muuten, kolmen uuden palvelualuejohtajan palkka (7500,00 eur/kk) ja kulut (palkansivukulut, edustuskulut, matkakulut, lomarahat) tekevät jo vuodessa työnantajalle eli tässä tapauksessa Kuopion kaupungille ainakin 500.000,- - 600.000,- euron loven ellei enemmänkin. Se on aika iso prosentti kaupungin budjetista vuodessa, joten kyllä sen eteen jotain työtä pitäisi tehdä! Kalliita miehiä! Pieni osa tietysti palautuu verotuloina takaisin kaupungille.  

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Iltalenkillä

Talvessa on se kivaa, kun saa vielä nauttia ulkoilusta jäätiellä auringonlaskun aikaan.

torstai 24. maaliskuuta 2011

Olen aina vihainen vaalien alla!

Olen aina äänestänyt koko täysi-ikäisyyteni ajan ja useimmiten ihmistä, jonka tunnen oikein hyvin. Niin teen nytkin. Mutta...olen aina vihainen vaalien alla, monestakin syystä. Tänä vuonna erityisen vihainen siksi, kun raha kohdennetaan aina väärään paikkaan. No, nyt on kyllä kysymys enemmänkin oman kaupunkimme sosiaalipolitiikasta. Ja vanhustenhoidosta, terveydenhoidosta ja päivähoidosta.

Esimerkki 1: Vanha tätimme (95) on siirretty maaseudun pienestä vanhainkodista keskustan suureen vanhainkotiin remontin takia. Ero on todellakin suuri. Jos aiemmalla osastolla oli 20 vanhusta, nyt niitä on 50. Lasku hoidosta on silti sama. Kertaakaan täti ei ole saanut suurella osastolla ruokaa eteensä lämpimänä, se on aina jäähtynyt huoneeseen tullessa, kun se tuodaan jostain kauempaa. Maaseutuvanhainkodissa ruoka tehtiin omassa keittiössä, joten se oli lämmintä. - Nukkumaanmeno on myös erilaista. Maaseutuvanhainkodissa voi valvoa aina klo 21.30 asti ja nyt on mentävä jo klo 20.00 sänkyyn! Täti on pyörätuolissa ja siksipä yö on aika pitkä, kun hoitajat nostavat vasta seuraavana aamuna klo 10.30 eli 12,5 tuntia on pakko olla sängyssä! Se on jo mielivaltaa. Ja kaikkihan johtuu tietysti siitä, ettei henkilökuntaa ole tarpeeksi. Jotain pitäisi tehdä! Tädin olo on kallista, hänen eläkkeensä ei riitä kuukausimaksuksi vanhainkodissa, vaikka eläke on aika hyvä entisellä kansakoulun opettajalla, lisää viedään pienistä säästöistä, jottei niitä vain yhtään jäisi perillisille tai edes itselle, jotta voisi ostaa joskus ylimääräisen kahvin ja pullan. Paljon on vielä parannettava suomalasissa vanhainkodeissa!

Esimerkki 2: Vanhukset ja omaiset ovat turvattomia vanhainkodeissa. Eräs tuttavamme kertoi surunsa keskeltä seuraavan tapauksen. Kun hän meni hakemaan vanhan äitinsä kuoltua mummin tavaroita kaupungin hyvänä pidetystä vanhainkodista, niin jokupa oli jo käynyt putsaamassa mummin tavarat eli jonnekin katosivat mummin viisi kultasormusta ja muu pieni omaisuus, joka oli mummille tärkeää. Ehkä kirpparille tai Huuto.net -osastolle. Papereissa luki vain, että oma poika haki tavarat ja kuittasi. Joku ehti väliin tai hoitaja tai sijainen, joka oli vuorossa, vei kaiken ja oli varmaan tehnyt saman ennenkin. Tosi tuhma temppu. Nyt tuttavamme yrittää selvittää juttua, mutta tuskin se selviää! Kaupungin maksama korvaus on olematon.  Kuka vie vanhusten tavarat vanhainkodissa, kun vanhus on kuollut? Tosi törkeää!

Esimerkki 3: Vastaani tuli keskutassa tuttu rouva, joka kertoi seuraavaa. Hän oli ollut Sokoksen kongissa menossa torille ja näki, kun ravintolan edessä kaatui 91-vuotias vanhempi rouva. Rouvan naama oli mennyt vereen ja pahannäköisille naarmuille, ja tämä nuorempi rouva oli päättänyt kävellä keskustan terveyskeskukseen hakemaan ensiapua vanhus käsipuolessaan. Kello oli ollut noin 14.00, mutta vastaaottoaulan virkailija oli suuttunut ja huutanut vanhalle rouvalle, ettei hän ota ketään enää sisään asemalle, vaan pitää mennä sairaalan yhteispäivystykseen. Avuton vanhus oli ollut ihmeissään, kun hän asui kuitenkin siinä lähellä ja kello oli vasta 14.00. Onneksi apuun oli tullut terveyskeskuksen vahtimestari ja vanhus oi siistitty ja hoidettu lopulta kotiinmenokuntoon. Palvelu voisi siis olla hieman ystävällisempää vanhoille ihmisille! Molemmat olivat loukkaantuneet syvästi, sekä autettettava että auttaja. Missäs onkaan se laadukas palvelu?

Esimerkkejä vääryydestä on muitakin...jatkan juttua taas tässä myöhemmin...kun aikaa piisaa...niin ja sitten pitäisi saada kaupungin teatterin remonttiin miljoonia, miljoonia, vaikken olekaan teatterin vihaaja, niin silti...

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Asiat lähellä ja kaukana

Niinhän se on, ettei Japanin tsunami ja ydintuho eikä Libyan sota saa ajatuksissa kovin suurta osaa, mutta omat ongelmat ja lähipiirin tapahtumat saavat suurenkin sijan aatoksissa. - Tottakai on kauheaa, se mitä taas pallollamme tapahtuu. Siihen verrattuna oma kituminen sairaalan yhteispäivystyksessä on pientä, mutta kuitenkin... voisi sekin asia olla toisin, jos vain todella sitä asiaa vaatisimme ja pistäisimme yhdessä päättäjät tiukille! Ihmiset vaan tyytyvät helposti osaansa, kun heille uskotellaan, että näinhän se on.  Mitäs sitä, ootellaan vaan lääkäriä vaikka kahdeksan tuntia, sehän se on laatua se. Aivopesua siellä ja täällä. Kummasti se Gaddafikin on saanut osan kansasta puolelleen, niinhän se aivopesu toimii. Diktatuuria siellä ja täällä!

tiistai 15. maaliskuuta 2011

Sairaalan yhteispäivystys on kidutuskammio ja seurantaosasto on kauhukammio!

Jouduin äkillisen selittämättömän, pistävän, sähköiskumaisen, kovan  rinta-sydän-selkäkivun takia sairaalan päivystykseen maanantaina aamulla klo 9.30, kun työpaikallani sain kohtauksen, joka johti pökerryttävään kipuun ja hengen ahdistukseen. Jouduin tietysti heti sairaalassa EKG:hen ja kun todettiin, ettei syy ole sydämessä, alkoi odotus. Kipuisena menin jonottamaan verikokeeseen, jota sain taas odottaa, vaikka olin kiireellinen potilas. Syy oli kuulemma kiireestä johtuva sekaannus. Sitten alkoikin varsinainen odotus. Klo 10-13 sain odottaa käytävän tuolissa kaksinkerroin ilman kipulääkitystä lääkärille pääsyä. Itkin suoraan sanoen koko ajan tuskasta ja kivusta. Hoitajat kyllä näkivät tilanteeni, mutta ilman lääkärin määräystä vai oliko se kiire, en saanut kipulääkettä ja en tajunnut sitä pökerryksissä pyytää. Itse en pystynyt tekemään kivulta mitään, en edes etsimään juomaa tai wc:tä. Ensimmäisen vesilasillisen sain klo 13.30 vasta seurantaosastolla lääkkeen saatuani. Vastaanotolla oli aamupäivällä kaksi lääkäriä, joista toinen joutui lähtemään muualle klo 12. Toinen lääkäri hoiti siis yksin iltapäivän ruuhkaa. Lapset menivät edelle minusta. Potilaita oli varmaan kolmekymmentä, suuri osa vanhoja ihmisiä.

Mielestäni on liikaa, jos kiireellisenä ja tosi kipuisena potilaana saan odottaa kolme tuntia itkien kivusta ilman lääkitystä. Lääkäreitä oli aivan liian vähän päivystyksessä. Kenenkään sairaan ei kuulu odottaa tuntia kauempaa! Lääkäreitä on saatava potilastyöhön kohtuullinen määrä. Vaikka maksu on vain 13 euroa, olen valmis työssäkäyvänä maksamaan vaikkapa 50 euroa, jotta saan nopean avun.


Toinen kauhukammio oli sairaalan seurantahuone. Paikkoja on liian vähän ja niistä on intimiteettisuoja kaukana. Hoitajien ja lääkärien kyselyt ja raportoinnit kuuluvat kaikelle kansalle ja varsinkin vierustoverille. Potilaiden kertomukset sairauksistaan saa kuulla kuka vain paikalla oleva. Ei ole mukavaa kuulla tuskaisten vanhusten huutoa ja itkua odottaessaan. Itse jouduin WC.n taakse liinavaatehyllyjen viereen nurkkaan. Eikä olisi jo aika saada seurantaan edes omat huoneet. Minut kuvattiin ja viimein lääkäri saapui klo 16. Syytä ei tiedetty, kai se joskus selviää jos selviää, kun röntgenlääkäri ehtii kuvat katsomaan. Reseptiä ja sairaslomaa tuli, kipulääkettä kipuihin, sairaslomaa en ehdi pitämään kuin päivän. Mikäpä lie vaiva ollut; lihas-hermo-ranka-keuhkoalueella, eihän se selvinnyt? Tai syy oli liiallinen kuntoiluni hiihtolomalla!

Miten on mahdollista, että kaupungissa, jossa on lääketieteen opetus huipussaan, sairaalan päivystys ja seuranta on kuin kidutus- ja kauhukammio vailla vertaa? Varsinkaan tosi sairas ei saa sieltä nopeaa apua. Sehän kuuluu meille kaikille veronmaksajille! Onhan siellä joukossa niitä, jotka jaksavat odottaa, jos vaiva on pieni. Itse koin systeemin todella ihmisiä nöyryyttävänä ja mielivaltaisena. Miksei päivystyksessä oteta maksua vaikkapa nopeasti hoitoon haluavilta ja siten saataisiin palkattua tarpeeksi lääkäreitä. Menkääpä päättäjät ja vaaliehdokkaat katsomaan tilannetta varsinkin maanantaiaamuna sairaalan päivystykseen. Sama on kuulemma terveyskeskusten vastaanotoilla. Helsingissä saavat potilaat odottaa kuulemma jopa 8 tuntia! Ihmisarvoa ei sielläkään tunneta. Onko tämä asia tosiaan niin vaikea hoitaa kuntoon meillä Suomessa, joka on hyvinvointivaltio. Itse voin ainakin tosi pahoin, kun en saanut nopeaa hoitoa enkä varsinkaan palvelua julkisen sairaanhoidon taholta. Mihin veromme menevät? Missä on hoito, palvelu ja ennen kaikkea laatu?

En tiedä, kenelle vastuu kuuluu sairaalan päivystyksen ja seurannan tasosta, kaupungille, kunnille, valtiolle vai ei kenellekkään? Jotain pitäisi tehdä, eikä jäädä ihmettelemään. Kukaan päättäjistä ja varsinkaan vaaliehdokkaista ei puutu oikeasti tosi ongelmiin, joita ovat julkinen terveydenhoito, vanhusten hoito, päivähoito, koulu, syrjäytyneet. Kuka uskaltaa tarttua tosi ongelmiin? Ei kukaan!

PS - kun kertoilin tästä kokemuksesta lähipiirille, kuulin jo pari vastaavaa kokemusta. Eräs tuttava oli tippunut hevosen selästä ja oli kiirreellisenä kipuisena saanut odottaa myös kolme tuntia. Eräs tosi sairas diabeetikko oli saanut insuliinishokin ja oli ollut vähällä menehtyä odotellessaan yhteispäivystyksessä! Jotain tarttis tehdä varmaan, jottei näitä tarinoita syntyisi lisää.