Hae tästä blogista

torstai 28. huhtikuuta 2011

Järjestöelämää


Olen kuullut elämäni aikana monenmoista tarinaa järjestöelämästä. Tyypillisin tarina on se, kun yhdistyksen tai järjestön varoja käytetään väärin tai liian omavaltaisesti. Mutta...nyt kuitenkin annan sapiskaa paikalliselle yrittäjäjärjestöllemme. Kun uusi puheenjohtaja astui remmiin, alkoi selkeä ikärasismi. Uusi puheenjohtaja on nuori, kaunis kolmekymppinen nainen ja siksipä toiminta varmaan muuttui. Nyt on järjestetty muutama kiva tapahtuma kuten pikkujoulut joulukuussa ja nyt toukokuussa viinipruuvi, jotka on tarkoitettu vain alle 40 vuotiaille omistajayrittäjille! Huh-huh! Se on selvää ikärasismia! Aiemmin yrittäjäjärjestömme järjesti vain tutustumisia nuorille yrittäjille, mutta nyt näyttää linja olevan se, että mitään mukavaa ei ole tiedossa yli 40-vuotialle. Kuulin kyllä, että mukaan pääsee myös vanhemmat, mutta kukas viisi-tai kuusikymppinen sinne nyt viitsii lähteä. Syy on tietysti se, että järjestö on paisunut liian suureksi. Kun aikoinaan eli 26 vuotta sitten liityimme mukaan, jäseniä oli noin 200. Nyt niitä on jo 1200. Mutta sekään ei ole selitys. Mielestäni pitäisi järjestää tilaisuuksia myös yli 40-vuotiaille järjestön jäsenille. Aikoinaan olimme kaikki sekä nuoret että vanhat yrittäjät samoissa tilaisuuksissa ja juhlissa. Oli todella hauskaa ja hyödyllistä tavata kokeneita yrittäjiä, kun heiltä sai monta hyvää neuvoa ja tulihan heistä monesta myös hyviä asiakkaita. Tämä nykyinen linja erotella nuoret ja vanhat yrittäjät ei ole alkuunkaan oikea.
No, liityinpä sitten naisten paikalliseen yrittäjäjärjestöön. Se oli oikea teko, kun siellä ei ole ikärasismia ja tapahtumatkin ovat tosi mukavia. Yritysvierailuja, shampanja-kuohuviinipruuvia  yms. Mukaan sopivat niin 20-vuotiaat kuin 70-vuotiaatkin naisyrittäjät ja aivan sulassa sovussa! Ja todella hauskaa on ollut! Hyötykin tulee siinä sivussa ajan kanssa.


tiistai 26. huhtikuuta 2011

Suomalainen sananvapaus


Olen miettinyt suomalaista yhteiskuntaa ja sananvapautta viimeaikoina. Totuus on se, ettei sitä sananvapautta ole joka asiassa. Kun kuuntelee ympärillään ihmisten ongelmista ja miten he yrittävät saada kerrottua julkisuuteen asioita, jotka painavat mieltä, heidät tyrmätään ja vaiennetaan. Suomen ja maakuntani päälehdet käyvät tarkkaan läpi tekstit, joita he julkaisevat. Nimimerkillä kirjoitettuja juttuja julkaistaan harvoin, vaikka nekin ovat arvokasta tietoa yhteiskunnan tilasta. Itselläni on kokemusta Savon Sanomista ja HS:sta. Juttujani omalla nimellä jouduin muuttamaan todella paljon, ennenkuin ne julkaistiin. Tervävin kärki piti siivota pois kirjoituksesta, joten asian oikea esille tuominen on tosi vaikeaa. Lehdet haluavat kuulema pitää välit eri organisaatioihin hyvinä! Jutut pitää kaunistella ja totuus käy vain hieman ilmi jutuista tai rivien välistä. Rohkeat kannanottajat puuttuvat lehdistöstä asiatasolla. Iltapäivälehdet ovat erikseen, niitä kun ei voi uskoa. Sananvapautta ei siis ole kuin nimeksi. Mielipiteen vapaus on näennäinen meilläkin, mutta parempi kuin diktatuurivaltioissa.

Siksipä on hyvä, kun on olemassa blogit. Kirjoitan nimimerkillä siksi, etteivät läheiseni tai itse en joudu nimettömien ja nimellisten ryöpytysten kohteeksi, joita jo tulee nytkin. Onneksi niitä ei tarvitse lukea, vaan voi siirtää suoraan roskiin. Blogikirjoittelussakin saa miettiä aika tarkkaan, mitä kirjoittaa. Nimellään kirjoittava on samassa asemassa kuin kansanedustaja, joka saa olla nykyisin kaiken kansan sylkykuppina. Tuttu kansanedustaja sanoi, että hänen Facebook-kokeilunsa loppui siihen, kun hän sai tappouhkauksia. Sanot mitä vaan, aina on joku toista mieltä. Seuraava paljastukseni koskeekin järjestötyötä. Siitä sitten myöhemmin....

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Vaalikommentteja maailmalta


Harvoin ovat Suomen vaalit saaneet aikaan moisen kiinnostuksen maailmalla kuin nyt. Tietysti kauhulla odotetaaan, mikä on Soinin ja perusuomalaisen puolueen kansanedustajien vaikutus. Jopa dollarin kurssi nousee ja euron arvo heiluu! Financial Times arvioi jopa Kataisen ja Soinin ulkonäköä. Mikäs on Jyrki Kataisen ollessa kun on terveen ja urheilullisen näköinen, mutta Soinin habitus edustaa varmaan sitä kansanosaa, jotka ovat häntä myös paljon äänestäneet. Soini on todellakin sen jysäksen näköinen, mistä hän koko ajan on puhunut. Samaa näköä oli aikoinaan Vennamossa. Uhoa ja kokoa! Vaviskaa Suomi ja Eurooppa!

Nyt odotellaan sitten yrittäjäpiireissä jännityksellä, mikä muuttu. Muuttuko verotus? Yhteisövero tuskin laskee, kuten toivottiin ja luvattiin eikä varsinkaan se paljon kateutta herättävä pääomavero, sehän nousee ilmiselvästi, vaikka me yrittävät yritämme selventää monin tavoin, miten siitäkin tuloksesta on maksettu jo kertaalleen veroa. Yrittäjät varsinkin me pienyrittäjät  kokevat pääomaveron aikamoisena rangaistusverona. Sitä en voi ymmärtää, miten persut puhuvat yrittäjyyden nostamisesta. Mitenhän he oikein sen tekevät, jää nähtäväksi!

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Eduskuntavaalitulos oli kuin tornadomyrsky, joka iski voimalla!


Olen shokissa, koska ikinä en olisi voinut kuvitella tätä vaalitulosta! Miten Pohjois-Savosta saa eniten ääniä Perus-Pentti, jota suorastaan häpeän, kun hän edustaa savolaisia eduskunnassa. Ne puheet, apua!  Ei voi mitään! Itkettää! Pahimmat uhkakuvat siis toteutuivat soinilaisuuden armosanomassa. Harmi, etteivät kuopiolaiset suosikkini pärjänneet vaaleissa. Harmittaa keskustan puolesta. Harmittaa vihreiden puolesta. Onneksi kokoomus voitti ja Jyrkihän pitää varmasti koko Pohjois-Savon ja itäisen Suomen puolta. Onnea Jyrki ja kokoomus! - Viime yönä oli muuten kova myrsky, sähköt katkesivat ainakin neljä kertaa.  Myrsky ja tuuli on vain jatkunut ja se kuvaakin hyvin täman hetkistä polittiista ilmapiiriä Suomessa. Perussuomalainen arvomaailma sai kovan myrskyn aikaan koko Euroopassa. Pelottavaa on seurata, mihin näin vanhoillinen puolue vie maatamme. Toivottavasti he eivät pääse hallitukseen, vaan pysyvät omissa joukoissaan sivusta seuraajina.

Jos jotain etsimällä etsii hyvää perusuomalaisista, niin sieltä löytyy satakuntalainen ehdokas rovasti Anssi Joutsenlahti, joka lupasi lahjoittaa kaikki kansanedustajatulonsa hoitajien palkaamiseen vanhainkotiin eli lähes 300 000 euroa. Voiko joku olla vielä tänä päivänä noin jalosydäminen? Kunnioitettava teko, jonka varmaan useampikin voisi toteuttaa.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Vaalipäivä

Eduskuntavaalien aamu on aurinkoisempi kuin koko vuonna, lämmintä on jo + 6,5C varjossa. Nyt kaikki viimeisetkin vaaliuurnille!!! Minulle äänestäminen on ollut aina tärkeää. Ensimmäisen kerran äänestin kotona maalla ja sitä ehdokasta, jota äitini ehdotti. Hän oli nuori, kaunis, tuttu rouva naapurista ja pääsikin läpi. Sittemmin olen itse päättänyt ehdokkaasta. Ja ne ovat olleet kolmesta puolueesta, keskusta, kokoomus tai vihreät. Olen aina äänestänyt ihmistä ja mahdollisimman tuttua tai sukulaista omalta paikkakunnalta, joita on ollut sopivasti jopa useita kuten tänäkin vuonna. Eipä tulisi mieleeni äänestää kuopiolaisena vaikka varkautelaista tai iisalmelaista. Muutamana vuonna minuakin pyydettiin ehdokkaaksi, kun olin aktiivinen lasten asioissa, mutten lähtenyt mukaan, kun omat muksut olivat pieniä ja yrityksemme työt painoivat päälle. Aikaa ei olisi ollut vaikka halua vaikuttamiseen olisi ollut ja on vieläkin. Nyt mukavuuden halu vie voiton vaikuttamisesta.

Ja mitä tänään tapahtuu? Varmaan persut juhlivat, mutta miten paljon? Luulen, ettei kovin suuria muutoksia tule muuten. Kokoomus kasvattaa suosiotaan ja se johtuu siitä, että koulutettujen määräkin kasvaa Suomessa. Elintason nousu ja palkkojen nousu vie suosiota työväestön sosialisteilta ja vasemmistolta. Jäljelle jäävä junttikansa seuraa Soinin ryöpytystä. He ovat helppoa riistaa, vaikkei perusuomalaisten ajatuksia voi ymmärtää. Köyhälistö ei jaksa äänestää. Mutta kyllähän heidän asioitaan hoitavat kaikki puolueet ainakin vaalipuheiden mukaan. Mielestäni Suomessa asiat ovat aika hyvin, valtion velka on pieni moneen muuhun maahan verrattuna. Portugalin, Irlannin ja Kreikan ongelmat ovat kaukaisia, vaikka persut niillä pelottelevatkin. Sosiaaliturvamme on tosi hyvä, jos sitä osaa vain käyttää oikein. Töitä ja koulutusta saa jokainen, joka sitä haluaa. Jari Sarasvuokin on yksinhuoltajan lapsi, joka ponnisti ryysyistä rikkauteen. Jokaisella on mahdollisuus hyvään elämään!

Tänään lähdemme taas katsomaan, joko pääsemme ekologiselle kesämökillemme. Edellisen kerran lumikerros tiellä oli niin paksu, että meidän piti palata eväiden kanssa kotiin. Aurinko on sulattanut kahdessa viikossa kinokset aika mataliksi. Kun emme päässeet silloin mökille, tuskin sinne rosvotkaan ovat päässeet! Odottelemme vielä palmusunnuntain virpojia, jotka ovat mitä hauskin sakki pääsiäisen odottelussa. Varaamme aina kasan suklaamunia ja karamellejä. Tervetuloa vain meille virpomaan!

torstai 14. huhtikuuta 2011

Vihavaalit?

En voi ymmärtää, mikseivät viattomat ehdokkaat saa tehdä vaalityötään rauhassa. On käsittämätöntä, että Suomessa saa pelätä vaalityötä tehdessään. Syyllinen on mielestäni perusuomalaisten puolue. Populismi jyllää kyllä koko Euroopassa ja syy on vapaat rajat ja mm romaniongelma, maiden velkaisuus, euron heiluminen, siis syyt ovat aivan muualla kuin vaalityötään tekevissä ehdokkaissa. Mitä vihalla saadaan aikaan? Pelkoa ja syyllisyyttä. Perusuomalaiset aloittivat uhoamisen; Suomi pois EU:stä, euro pellolle, Portugali, Kreikka ulos unionista. Timo Soini on vaarallinen mies, hänen on vastuu, jos mellakoita syntyy. Nyt on jo nähty mellakoita Oulussa, Marja Tiuran kimppuun käytiin Tampereen yliopistolla, kokoomuksen teltta paketoitiin Hgissä, vaalijulisteita on muokattu animalistien ansioista. Minne tämä vihavaalikuume johtaakaan? Toivottavasti järki voittaa ja uhoajat vaikenevat vaalien jälkeen.

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Vaaliennustus

Waiting for summertime.

Ennakkoäänestys loppui ja nyt eletään sitten vielä vajaa viikko jännityksessä, kuinka oikein tässä vaalissa nyt käy? Tässäpä oma ennustukseni Kuopion ja Pohjois-Savon ehdokkaiden menestyksestä. Luulen, ettei täältä ainakaan muita persuja pääse kuin Rautavaaran Oinonen. Vasemmiston Virtanen saattaa vielä päästä, demareista ehkä Irja Sokka jos ei Tuula Väätäinen (Irja olisi parempi vaihtoehto). Keskustan Elsi Katainen ja Antero Peiponen menevät läpi, tai sitten Markku Rossi. Kokoomuksesta Markku Eestilä ja Jaakko Kekoni. Sitten yllätys, vihreiden Hetti Rytsy, hän se mennä posauttaa kaiken kansan ihmeteltäväksi eduskuntaan, no onhan hän aika tyylikäs täti, suorastaan edustava. Tiedättehän se historian opettaja, joka päätti vaihtaa elämänsä naiselliseksi. Mikä ettei, Hetti laittaisi eduskunnan uuteen uskoon! Hettihän on topakka ongelma-asioiden esilletuoja.

Jahas, nytpäs oikein hämmennyin, kun katsoin illan uutisia. Presidentti Tarja Halonen taitaa sittenkin olla demari tai vasemmistolainen (vai onko hänkin jo persu? ota selvää?)  eikä kaiken kansan presidentti. Hän puhui taas lisääntyvästä eri arvoisuudesta (mitä se on ja miten se poistetaan? - kukaan ei kerro) ja tulojen tasaamisesta eli veroilla pitäisi taas tasata tuloja. Taasko lisää veroja palkkatuloista, osinkotuloista, omaisuudesta niille, jotka tekevät töitä enemmän ja kouluttautuvat enemmän tai yrittävät enemmän. Pitääkö työttömän ja syrjäytyneen saada tosiaan samaa palkka kuin pitkään kouluttautuneen lääkärin?  Tämä on sitä pahinta vihanlietsontapolitiikkaa, mitä voi jopa presidentti harrastaa vaalien alla! En voi ymmärtää! Mihin tuollainen puhe voikaan johtaa? Meillähän on Suomessa monessa asiassa edistytty syrjäytyneiden hoitamisessa, oma asia on sitten viekö viina, huumeet tai rikollisuus. Kun mikään ei riitä! Haluamme lisää, haluamme teidän päänahkanne, niinkö? Kateus on kamalaa! - Vaalien alla se katala kateus rehottaa, apua haluan autiolle saarelle. - Onneksi pääsen sinne toukokuussa!

Luin juuri kirjan Leah Chishugin Pitkä matka paratiisiin. Se kertoo Afrikasta Ruandan verilöylystä, miten vihanlietsontapolitiikka alkoi pienenstä ja johti kauheaan kansanmurhaan, jossa tapettiin 1994 yli 800 000 ihmistä. Syy miksi hutut tappoivat tutseja oli se, että tutsit olivat pitkiä, kauniita, ja heillä oli kapea nenä! Vihaa lietsottiin kauan ja jälki oli kauheaa. Tutsit olivat teitysti lopulta syypäitä kaikkeen. Kauhea tarina, mihin viha johtaa, kun sitä lietsotaan. Ehkä meidän pitäisi nähdä ne hyvät asiat, kun meillä ei ole nyt sotaa eikä luonnon mullistuksia, kukaan ei kuole nälkään, taudit hoidetaan kaikilta.

torstai 7. huhtikuuta 2011

Villit vaalit



Katsoin eilen ensimmäisen kerran vaalikeskustelua, jossa puolueiden puheenjohtajat yrittivät parastaan. Aika sekavaa oli keskustelu, välillä kuin komedianäytelmää, kaikki huusivat yhdessä ja erikseen, eniten Jutta Urpilainen, mikä on hänen oma roolinsa. Ei Timo Soinikaan ollut parhaimmillaan, vaikka yritti olla jopa vitsikäs. Hän sortui jopa ylimielisyyteen taas kerran, tyyliin, että kyllähän minä tiedän. Päivi Räsänen ei näyttänyt kovinkaan kristilliseltä mustasssa nahkatakissaan ja supermeikissään. Jyrki Katainen oli kuin välkky koulupoika ja kieli on nopeampi kuin kenelläkään muulla, lienee se sitä sujuvaa savolaisuutta. Onneksi Mari Kiviniemi pysyy rauhallisena, se on hänen valttikorttinsa eikä ole mikään rooli, kuten Anja Snellman aamutv:ssä kuvaili. Mari on rauhallinen pohoojalainen luonnostaan. Paavo Arhinmäki oli yllättävän uskottava, vaikken hänen yrityspoliittisista kannanotoistaan voi tajuta mitään, eikä hän voi tietää miten tiukilla moni pikkuyrittäjä on. Stefan Wallius on täydellinen herrasmies ja sivistys paistaa hyvin, kun hän avaa suunsa. Vihreiden Anni Sinnemäki oli aika avuttoman tuntuinen puolustaessaan kantojaan, kun vaihtoehtoja ei tunnu löytyvän. Hoh-hoijaa! Vaikka olisi miten kovaa tuo taisto, nukahdan aina kesken telkkarin vaalikeskustelun, kun tiedän tasan tarkkaan jo ketä äänestän, onneksi se selvisi vaalikoneen avulla ja tuttuus siinä painoi lopuksi eniten. Äänestän aina nykyisin ennakkoon ja koetan ehtiä kaupungintalon kauniiseen miljööseen. Tulossa on varmaan mielenkiintoiset vaalit.

Kävin komealla kaupungintalollamme töiden jälkeen kirjoittamassa numeron lippuun ja yllätys, siellä oli vain kaksi muuta ennakkoäänestäjää! Eipä ollut ainakaan jonoa, kuten ennen pääpostissa käydessä.

Vielä tv:n vaalikeskusteluista; onko tosiaan tärkein asia Suomen takaaminen velkamaille ja siitä kiistely. Tottahan oppsition SDP ja Perussuomalaiset yrittävät saada tyhmää kansaa puolelleen vastustamalla takauksia. Voisiko joku talousoppinut tulla kertomaan kansalle sitten, kun tilanne on todellinen, miksi meidän pitää auttaa heikommassa asemassa olevia maita ja mikä on pankkien asema ja osuus. Tilannehan on vielä hallinnassa. Ihminen on itsekäs olento. Pelko siitä, että joku ulkomainen ihminen jossakin Kreikassa tai Portugalissa vie rahani, on todellinen. Kukaan ei muista, miten Suomi sai tukea aikoinaan, kun olimme vaikeassa tilanteessa. Jopa kristilliset vastustavat apua. - Oikeat asiat, kuten työttömyys, huumeet, alkoholismi, syrjäytyneisyys, koulutus, päivähoito, alipalkatut naisten alat ja vanhusten hoito eivät jaksa kiinnostaa ehdokkaita tai puoluejohtajia. Todelliset ongelmat ovat kaukana kansanedustajien ja ehdokkaiden elämästä. Kuinka moni tuntee todellisen köyhän?

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Kevät tulee kohisten!

Scenery from my window in our office (5.4.2011)

Tänään voi sanoa niin! Lumet sulavat vauhdilla, kun vettä on tullut melkein koko päivän ajan. Märkää, loskaa, kuravelliä, ihanaa! Talvi on viimeinkin varmaan nyt sitten selätetty! Kahden viikon päästä on jo ehkä vihreää tai joku krookus noussut puutarhaamme. Ah - onko ihanampaa aikaa kuin kevät ja aamulla lintujen konsertti! Kyllä meidän taas kelpaa, vai mitä?

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Miksi edes tarvitsemme kristillistä puoluetta?

Näin kirkonmenoaikaan sunnuntaiaamuna mietin, miksi Suomi edes tarvitsee puoluetta nimeltä Kristilliset? Se puolue ei todellakaan ole tehnyt hyvää luterilaiselle kirkolle. Kirkko haluaa ehkä hieman jo viimein uudistua, mutta kristilliset - pääosassa puolueen puheenjohtaja vetävät maton alta. Mielestäni puolue ja uskonto ovat kaksi aivan eri asiaa. Puoluepolitiikka on muuta kuin uskonasia, se on realismia yhteisten asioiden hoidossa eri näkäkantoja huomioon ottaen. Uskonto on taas uskomista johonkin, mitä emme näe, uskomme vain tai luulemme uskovamme. Kristillisten puolue pilaa kirkon tänä päivänä. Sitä paitsi Suomessakin on monta kirkkoa kuten ortodoksit, katolilaiset, juutalaiset, islamilaiset jne. Pitäisikö heidänkin perustaa puolue? Tuntuu aika oudolta koko ajatus. Mielestäni Kristilliset puolueena pitäisi lopettaa, sillä puolustan taas kirkkoa, joka on uudistusmielisempi kuin koko kristillisten puolue.


No joo, luin sunnuntain HS:n kriittisen toimittajan jutun. Hän löysi nyt syyn erota kirkosta, koska kirkko on päättänyt olla avaamatta kirkonkirjojen arkistoja, jotka ovat alle 100 vuotiaita, kun ennen sai avata jo 50 vuotiaat arkistot. Onhan valokuvillakin tekijänoikeussuoja sata vuotta, ehkä siinä muutoksessa haetaan jonkinlaista suojaa sukuselvityksille. Olipas siinäkin mokona syy erota kirkosta! Samaa hömppää on tämä homoilukeskustelu. En voi ymmärtää mitä ihmeen sopulilaumaa kaikki yksilöt ovat nykyisin. Varsinkin nuoret. Eivät ainakaan yksilöitä. Kirkossa on monenlaista mielipidettä tässäkin homoasiassa, suurin osa on suvaitsevaista. Minä en ainakaan eroa kirkosta, vaikken olekaan mikään mallikristitty. Pidän kirkoista jo arkkitehtuurin takia. Ne edustavat eri aikakausia. Juhlat, konsertit, eri tilaisuudet ovat juhlavia kirkoissa. Ne edustavat taidetta, kulttuuria, historiaa. Ja miten vieläkin muistan, kuinka juhlavalta tuntui seisoa suuren, mahtavan kotikirkkomme ovella ja astella avioon. Aikamoinen kokemus se oli. Kirkkojen urut ovat upeita taideteoksia, sen huomasin, kun olimme ennen joulua koko suku kuulemassa isäni poismenoa lapsuuteni mahtavassa kirkossa. Uudet upeat urut soivat hienosti isän muistolle!

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Itä-Suomen hovioikeus

Kuva Kallavedeltä, jäätieltä 30.3.2011

Nyt tuli sellainen esitys ministeri Tuija Braxilta hovioikeuksien yhdistämisestä, ettei sitä voi ymmärää täällä kukaan. Näkemys on täysin helsinkiläisen ihmisen, joka tuskin on liikkunut saati elänyt muualla maassamme. Ymmärrän sen, kun yli kymmenen vuotta vietin Hki-seudulla, näkemykset ovat kapea-alaisia helsinkiläisillä, ihan kuin ei olisi muuta kuin Helsinki. Säästö on olematon verrattuna siirtokustannuksiin, pitkiin matkoihin ja pahaan mieleen, minkä työpaikkojen menetys aiheuttaa. Itä-Suomen hovioikeus on ollut iät ajat Kuopiossa. Jutuista puolet tulee jo pelkästään Kuopion alueelta, niin miksi toimiva yksikkö pitäisi siisrtää Kouvolaan, jos säästä on muutaman satatuhatta. Tämähän on kuin sitä muinaista pakkovaltaa. Nyt vaikuttajat barrikadeille!