Heinäkuun kuvia luonnosta

Heinäkuu on kuukausi, jolloin olen syntynyt ja siksipä se kai tuntuu parhaalta kuukaudelta vuodesta. Niin itsekästä kuin se onkin! Nimipäivänikin on tässä kuussa. Niin myös mieheni syntymäpäivä. Tämä kesä on ollut säiden puolesta tosi hieno, aurinkoa on riittänyt ja vettäkin on saatu tarpeeksi. Ei voi valittaa, kun kukkia ei tarvitse joka päivä kastella. Kasvihuoneen kasvit kylläkin tarvitsevat runsaasti vettä. Vielä kun olisi koko kesä lomaa eikä tarvitsisi hypätä töissä alvariinsa, olisi kesäelämä mallillaan. Mutta kaikkea ei voi saada, joten tyydyn tähän. Luonto on se elementti, mistä nautin vuosi vuodelta enemmän, useimmiten mökillä. Tässä vaihteeksi mökin luontokuvia. Kesällä en mieti maailmanmenoa, en politiikkaa, enkä stressaa liioilla uutisilla päätäni. TV:n katselukin on jäänyt täysin.

Netistä lukee uutiset nopeasti ja mielilukemista ja katselemista ovat monet hyvät blogit esim. kuten seuraavat:
http://lisasounio.typepad.com/blogi/ - verraton kieli ja vauhdikas mielikuvitus! Myös Lisan Sounion kirja Brändikäs on oivallista kesälukemista, suosittelen! Ja onhan hän aito itäsuomalainen, sen huomaa kaikesta.
http://villainkeri.blogspot.com/ - hienoja valokuvia rannikolta ja puutaloidyllistä, mutta asialla onkin kuvaamisen ammattilainen







Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ajatuksia suosikkirunoilijaltani Kahil Gibranilta

Kuva
Kahil Gibran "Ymmärtävä ystävä on sinulle enemmän sukua kuin omat veljesi, sillä jopa omat sukulaisesi eivät ehkä tiedä sinun todellista arvoasi." Näin on valitettavasti hyvin usein. Suku on suku ja sisarukset eivät ole ystäviä, vaan sisaruksia. Monta hyvää sisarussuhdetta on mennyt rikki todella pienistä asioista, eniten perintöasioista. Välejä voivat hiertää kateus, katkeruus ja mielipide-erot. Pitäisi hyväksyä erilaiset ihmiset. Ystäväni, sinä olet hyvä ja varovainen ja viisas; ei, sinä olet täydellinen -ja minä, myös, puhun sinun seurassasi viisaasti ja varovasti. Ja kuitenkin olen hullu." Kaikki me ihmiset olemme hulluja omalla tavallamme. Kuka on se normaali? Kuka on viisas? Hyvä? Varovainen ja viisas? "Surullinen sielu rauhoittuu, kun se löytää kaltaisensa. Ne yhtyvät liikuttuneina kuin muukalainen tavatessaan toisen muukalaisen vieraassa maassa. Sydämet, joita suru yhdistää, eivät eroa onnen hurmassa." Sielujen sympatia, se löytyy jos...
Lue lisää

Aina on ikävä jotakin tai jonnekin

Kuva
Mitä enemmän ikää tulee, niin aina on ikävä jotakin tai sitten jonnekin.  Ikävä on lapsuutta, nuoruutta ja sitä huoletonta aikaa. On ikävä omaa isää ja äitiä, vanhinta veljeä, sisaruksia, sisarusten lapsia, serkkuja, mummia, ukkia, omaa kummia, kummilapsia, kummilasten lapsia, työkavereita, opiskelukavereita, ystäviä, entisisä naapureita ja monia sukulaisia, monia läheisiä ihmisiä joita ei ole enää. Aivan kuin monet olisivat kadonneet mustaan aukkoon!  Hauskoja ihania sukumme tätejä ja setiä on ikävä, jotka olivat usein meillä kotona maalla. Suvun yhteys oli silloin tiivistä, helppoa ja huoletonta sekä jokapäiväistä.  Voinko muistaa todellakin niin väärin? Mutta lapsena vaistoaa monet asiat herkästi, näkee ja kuulee tarkkaan.  Tämä nyt niin vaikea historian aikamme on varmaan se, joka tekee ikävästä vielä suurempaa. On ikävä omia lapsia ja lastenlapsia. Ikävä on myös paljon kaipausta ja surua. Ikävä on huoletonta aikaa! Nyt on ikävä hyviä hiihtokelejä, kevättä ja kes...
Lue lisää

Kalanruoto kurkussa ambulanssilla sairaalaan!

Jopas taas sattui kesän juttu eli syödessä sattuu! Olimme mökillä uurastaneet koko iltapäivän maalausurakkaa ja tein illaksi kalakeiton hauesta. Se on herkkuamme, kun sekaan laittaa runsaasti perunoita, voita ja sipulia. Puhdistin kalapalan ruodoista mielestäni tarpeeksi huolella ja aloitin syömisen, mutta viimeistä lusikallista syödessäni tunsin kovan piston kurkussani. Juoksin ulos kakistelemaan ja yritin oksentaa ja yskiä ruotoa pois. Ruoto tuntui sormessani syvällä kuitenkin kurkun yläpäässä, mutten saanut sitä pois, kun se oli iskeytynyt tiukasti kurkkuun. Mieheni oli nopea ja tilasi heti ambulanssin viereiseltä kylältä, kun näki surkean läähätykseni ja kakisteluni. Pojat tulivat kohtuullisen nopeasti ambulanssilla mökille. Mutta koska emme saaneet keväällä nimettyä heti tietämme, tien löytäminen vei oman aikansa ambulanssilla ja mieheni meni vastaan autollaan. Kylläpä aika tuntui pitkältä siinä yökötellessä. Jokainen minuutti oli tuskaa. Pistos oli aika kova, en uskaltanut n...
Lue lisää