Sienestyksen aikaa

Metsät ovat täällä itäisessä Suomessa pullollaan sieniä. Itse olen kantarellien ja perinteisten metsäsienien ystävä, mutta aikuisena olen opetellut syömään myös tatteja. Nyt niitä ovat metsät aivan täynnä. Maalla kasvaneena täytyy sanoa, että tatteja ei aikoinaan pidetty kovinkaan suuressa arvossa, nehän olivat sellaista matoista mössöä, jota ei ollenkaan syöty. Mutta olen oppinut vähitellen syömään tatteja, vaikken saa niistä mitään ihmeruokaa tehtyä. Sekoittelen sipulin ja muun ruuan sekaan. Minulle vaikeinta on tattilajien erottaminen, kun en saa selvää, mikä on se huono sappitatti, joka pilaa tattiaterian, muttei onneksi ole myrkyllinen. Sienikirjoja on hyllyissämme useita, mutta se ei useimmiten ole mukana, kun törmään tatteihin. Maailma muuttuu ja nyt kun Suomesta viedään Italiaan kaikki matoisetkin tatit, niiden arvo on noussut huimasti. Savon Sanomissa kerrottiin tänään, että tateilla voi jopa rikastua, jos sattuu tietämään hyvät tattipaikat. Tattikilosta saa jopa 5 euroa ja päivässä voi päästä satojen eurojen ansioille. Nyt kaikki opiskelijat, työttömät ja pienituloiset eläkeläiset joukolla metsään viikonloppuna! Siellä kasvaa rahaa kankahilla! Tattitiliä tekemään! Työpaikoillakin pitäisi olla virkistyspäivä, jolloin väki vietäisiin metsään sieneen tai marjaan.