Uusi ja vanha presidentti

Eilen siirryimme kuin uuteen aikaan, kun saimme Suomelle edustavan presidentiparin komean juhlan kera. Edustamistahan tuo työ on suurelta osin. Kaksi aivan erilaista henkilöä, Halonen ja Niinistö. Siinä kun Tarja Halonen puhuu useimmiten tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta, Niinistö puhuu siitä, mitä pitää tehdä sen eteen, jotta tasa-arvo ja oikeidenmukaisuus toteutuu. Eli työn, työpaikkojen, elinkeinoelämän nousun puolesta. Ei tule hyvinvointia niille heikoimille ja syrjäytyneille ilman tekoja. On aivan turhaa osoitella sormella ketään, jos ei tehdä asioiden eteen jotakin. Nuorten työllistäminen on tosi hyvä teema, josta Niinistö puhui avajaispuheessaan. Nyt on tärkeintä saada nuoret nopeasti koulutettua ja sitten heidät reippaasti työelämään. Niitä työpaikkojakaan  ei synny ilman rohkeaa yrittäjyyttä.

Luin tässä viikko sitten Savon Sanomista kustannusalan työntekijän kirjoituksen, jossa ihmeteltiin kustannusyhtiön harjoittelijoiden tasoa. Jos heillä on tulossa harjoittelijaksi tohtoreita ja kahden tohtorin tutkinnon suorittaneita pienellä palkalla, ollaan ehkä menty koulutuksessa hieman harhaan. Samaan aikaan haetaan jatkuvasti ulkomaita myöten vaikkapa hoitoaloille työntekijöitä. Miksei Suomessa kouluteta niihin töihin tekijöitä, joista on selkeästi pulaa. Eikö oikea työ enää kelpaa? Mitä tekee kahdella tohtorin tutkinnolla, jos ei saa töitä. Pidän kyllä arvokkaampana työnä vaikkapa hoitajan tai opettajan työtä.