Nötössä on hiljaista, mutta aina jotain tapahtuu

Siivousvimmamme on kestänyt nyt kaksi päivää, mutta huomenna jarrutellaan. Tänään jatkettiin vaja-sisäsiivouksia ja pihatöitä. Tein nikkarihommia, kun rakensin huussin paperitelineen ja paperipidikkeen. Nyt on kärrätty seitsemän kottikärryllistä vanhaa tavaraa sataman roskiksiin.  Aamulla törmäsin rannassa nauvolaiseen viljelijään, jonka lampaita eilen illalla ihastelimme. Hän kertoi, että yksi lammas oli yön aikana kadonnut! Syytä ei tiedetä, olettamuksia on useita. Joko lammas hukkui tai sai myrkytyksen levän saastuttamasta merivedestä tai joku vei. Ihminen tuskin, mutta itse epäilen merikotkia, jotka saalistavat iltapimeässä. Eilen oli kirkas sää ja lammas on herkullinen iltaateria. Surimme pienen eläinystävämme katoamista ja siskoni kävi koiran kanssa etsintäreissulla rannalla huudellen "piti, piti". Ei ole näkynyt kadonnutta lammasta, joten se ystävyys jäi meillä lyhyeksi.

Minne katosi yön aikana yksi lammas?

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Hei! Huomasin erittäin tutun näköisen kuvan, joten ajattelin laittaa kommenttia. Olin myös katselemassa lampaita kaupparannassa tuolloin ja siinä illan aikana pienin lampaista meinasi jo hukkua, mutta pääsi ylös. Ja kyseinen kadonnut lammas löytyi seuraavana päivänä omasta aitauksestaan, jonne se oli itse yön aikana löytänyt. :)

Terv. Nötöläinen
28. lokakuuta 2012 klo 21.04
Anni Aatos sanoi…
Kiitos tiedosta! Olipas mukava kuulla, ettei pienin kadonnutkaan. Ehdittiin jo ihan surra lammasta siskoni kanssa. Hyvää jatkoa sinne saareen, tavataan taas varmaan ensi vuonna.
29. lokakuuta 2012 klo 8.14
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kalanruoto kurkussa ambulanssilla sairaalaan!

Jopas taas sattui kesän juttu eli syödessä sattuu! Olimme mökillä uurastaneet koko iltapäivän maalausurakkaa ja tein illaksi kalakeiton hauesta. Se on herkkuamme, kun sekaan laittaa runsaasti perunoita, voita ja sipulia. Puhdistin kalapalan ruodoista mielestäni tarpeeksi huolella ja aloitin syömisen, mutta viimeistä lusikallista syödessäni tunsin kovan piston kurkussani. Juoksin ulos kakistelemaan ja yritin oksentaa ja yskiä ruotoa pois. Ruoto tuntui sormessani syvällä kuitenkin kurkun yläpäässä, mutten saanut sitä pois, kun se oli iskeytynyt tiukasti kurkkuun. Mieheni oli nopea ja tilasi heti ambulanssin viereiseltä kylältä, kun näki surkean läähätykseni ja kakisteluni. Pojat tulivat kohtuullisen nopeasti ambulanssilla mökille. Mutta koska emme saaneet keväällä nimettyä heti tietämme, tien löytäminen vei oman aikansa ambulanssilla ja mieheni meni vastaan autollaan. Kylläpä aika tuntui pitkältä siinä yökötellessä. Jokainen minuutti oli tuskaa. Pistos oli aika kova, en uskaltanut niela
Lue lisää

Kevät keikkuen tulevi

Kuva
Kalevalan sanoin: Kevät keikkuen tulevi, suvi suuta vääristellen. Se kyllä tarkoitti aikoinaan, että keväällä ei ole enää tarpeeksi ruokaa, vielä vähemmän kesän alussa. Talvivarastot oli syöty ja olo oli heikko. Mutta silti oli kevättä rinnassa. Nykyihmiselle kevät keikkuen tulevi tarkoittaa enemmänkin säiden vaihtelua. Harva tietää tuon sanonnan taustat, mutta väliäkös sillä. Kevät tulee kuitenkin. Tai ehkä vapun seutuun voidaan sanoa, että kevät keikkuen tulevi, kun katsoo hieman huojuvia tyyppejä.                         Kuvat Kuopiosta Pohjois-Kallaveden rannalta 7.4.2014 noin klo 17.30.                                                           Kamera Nokia Lumia 1020
Lue lisää

Ajatuksia tähän aikaan

Kuva
Kahlil Gibran oli nuoruuteni ajan runoilija, jonka ajatuksia luin ja ihailin. Nyt hänen viisaat mietteensä ovat taas ajankohtaisia tässä vaikeassa ajassa. Jokaisen talven sydämessä on väräjävä kevät, ja jokaisen yön hunnun takana on hymyilevä aamunkoitto. Ihmisten joukossa tahtoisin mielummin olla se, jolla on unelmia ja halu täyttää ne, kuin suurin ihminen ilman unelmia ja toiveita. Jonakin päivänä olen puu, ja tuuli laulaa oksissani ja aurinko tanssii lehdilläni, ja olen vahva ja kaunis kaikkina vuodenaikoina. Sydän ymmärtää, mitä kieli ei koskaan ilmaise ja mitä korvat eivät voi kuulla. Tuuli voi puhaltaa ja tyyntyä, meri voi aaltoilla ja asettua, mutta elämän sydän on rauhallinen ja hiljainen maailma, ja tähti, joka siinä loistaa on ikuisesti kiinteä. Muistaminen on eräänlaista kohtaamista. Unohtaminen on eräänlaista vapautta. Salaisimmat kyyneleemme eivät koskaan etsi silmiä. Paulo Coelho on tämän päivän nuorille eilisen Gibran: Unelman tekee m
Lue lisää