Kesälomalla Saarenmaalla ja Muhussa

Vietimme melkein viikon kesäloman. Kävimme autolla eteläisessä naapurissamme Virossa. Täältä itäisestä kaupungista kun lähtee matkaan, menee jo autolla ajoon ja yöpymiseen Helsingissä mennen tullen kaksi päivää. Laivamatka Tallinnaan taittui alle kolmessa tunnissa, nyt käytimme Eckerön Finlandiaa, koska sen lähtöaika aamulla on myöhäisempi kuin muilla. Tallinnasta matkasimme sitten suoraan Kuressaareen maailman tasaisinta maastoa. Tiet ovat parantuneet Virossa siitä, mitä ne olivat viisi vuotta sitten. Saarenmaan kesäinen luonto on kauneimmillan kukka- ja viljapelloilla. Ihmettelimme miten hiljaista oli Saarenmaalla. Ehkä lama vaikuttaa tai ovatko suomalaiset jo unohtaneet seudun. Japanilaisia tureisteja siellä oli kameroineen. Kiersimme linnakaupunkia ja myös maaseutua  sekä kävimme uimassa Karujärvellä. - Mutta Tallinna ainakin vilisee turisteja, joista moni suomalainen raahaa perässään kärryjä tai matkalaukkua. Näky on jopa suorastaan koominen! Autot on lastattu aivan muulla kuin polttopuilla, kuten näkemämme avopaku laivan autokannella. Kesällä janoisia on paljon liikenteessä.
 
Saarenmaalta matkasimme Muhun pienelle saarelle Sikke Sumarin NamiNamasteen. http://www.naminamaste.com/ Simisten kylään Sikke on rakentanut ainutlaatuisen paratiisin vanhaan kalastaja-maalaistaloon meren rannalle. Miljöö on kaunis, rauhallinen, hyvinhoidettu. Maalaisidyllissä on kaunis suuri sisäpiha, jonka ympärillä ovat komeat korjatut rakennukset. Alkuperäinen tunnelma on kuitenkin jäljellä.  Kaunis kesäsää kruunasi nyt koko paikan, kun kukat, niityt ja ja kasvimaa olivat parhaassa loistossaan. Ruoka on erinomaista, vaikka olin itsekin sitä tekemässä kokkikurssilla toisena iltana vieraille. Oivallinen lepolomakohde. Yövyimme niityn laidassa olevassa mökissä, jonka ympärillä heinäsirkat sirittivät ja tiltaltit lauloivat. Muhun saaren nähtävyydet näkee päivässä, mutta jos aikaa jää, niin  pyöräily on tasaisella saarella helppoa. Muhussa on menneen maailman tunnelma ja rauha jäljellä.
 
 
Laivalta näkyi Lauttasaari, entinen kotipaikka.
 
                                              Kuressaaren linna tornit Saarenmaalla.
 
                                            Unikot kukkivat viljapellon laidassa Kärlassa.
 
NamiNamasten pihamaa.
 
Namasten rehevä kasvimaa ja mökkimme niityn laidassa.
 
Namasten saunarakennus oli taideteos.
 
Tunnelmallinen näkymä pihamaalle.
 

Kävimme myös Padasten kartanoa katsomassa (puistokävely maksoi 2 €).
                                        Ruohonleikkuri raksutti nurmia itsekseen.
 

                                  Saarenmaalla Karujärven ranta on siisti ja vesi on puhdasta.


 
 
                  

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kalanruoto kurkussa ambulanssilla sairaalaan!

Jopas taas sattui kesän juttu eli syödessä sattuu! Olimme mökillä uurastaneet koko iltapäivän maalausurakkaa ja tein illaksi kalakeiton hauesta. Se on herkkuamme, kun sekaan laittaa runsaasti perunoita, voita ja sipulia. Puhdistin kalapalan ruodoista mielestäni tarpeeksi huolella ja aloitin syömisen, mutta viimeistä lusikallista syödessäni tunsin kovan piston kurkussani. Juoksin ulos kakistelemaan ja yritin oksentaa ja yskiä ruotoa pois. Ruoto tuntui sormessani syvällä kuitenkin kurkun yläpäässä, mutten saanut sitä pois, kun se oli iskeytynyt tiukasti kurkkuun. Mieheni oli nopea ja tilasi heti ambulanssin viereiseltä kylältä, kun näki surkean läähätykseni ja kakisteluni. Pojat tulivat kohtuullisen nopeasti ambulanssilla mökille. Mutta koska emme saaneet keväällä nimettyä heti tietämme, tien löytäminen vei oman aikansa ambulanssilla ja mieheni meni vastaan autollaan. Kylläpä aika tuntui pitkältä siinä yökötellessä. Jokainen minuutti oli tuskaa. Pistos oli aika kova, en uskaltanut niela
Lue lisää

Kevät keikkuen tulevi

Kuva
Kalevalan sanoin: Kevät keikkuen tulevi, suvi suuta vääristellen. Se kyllä tarkoitti aikoinaan, että keväällä ei ole enää tarpeeksi ruokaa, vielä vähemmän kesän alussa. Talvivarastot oli syöty ja olo oli heikko. Mutta silti oli kevättä rinnassa. Nykyihmiselle kevät keikkuen tulevi tarkoittaa enemmänkin säiden vaihtelua. Harva tietää tuon sanonnan taustat, mutta väliäkös sillä. Kevät tulee kuitenkin. Tai ehkä vapun seutuun voidaan sanoa, että kevät keikkuen tulevi, kun katsoo hieman huojuvia tyyppejä.                         Kuvat Kuopiosta Pohjois-Kallaveden rannalta 7.4.2014 noin klo 17.30.                                                           Kamera Nokia Lumia 1020
Lue lisää

Ajatuksia tähän aikaan

Kuva
Kahlil Gibran oli nuoruuteni ajan runoilija, jonka ajatuksia luin ja ihailin. Nyt hänen viisaat mietteensä ovat taas ajankohtaisia tässä vaikeassa ajassa. Jokaisen talven sydämessä on väräjävä kevät, ja jokaisen yön hunnun takana on hymyilevä aamunkoitto. Ihmisten joukossa tahtoisin mielummin olla se, jolla on unelmia ja halu täyttää ne, kuin suurin ihminen ilman unelmia ja toiveita. Jonakin päivänä olen puu, ja tuuli laulaa oksissani ja aurinko tanssii lehdilläni, ja olen vahva ja kaunis kaikkina vuodenaikoina. Sydän ymmärtää, mitä kieli ei koskaan ilmaise ja mitä korvat eivät voi kuulla. Tuuli voi puhaltaa ja tyyntyä, meri voi aaltoilla ja asettua, mutta elämän sydän on rauhallinen ja hiljainen maailma, ja tähti, joka siinä loistaa on ikuisesti kiinteä. Muistaminen on eräänlaista kohtaamista. Unohtaminen on eräänlaista vapautta. Salaisimmat kyyneleemme eivät koskaan etsi silmiä. Paulo Coelho on tämän päivän nuorille eilisen Gibran: Unelman tekee m
Lue lisää