Joulusuru - Christmas sorrow

 
 
Tämä joulu on ollut hyvin raskas joulu. Veljeni menetys liian aikaisin painaa mieltä ja suru ei vain hellitä. Elämäni surullisin joulu. Suru iskee jouluna tosissaan, kun joutuu pysähtymään ja miettimään. Kun talven luontokin näyttää kurjimmat puolensa, kaikki tuntuu kurjalta. Miksi piti näin tapahtua? Tapahtukoon sinun tahtosi, niin miksi? Kysymyksiin ei ole vastauksia, kun kukaan ei tiedä eikä osaa sanoa. Elämä sivaltaa joskus tosi kovaa ja rajusti, pysäyttää kiitolaukan kuin seinään ja lennättää mielen pökerryksiin.  Se lohduttaa hieman, kun veljeni leijonamieli sanoi eläneensä hyvän elämän.
 
Lauantaina on taas suvussamme hautajaiset. Nyt saatamme melkein satavuotiaan suvun tärkeän ihmisen lepopaikkaansa. Hän sai elää 35  vuotta pitempään kuin veljeni, mutta silti lähtö tuli yllättäin ja liian nopeasti. Kun elää melkein sata vuotta ja järki toimii, ehtii nähdä ja kokea paljon. Surullista on luopua vanhoistakin suvun valopilkuista.
 
Onneksi vuoden aikana on elämän valojakin syttynyt. Lapsia, häitä, kihloja, iloisia juhlia, hyviä ystäviä, mukavia matkoja, ihania retkiä, rakkautta, yhdessäoloa, hyvää ruokaa, uusia töitä, kivoja harrastuksia, yllätyksiä, pieniä elämän ilouutisia, aurinkopäiviä....joiden avulla jaksaa eteenpäin.


Kommentit

mummeli sanoi…
Voimia sinulle surusi keskellä! Elämä joskus lyö rajusti. Minua lohdutti sinä jouluna, kun olin syksyllä jäänyt yksin , se, että tiesin miehelläni olleen kaikki hyvin, ilman kipuja sai nukkua. Vuosien varrella pahin suru on muuttunut hiljaiseksi kaipaukseksi.
30. joulukuuta 2013 klo 6.29
Anonyymi sanoi…
Elämän jatkuvuutta menetyksien rinnalla. Sinulla on tosi hienoja kuvia blogissasi, niitä lukiessani tuli esiin esimerkiksi Kys:n lisärakennuksen "lasiseinä". Olin kolme kuukautta töissä kyseisellä työmaalla ja usein ajattelin niitä kaikkia epäkohtia, jotka lisäsivät kustannuksia aivan jo siinä rakennusvaiheessa. Onko tänne Kuopioon iskenyt joku pöhötystauti. Saaristokaupunkiin oli ostettu liian pitkä tie ja kun sitä ei saatu muuten sopimaan, se piti laittaa mutkille. On epäilty, ettei toriparkki tule koskaan maksamaan itseään takaisin. Ihmettelit teatterin remonttia, kai se tulee maksamaan noin 30 miljoonaa euroa - huh - huh. Uimahallia ollaan kai purkamassa, ei kuulema kannata korjata, ei kai olla rakentamassa jotakin "uimaviihdekeskusta". Minulle ei tule Savon Sanomia, joten en tiedä onko siinä näistä asiosta kriittisä kirjoituksia, mutta minä en ole onnistunut löytämään mistään mitään kritiikkiä kaupungin ja sairaanhoitopiirin miljoonahankkeita kohtaan. Terveyttä ja Iloa vuodelle 2014 ja kyllä se talvikin sieltä vielä tulee.
30. joulukuuta 2013 klo 23.22
Anni Aatos sanoi…
Kiitos ja Hyvää Uutta Vuotta sinulle. - Savon Sanomat on onneksi muuttanut liian varovaista linjaansa ja esittää hieman rohkeampaa kritiikkiä kuntapäätöksiin. Sairaalahankettakin on arvosteltu lehdessä, mutta ymmärrettävästi linja on varovainen vieläkin. Lukijatkaan eivät saa kirjoittaa tarpeeksi suoraan asioista, sen olen itse kokenut, koska terävin kärki sensuroidaan mielipidekirjoituksista, vaikka ne olisi kirjoitettu omalla nimellä.
31. joulukuuta 2013 klo 9.59
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kalanruoto kurkussa ambulanssilla sairaalaan!

Jopas taas sattui kesän juttu eli syödessä sattuu! Olimme mökillä uurastaneet koko iltapäivän maalausurakkaa ja tein illaksi kalakeiton hauesta. Se on herkkuamme, kun sekaan laittaa runsaasti perunoita, voita ja sipulia. Puhdistin kalapalan ruodoista mielestäni tarpeeksi huolella ja aloitin syömisen, mutta viimeistä lusikallista syödessäni tunsin kovan piston kurkussani. Juoksin ulos kakistelemaan ja yritin oksentaa ja yskiä ruotoa pois. Ruoto tuntui sormessani syvällä kuitenkin kurkun yläpäässä, mutten saanut sitä pois, kun se oli iskeytynyt tiukasti kurkkuun. Mieheni oli nopea ja tilasi heti ambulanssin viereiseltä kylältä, kun näki surkean läähätykseni ja kakisteluni. Pojat tulivat kohtuullisen nopeasti ambulanssilla mökille. Mutta koska emme saaneet keväällä nimettyä heti tietämme, tien löytäminen vei oman aikansa ambulanssilla ja mieheni meni vastaan autollaan. Kylläpä aika tuntui pitkältä siinä yökötellessä. Jokainen minuutti oli tuskaa. Pistos oli aika kova, en uskaltanut niela
Lue lisää

Kevät keikkuen tulevi

Kuva
Kalevalan sanoin: Kevät keikkuen tulevi, suvi suuta vääristellen. Se kyllä tarkoitti aikoinaan, että keväällä ei ole enää tarpeeksi ruokaa, vielä vähemmän kesän alussa. Talvivarastot oli syöty ja olo oli heikko. Mutta silti oli kevättä rinnassa. Nykyihmiselle kevät keikkuen tulevi tarkoittaa enemmänkin säiden vaihtelua. Harva tietää tuon sanonnan taustat, mutta väliäkös sillä. Kevät tulee kuitenkin. Tai ehkä vapun seutuun voidaan sanoa, että kevät keikkuen tulevi, kun katsoo hieman huojuvia tyyppejä.                         Kuvat Kuopiosta Pohjois-Kallaveden rannalta 7.4.2014 noin klo 17.30.                                                           Kamera Nokia Lumia 1020
Lue lisää

Ajatuksia tähän aikaan

Kuva
Kahlil Gibran oli nuoruuteni ajan runoilija, jonka ajatuksia luin ja ihailin. Nyt hänen viisaat mietteensä ovat taas ajankohtaisia tässä vaikeassa ajassa. Jokaisen talven sydämessä on väräjävä kevät, ja jokaisen yön hunnun takana on hymyilevä aamunkoitto. Ihmisten joukossa tahtoisin mielummin olla se, jolla on unelmia ja halu täyttää ne, kuin suurin ihminen ilman unelmia ja toiveita. Jonakin päivänä olen puu, ja tuuli laulaa oksissani ja aurinko tanssii lehdilläni, ja olen vahva ja kaunis kaikkina vuodenaikoina. Sydän ymmärtää, mitä kieli ei koskaan ilmaise ja mitä korvat eivät voi kuulla. Tuuli voi puhaltaa ja tyyntyä, meri voi aaltoilla ja asettua, mutta elämän sydän on rauhallinen ja hiljainen maailma, ja tähti, joka siinä loistaa on ikuisesti kiinteä. Muistaminen on eräänlaista kohtaamista. Unohtaminen on eräänlaista vapautta. Salaisimmat kyyneleemme eivät koskaan etsi silmiä. Paulo Coelho on tämän päivän nuorille eilisen Gibran: Unelman tekee m
Lue lisää