Lauttasaaren vesitorni

 
 
 
 
Helsingin kaupungin hallitus päätti, että Lauttasaaren komea vesitorni puretaan ensi syksynä. Se ei ole ollenkaan hyvä päätös mielestäni, koska torni on tärkeä maamerkki, pitkäaikainen saaren symboli, erittäin onnistunut arkkitehtoninen rakennus. Kaupungin laskelmien mukaan ylläpito tulee maksamaan noin 10 000 euroa kuukaudessa ja remontti 4 miljoonaa euroa. Puppua, sanon minä. Joku virkamies, joka ei halua rakennuksen enää elävän, haluaa sen pois päiviltä. Remontin hintaa on suurenneltu aika lailla. Tai kyseessä on huippukallis remonttifirma. Vesitorni on tärkeä saarelaisille ja muillekin, vaikkapa merellä liikkuville veneilijöille. Kuin suojaava suuri kantarelli tai joku muu sieni, jonka juurella on ollut hyvä elellä. Meidän perheen elämä alkoi vesitornin juurella. Työntelin esikoistamme vaunuissa ympäri tornia loppukesän auringossa. Jos löytyy Guggenheimille kannatusta, niin miksei ideoida vesitornille uutta elämää. Se on tärkeä symboli koko Helsingin kaupungin silhuetissa. Olen sata prosenttisen varma, että purkamispäätöstä tullaan vielä katumaan jälkeenpäin todella kovasti. Nyt pitäisi löytää jostain yksityistä rahaa tornin pelastamiseen. Pelastakaa torni! Pelastakaa meidän kantarellimme! Eikun rahankeräystalkoot vaan pystyyn, minä ainakin lahjoitan korjaukseen rahaa. Talkootyöntekijöitäkin riittää varmaan.

Entisenä lauttasaarelaisena en malta olla tässä mainostamatta kerrassaan mukavaa ravintolaa: CasaMare Tuo leppoisan kotoisa ravintola Gyldenintiellä oli taas kerran mukava kokemus ja ne blinit, nam! Niitä suosittelen kaikille kalaherkuista pitäville. Kannattaa tulla kauempaakin!

PS - 16.2.2015 - Tornia ei ole vieläkään purettu! Se onkin hyvä, että nyt selvitetään vaihtoehdot, mutta se pitäisi tapahtua nopeasti, ettei torni vaan rapistu liikaa. Miksi tämän tyyppiset päätökset ovat niin hitaita?


 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kevät keikkuen tulevi

Kuva
Kalevalan sanoin: Kevät keikkuen tulevi, suvi suuta vääristellen. Se kyllä tarkoitti aikoinaan, että keväällä ei ole enää tarpeeksi ruokaa, vielä vähemmän kesän alussa. Talvivarastot oli syöty ja olo oli heikko. Mutta silti oli kevättä rinnassa. Nykyihmiselle kevät keikkuen tulevi tarkoittaa enemmänkin säiden vaihtelua. Harva tietää tuon sanonnan taustat, mutta väliäkös sillä. Kevät tulee kuitenkin. Tai ehkä vapun seutuun voidaan sanoa, että kevät keikkuen tulevi, kun katsoo hieman huojuvia tyyppejä.                         Kuvat Kuopiosta Pohjois-Kallaveden rannalta 7.4.2014 noin klo 17.30.                                                           Kamera Nokia Lumia 1020
Lue lisää

Kalanruoto kurkussa ambulanssilla sairaalaan!

Jopas taas sattui kesän juttu eli syödessä sattuu! Olimme mökillä uurastaneet koko iltapäivän maalausurakkaa ja tein illaksi kalakeiton hauesta. Se on herkkuamme, kun sekaan laittaa runsaasti perunoita, voita ja sipulia. Puhdistin kalapalan ruodoista mielestäni tarpeeksi huolella ja aloitin syömisen, mutta viimeistä lusikallista syödessäni tunsin kovan piston kurkussani. Juoksin ulos kakistelemaan ja yritin oksentaa ja yskiä ruotoa pois. Ruoto tuntui sormessani syvällä kuitenkin kurkun yläpäässä, mutten saanut sitä pois, kun se oli iskeytynyt tiukasti kurkkuun. Mieheni oli nopea ja tilasi heti ambulanssin viereiseltä kylältä, kun näki surkean läähätykseni ja kakisteluni. Pojat tulivat kohtuullisen nopeasti ambulanssilla mökille. Mutta koska emme saaneet keväällä nimettyä heti tietämme, tien löytäminen vei oman aikansa ambulanssilla ja mieheni meni vastaan autollaan. Kylläpä aika tuntui pitkältä siinä yökötellessä. Jokainen minuutti oli tuskaa. Pistos oli aika kova, en uskaltanut niela
Lue lisää

Ajatuksia tähän aikaan

Kuva
Kahlil Gibran oli nuoruuteni ajan runoilija, jonka ajatuksia luin ja ihailin. Nyt hänen viisaat mietteensä ovat taas ajankohtaisia tässä vaikeassa ajassa. Jokaisen talven sydämessä on väräjävä kevät, ja jokaisen yön hunnun takana on hymyilevä aamunkoitto. Ihmisten joukossa tahtoisin mielummin olla se, jolla on unelmia ja halu täyttää ne, kuin suurin ihminen ilman unelmia ja toiveita. Jonakin päivänä olen puu, ja tuuli laulaa oksissani ja aurinko tanssii lehdilläni, ja olen vahva ja kaunis kaikkina vuodenaikoina. Sydän ymmärtää, mitä kieli ei koskaan ilmaise ja mitä korvat eivät voi kuulla. Tuuli voi puhaltaa ja tyyntyä, meri voi aaltoilla ja asettua, mutta elämän sydän on rauhallinen ja hiljainen maailma, ja tähti, joka siinä loistaa on ikuisesti kiinteä. Muistaminen on eräänlaista kohtaamista. Unohtaminen on eräänlaista vapautta. Salaisimmat kyyneleemme eivät koskaan etsi silmiä. Paulo Coelho on tämän päivän nuorille eilisen Gibran: Unelman tekee m
Lue lisää