Sieluni maisemat



Kun pääsen kotiseudulle, palaan taas sieluni lapsuuden ja nuoruuden maisemiin. Menen yksin metsään, kun olen hyvin murheellinen. Surusta puhuminen yhdessä läheisten kanssa helpottaa. On mukavaa tavata taas monia ihmisiä, jotka tunsivat veljeni ja muistelevat häntä lämmöllä, kertovat miten hyvä ja ystävällinen ihminen hän oli. Yhdessä suru on kevyempi kantaa. Puhuminen helpottaa ja antaa elämään edes vähän ymmärrystä. Lumi peittää maat ja muistot, ne pehmenevät ja muuttuvat valoksi, joka hohtaa antaen voimaa jaksaa tämä raskas ja niin vaikea suru.  















Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kalanruoto kurkussa ambulanssilla sairaalaan!

Kevät keikkuen tulevi

Ajatuksia tähän aikaan