Hae tästä blogista

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Kevät tuo linnut ja retket luontoon

Kevääseen kuuluu luonnon tutkailua, lintujen, kasvien ja eläinten seuraamista. Nuorena luokiolaisena olin innokas biologian kerhomme lintubongari. Herättiin klo 4 (aamulla!) ja mentiin porukalla Pielisen tai Nurmes-järven rannoille bongailemaan! Lajit ovat tuttuja vieläkin. Useimmiten tein yksin retkiä lintukirja, vihko, kynä ja kiikarit seurana. Harrastus hiipui Helsingin keskellä asuessa. Ukkini, joka oli kielimiehiä, opetti lajien latinankieliset nimetkin meille lapsille, joten ne oli kouluaikaan hallussa. Fanaattista lintubongaria minusta ei enää saa, koska mieluummin nautin koko luonnon muuttumisesta. Mielenkiintoista on kylläkin arktisten lajien pysähtyminen pelloilla, jos siihen seurantaan olisi aikaa. Viikonlopun paras bongaus oli  tiedustelupääskysen viserryksen kuuleminen kahteen kertaan! Räystäspääskysen kannattaa kuitenkin hyönteistilanteen takia pysyä vielä etelämpänä. Kuopion ympärillä on lukuisia paikkoja, joissa voi seurata lintujen muuttoa, kuten tämä Tuusniemen puolella oleva Keskimmäinen lintujärvi. Pitkospuita pitkin on mukavaa tallustella hyvässä säässä.
 
Muuten, mielestäni lintujen seuraamisesta on tehty ihan ihme harrastus. Se on jo välineurheilua ja pätemisen tarve näillä viherpeipoilla tuntuu olevan aikamoinen. Kilpaillaan, kuka on nähnyt eniten ja mitä missäkin. Jokainen luulee olevansa toista parempi ja kehumiseen yltyvää bongaria löytyy joka nurkasta. Pitää kuulua kerhoon ja ryhmään, jotta otetaan vakavasti. Minusta jokainen suomalainen on lintubongari, jos näkee linnun ja tunnistaa sen. Keväällä saavat kaikki katsella rauhassa luontoa, ilman että siitä pitää tehdä kilpailulaji!
 

















lauantai 26. huhtikuuta 2014

Kevät etenee kuin juna

Enpä ole ennen puuhannut puutarhassa iltapäivällä huhtikuun lopussa klo 13 - 18 asti. Tänään sää oli niin huikea, että en huomannut edes ajankulua. Pesin ja kunnostin kasvihuoneen, pesin sen ikkunat, kannoin roskia ja roskia, leikkasin oksia puista ja pensaista, siivosin kukkapenkkejä. Aika kului kuin virta. Lämmintä oli lähes +20C lähes koko ajan. Lintujen konsertti taustamusiikkina vain yltyy huimemmaksi kuin koskaan, ne ovat ihan sekaisin lämmöstä. Aurinko porotti, oli kuin hellepäivä takapihalla! Kamerakin unohtui työn tohinassa, mutta muita kuvia viikolta. - Tämä vanha pappila on nyt myynnissä naapurissamme. Maisemat ovat aika hienot. Kuopion kaupunki on talon omistaja. Kävimme katsomassa taloa ja totesimme, ettei ole meidän projektimme. Kaunishan se paikka on ja hieno kuten kuvista näkyy.
 










 
 

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Sanoista noista suomenkielessä kirjanpäivänä

Tämän päivän Hesarissa oli O. Jokinen yleisönpalstalla pahoittanut mielensä uusista suomenkielen sanoista, kuten "selfie" tai "meitsie". Tai kun valokuvaajat sanovat "lähis" tai miksei sitten "omis". No, olenpa tässä täysin eri mieltä, koska se on vain nyt niin, että suomen kieli elää sekä voi hyvin ja muuttuu ajan mukana. Ja nyt varmaan vielä kovemmalla vauhdilla, kun sosiaalinen media tai yleensä elämänmeno on aika vauhdikasta. Kun kieleen ja puheeseen tulee uusia sanoja, sehän kertoo ihmismielen luovuudesta ja mielikuvituksen rikkaudesta sekä ajasta, jossa elämme. Muuten "meitsie" on kuin karjalan murretta, ei yhtään tunnu pahalta meitsin korvassa! Meitsi meitsie. Kiva sana!
 
Itse olen aika vapaamielinen sanojen käyttäjä, enkä paheksu uusiakaan kuvailevia tai värikkäitä sanoja. Pääasia, että tulee ympäristössään ymmärretyksi ja yleensäkin puhuu ihmisille ja kuvailee enemmän tapahtumia. Mykkiä ja puhumattomiakin suomalaisia  on aina ollut. Mutta taas niitä tarinoiden kertojiakin riittää, ainakin täällä suunnalla. Usein äidinkielen opettajat paheksuvat sitä sun tätä tekstiä ja luovuushan siinä kärsii. Asiatekstit ovat sitten asia erikseen.
 
Vuosi sitten 23.4.2013 oli rannassa tämän näköistä!

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Pääsiäinen 2014

Niin se hurahti taas yksi elämän pääsiäinen. Lapsuudessani sitä vietettiin maalla hyvin hartaasti. Pitkä perjantai oli viisilapsisessa perheessämme pitkä ja hiljainen, ei saanut remuta eikä juuri leikkiä. Yleensä käytiin kirkossa, jossa ehtoollinen kesti tosi tosi pitkään, kun koko pienen kaupungin väki saapui sinne. Kotona piti sitten vaikkapa lukea hissukseen, jolloin lapset sai hiljaiseksi. Ukin sana oli laki perheessämme. Pääsiäispyhänä alkoi sitten juhla, kun sai syödä vatsansa pullolleen. Äidin tekemä mämmi, se oli tosi hyvää. Kun sitä tehtiin monta saviruukullista ja paistettiin leivinuunissa, sitä riitti lähes vappuun saakka. Tietysti oli aina kanamunat, jotka maalattiin ja muutakin herkkua, kuten lusikkaleivät. Pyhänä tulivat yleensä sukulaiset paikalle, tädit, sedät ja serkut kylään. Monesti pääsiäisen aikaan oli lunta ja hienot aamuhankiaiset, kun viiletettiin kotitalon mäeltä kohti rantaa pitkiä mäkiä vesikelkalla. Ne olivat huikeita viiletyksiä ja ääntä riitti koko kylälle.  Haettiin pajunkissoja rantapensaikoista ja tuotiin niitä tupaan koristeeksi. Nuo ajat ovat takana. Niitä on mukavaa muistella.

Pääsiäistavat muuttuvat ja perinteet vaihtuvat. Me vietimme pääsiäistä lampaanviulun, pashan, mämmin, lusikkaleipien, suklaamunien  ja lähisuvun kanssa kahdeksan hengen porukalla. Ulkoilemme paljon ja nautimme aikaisesta keväästä.  Puutarhaakin on päässyt jo rapsuttelemaan. Parasta on aurinko tänä vuonna! Mökillä rentoilu on taas mukavaa ajanvietettä. Jäät ovat lähteneet ja lintuset konsertteineen palanneet. Bongasimme varmaan yli kolmekymmentä lajia mökkisiivousten lomassa.

 
 









 
 
 
 
 

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Venäjä, Ukraina ja sinisilmäinen Suomi-neito

Kylläpä nyt myrkkyä lykkäs - tuonne Ukrainaan. Säälittää koko rehti kansa. Vapaus ja demokratia, missä se taas onkaan? Isompi valtio taitaa pistää pienemmän taas polvilleen. Vaikuttaa, että operaatio on jostain muualta johdettu ja maksettu. Taitavia ovat vallanhaluiset nyt ja aina ennenkin  olleet manipuloimaan. Venäjä iski saumaan, jossa naapurimaa oli heikko ja sekasortoinen. Putin on valtansa sokeisema, jolle pienen ihmisen ääni ei enää kuulu.

Nyt Suomi-neidon ei pitäisi olla enää niin sinisilmäinen. On otettava Ruotsi-poika kiireesti apuun ja mentävä reippaasti yhdessä Natoon. Kuvitellaan, että ei meille mitään tapahdu. Aina tulee yllätyksiä, historiakin sen on näyttänyt monta kertaa. Arvaamaton naapurin karhu  voi olla edelleenkin yllätyksellinen käytökseltään jos on nälkäinen ja ärsyyntynyt.  Norja ja Tanska ovat Naton jäseniä ja siellä on turvallisempaa, kun selusta on turvattu. Jos Suomen kansa pysyy vahvana ja yhtenäisenä, ulkoinen vaara on aina silloin pienempi. Heikkona hetkenä tulevat naapurit "apuun"!!  Nyt tarvitaan sitä yhteishenkeä eteenpäin mennessä eikä ainaista vatulointia.

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Viime vuonna 14.4.2013 oli talvisempaa

Tänä vuonna ei ole paljoakaan lunta jäljellä eikä juuri jäätäkään enää. Kevät tulee kohinalla.
Kuva ovat siis vuosi takaperin 14.4. Kallaveden rannalta.