Vuosi ilman vanhinta veljeä

Tänään on vuosi siitä, kun menetin vanhimman veljeni. Sitä ei voi vieläkään käsittää. Surin ja itkin koko talven ja kevään, nyt on vähän jo helpompaa. Surusta on tosi vaikea puhua tai kirjoittaa. Aika auttaa ymmärtämään paremmin menetyksen. Kaikki tapahtui liian nopeasti. Paljon puuttuu, kun sisarussarjamme tärkeä henkilö on poissa. Liian moni asia muuttui ja katosi elämästämme. Lohtua saa vähän viisaista ajatuksista ja runoista. Ja hyvin paljon musiikista.


 
 
Me lähdemme elämästä
emmekä kuitenkaan lähde.
Me elämme edelleen kaikessa,
mitä olemme tehneet.
Kaikki, mitä olemme ajatelleet, sanoneet ja olleet,
jää elämään ja valaisee toisten teitä.
Me kuolemme, emmekä kuitenkaan kuole,
vaan elämme niiden sydämissä,
jotka ovat rakastaneet meitä.
- Martti Lindqvist –

Minä ja veli
 
Tässä vielä kaunis laulu Vocalise, jonka Reetta Haavisto lauloi eilisessä kamarikonsertissa Kuopiossa.
Tuo laulu kuvaa hyvin kaipausta ja surua.
 
Anna Moffo/Leopold Stokowski: Rachmaninoff's 'Vocalise":  
 
 
 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kalanruoto kurkussa ambulanssilla sairaalaan!

Kevät keikkuen tulevi

Ajatuksia tähän aikaan