Tipi ja Topi - undulaattipariskunta

Kasvihuoneessamme on vanha tyhjä lintuhäkki vielä koristeena. Meillä oli aikoinaan kaksi undulaattia, kun lapset olivat pieniä. Tipi ja Topi, vihreä ja sininen lintumme, sirkuttivat alussa iloisesti ja olivat oikein sopuisa pariskunta. Eläinkaupan myyjän mukaan ne olivat uros ja naaras. Lintuset piristivät mukavalla laulullaan elämäämme olohuoneessa. Mutta sitten tapahtui jotain parisuhteelle. Tipi alkoi nokkia Topia ilkeästi päähän jatkuvasti. Höyhenet alkoivat irrota Topin päästä ja se kaljuuntui. Tipi vain nokki ja nokitteli. Mikä lienee ollut syynä? Katkeruus, parisuhdekriisi? Otimme Topin häkin ulkopuolelle, mutta se meni vain aina takaisin Tipin nokittavaksi. Kai se oli kiintynyt puolisoonsa. Olihan se yhteiselo surkeaa katsottavaa. Luulimme, että se on väliaikaista nokkimista ja se loppuu joskus. Mutta ei, se vain jatkui ja jatkui, eikä Topi pysynyt häkin ulkopuolella, aina vaan palasi häkkiin.

 

Sitten yhtenä aamuna Topi makasi kuolleena häkin pohjalla. Olisi kai pitänyt väkisin erottaa ne toisistaan. Mutta muutaman viikon päästä Tipikin kuoli. Kai se kuoli ikävään ja nälkään, kun ei enää syönyt, masentui. Olihan se lapsillekin opetus, miten luonnossakin parisuhde voi mennä pieleen, ainakin häkissä. Lapset kyllä sanoivat, että Tipi joutikin kuolla pois, senkin pikku murhaaja. Päätettiin, ettei oteta enää ikinä undulaatteja. Nyt häkki on tyhjänä, koristeena kasvihuoneessamme.