Hae tästä blogista

torstai 18. elokuuta 2016

Patikointia Pohjolassa - Ruotsin ja Suomen Lapissa - osa 1

Elokuun illat pimenevät ja sade ropisee välillä jo mukavasti ikkunaan. Nyt on aikaa taas kirjoitella iltaisin. Kesän kiireiden ja touhujen jälkeen on todella mukavaa muistella mennyttä tapahtumarikasta kesää. Pidimme viikon loman heinäkuussa ja suuntasimme nyt suosikkimaamme Italian sijasta Lappiin. Ensin Ruotsin puoleiseen Lappiin eli Norrbottenin lääniin ja sitten Suomen puolen läntiseen Lappiin. Tarkoituksena oli tutustua vaellusreitteihin ja tehdä pieniä päivän patikointireissuja. Emme ole mitään supersuorittajia vaan enemmänkin nautiskelijoita, joten patikointi reissumme olivat 5-15 km  päivässä. Vaeltaessa pysähdymme ihailemaan paikkoja, syömään eväitä ja tietysti minä valokuvaan enemmän ja vähemmän.  
 
Yövyimme mm retkeilymajoissa, tunturihotelleissa tai tavallisissa hotelleissa. Ensin ajoimme kohti Haaparantaa ja siellä majoituimme kesähotelliin: http://www.svefi.net/hotell/index.php joka oli oikein leppoisa paikka, vanha puutalo ja hyvä aamupala. Haaparanta on pieni idyllinen kaupunki ja meno on heti erilaista kuin Suomen puolella. Mukavin tapahtuma oli Tornio-joen rannalla, kun iltakävelyllä eksyimme yhteislauluiltaan, jossa lauloimme Sommaren är kort...muiden ruotsinkielisten mukana. Kaupunki on värikäs, kun maahanmuuttajaväestöä on paljon. - Ruotsin puoleinen Lappi on aika erilainen kuin Suomen, mutta tuntureita riittää, kun ajaa länteen päin.
 
Haaparannasta ajoimme Jällivaaraan ja majoitumme tunturihotelliin http://www.dundret.se/. Se oli komealla paikalla tunturin rinteessä. Näkymät huikaisevat ja se oli kohtuullisen tasokas paikka. Kiipesimme heti ensimmäiselle tunturille. Siellä alarinteillä oli eniten hyttysiä ja sääskiä koko matkamme aikana, mutta kun pisti vauhtia, eivät ne haitanneet. Dundretilta näkyivät jo Kiirunan maisemat ja Kebnekaisen lumihuiput. Yksi sadepäiväkin mahtui viikkoon, jolloin menimme sitten Jokkmokkiin Ajtten saamelaismuseoon http://www.ajtte.com/. Siellä riitti katsomista päiväksi, vaikka Inarin Siida onkin hienompi http://www.siida.fi/sisalto Monta uutta asiaa selvisi museossa, kuten se että Ruotsin lappilaishattu on yksihiippainen, kun suomalaisessa neljän tuulen lakissa on neljä hiippaa. Ajoimme myös upeaan  Sjöfalletin luonnonpuistoon. StoraSjofallet Sade oli aika kova, joten näimme vasta pois tullessa alueen hienot tunturimaisemat. Jällivaarassakin on myös paljon maahanmuuttajia, mutta he ovat sopeutuneet sinne hyvin. Siellä kuulee myös paljon suomea eli mäenkieltä. Paikkojen nimetkin ovat usein  suomalaisia. Jällivaarassa on jopa iso ostoskeskus. Alueen rautamalmikaivokset vaikuttavat paljon elinkeinoelämään ja tuovat työpaikkoja. Hinnat ovat halvempia kuin Suomessa, kuten  ruuissa ja vaatteissa. Yksi kiva juttu huomattiin Ruotsin puolella. Vanhoja autoja on kunnostettu paljon ja niillä ajeltiin paljon, todennäköisesti ne olivat kesäautoina. Vanhat amerikanraudat pyörivät keskustoissa illalla.
 
Jällivaarasta suunnattiin länteen päin Kiiruunaan. https://fi.wikipedia.org/wiki/Kiirunan_kunta  Yöpaikkanamme oli viehättävä puutalo http://www.vinterpalatset.se/  Jo monipuolisen aamupalan takia sinne kannatti mennä. Kiiruna on mielenkiintoinen ja kaunis kaivoskaupunki. Komea keskusta ja upea puukirkkokin siirretään, kun kaivos laajenee. Malmia on paljon kaupungin alla. Talojen siirtäminen on jo aloitettu ja onhan se aikamoinen urakka. Kiirunan komein luontoalue on Kebnekaisen tunturialue, jonne heti suuntasimme ja kohti Nikkaluoktan lähtöpaikkaa.  http://vaell.us/kebnekaise  Lähdimme kohti Kebnekaisea, jonka huipulle ei kuitenkaan ollut tarkoitus mennä. Ilma oli hyvä ja patikoijia oli tosi paljon, erityisesti nuoria ruotsalaisia. Jokainen vastaantulija sanoi Hej tai Tsau tai jotain muuta.  Ruotsalaisten hymy on leveämpää kuin suomalaisten. - Patikoimme Laddjujärvelle saakka. Siitä olisi voinut mennä 6 km moottoriveneellä, mutta jätimme toiseen kertaan Kebnekaisen huipun, joka on yli 2000 m korkea. Maisemat olivat aika huikaisevia koko matkan ajan. Ehkäpä palaamme vielä Kebnekaiselle ja menemme sinne huipulle saakka.
 
Kiirunasta lähdimme aika pitkälle ajomatkalle eli takaisin Suomen puolelle. Matkat ovat tosiaan Lapissa pitkiä ja ehtiihän siinä jo kyllästyäkin tuntureihin. Päämäärämme oli Kilpisjärvi ja Saana. Ensin ajoimme Kaaresuvantoon. Päivän ajon päästä olimme perillä ja Kilpis-hotellissa http://www.kilpisjarvi.org/fi/palvelut/lapland-hotel-kilpis/
Siellä oli aika vilpoisa ilma eli n +10C. Pakkasimme varusteita ja suuntasimme Saanalle, mutta oli kova tuuli ja huipulla vain +2, joten emme viitsineet mennä aivan ylös kovassa tuulessa, kun se alkoi olla melkein ryömimistä. Maisemia näkyi alempaakin. Aamulla kävimme pyörähtämässä Norjan puolella ja sitten aloimme jo suunnata kotia kohti työt jo mielessä. Seuraava vaelluspaikkamme olikin Pallastunturi ja ilmakin oli hieno. Teimme päivän reissun vaeltaen tunturilla  ja eipä voinut kuin nauttia rauhasta, luonnosta ja vaeltelusta. Muita liikkujia ei paljon ollutkaan poluilla. Poroja oli paljon vanhan hotellin ympärillä ja muutenkin Suomen puolella tiellä runsaasti. Erityisesti yksittäiset äiti-vasa-parit. Viimeinen majapaikkamme oli Levillä perinteinen http://www.hulluporo.fi/ Levillä tuli aikoinaan käytyä usein lasten kanssa talvilomilla hiihtämässä ja laskettelemassa. Eipä se Levin vanha keskusta kovin paljon ole muuttunut, mutta uusia hotelleja on ympäristöön tietysti tullut. - Sieltä sitten köröteltiin kohti kotia...aika monta sataa kilometriä istumista ja mukavia pysähdyspaikkoja matkan varrella. Jos automatkailua pitää kuntoiluna, se autossa istuminen vaatii toisenlaista kuntoilua. Lappi ja luontoannos tuli taas täyteen ja tosi mukavaa olla taas ihmisten keskellä. ....matkakuvia tulee jossain vaiheessa.
 

Ei kommentteja: