Pakkanen - Frost and cold




6.1.2017 Loppiainen

Nyt tulivat sitten kunnon tammikuiset paukkupakkaset. Eipä  paljon huvita lähteä lenkille, kun mittarissa on koko ajan reippaasti yli - 20C. Tänä aamuna meillä oli -28 C. Onneksi iltapäivällä ja illalla jo  lauhtui. Mutta onpa hyvä syy vain oleilla, kaivautua sohvan uumeniin ja peiton alle. Lämmittää uunia. Lukea, katsoa telkkaria, kuunnella musiikkia. Tehdä käsitöitä. Olla talviunessa kuin metsien pörröturkkiset karhut. Ihminen tarvitse lepoa ja pysähtymistä välillä. - Joulukuu oli itselläni niin hektinen, että hyvä kun mukana pysyin. Voimia vei kuitenkin kova flunssa ja yskä, joka vain jatkuu ja jatkuu. Tauti iski marraskuussa heti flunssarokotteen saatuani. Ja vaikka olen syönyt terveellisesti, nauttinut vitamiineja ja lisäravinteita, niin eikös vaan flunssatauti iskenyt. Se on kai sitkeää sorttia tänä vuonna. Viimeksi olin sairaana viisi vuotta sitten. Nyt sitten vielä selkäkin kipeytyi. Pinne pahus kolottaa nikamien välissä ilkeästi ja makoilen välillä sohvalla lämpötyynyn päällä. Näistä kun selviän, alkaa oikea elämän kevät!













 
 
 
Mutta tänään iltapäivällä sitten lähdimmekin rohkeasti järvelle, kun jäätie on jo avattu ja jäät kestävät aivan varmasti. Pitkään aikaan en olekaan pukenut niin monta kerrosta ja eipä ollut yhtään liikaa varusteita. Järvellä olikin vain -25 C, mutta viima teki ilman hieman jäätäväksi. Luonto oli upeaa, kun aurinko paistoi. Jäällä ei ollut ruuhkaa, ei koiria, ei hiihtäjiä. Muutama muu rohkelikko. Kun on vielä vähän lunta, voi kävellä jään päällä missä vain. Kierisimme pari lähisaarta. Otin valokuvia, mutta sormet jäätyivät.



10.1.2017



Pakkanen ponkaisi taas pakoon, kai nyt Lapissa on hieman kylmempää. Onneksi tuli välillä hieman lauhempaa, niin uskalsin lähteä autolla vanhaa äitiäni auttamaan lapsuuden maisemiin. Keli oli kaamea. Sain ajaa todellakin kieli keskellä suuta erityisesti mennessä ja välillä jopa paljon alle talvinopeuksien. Jäistä tietä saa ajaa varoen. Viikonlopun aikana sattui monta kuolonkolaria itäisessä osassa maata. Joku itäturisti meni ohitseni aika vauhdilla. Maltti on vain valttia, se pitäisi aina muistaa.



Kommentit

Nimetön sanoi…
Jokunen vuosi sitten oli se kunnon talvimyrsky. Ajoin silloin kotiin ja kyllä piti ajaa alle talvinopeuksien. Mutta muutamat kyllä ohittelivat vauhdilla, mielestäni aika vaarallista. Viime viikolla auto ei lähtenyt käyntiin, onneksi sain apuvirtaa ja pääsin töihin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kalanruoto kurkussa ambulanssilla sairaalaan!

Kevät keikkuen tulevi

Ajatuksia tähän aikaan