Hae tästä blogista

tiistai 28. helmikuuta 2017

Kalevalan päivä

 
 
Olen aina pitänyt Kalevalan päivästä. Ehkäpä yksi syy on, kun Elias Lönnrot keräsi lapsuuden maillani kalevalaisia runoja kirjaansa, josta tuli Suomen kansan kansalliseepos. Perimätiedon mukaan Elias istui kotipaikkamme koivun alla ja keräsi runoja paikkakunnan runonlaulajilta 1830-luvulla. Koivua sanottiin Lönnrotin koivuksi. Hän tuli pohjoisen suunnasta ja kun talossa asui herännäisiä, hän jäi sinne vähäksi aikaa. Juureni ovat itäisessä Suomessa ja Kalevalan tarinat kiehtovat suuresti  mielikuvitustani. Mikä runoista tuli kotiseudultani?  Kalevalassa kerrotaan kansojen ja sukujen välisistä riidoista, kostoretkistä ja kosiomatkoista. Samoja ongelmia on tänäkin päivänä hieman eri muodossa. Islannin saagoissa on paljon saman  tapaisia aiheita, joita luin joskus Islannin matkasta innostuneena. Islannin saagat ovat vain paljon raaempia ja julmempia. Elias Lönnrot muokkasi tarinoita itse, joten ne saattoivat muuttua hieman siitä, miten ne hänelle kerrottiin. Kalevala on ollut  tärkeä kirja suomalaistunteille aiemmin ja miksei tänäänkin 100-vuotiaalle Suomelle. Olemmehan kaikki Kalevalan katajaista kansaa...

Tässä kartassa näkyvät E. Lönnrotin runonkeruumatkat:
http://neba.finlit.fi/kalevala/kuvat/picture.php?picture=kartta1.jpg&caption=Elias Lönnrotin keruumatkojen kartta


Tätini maalasi taulun Lönnrotin koivusta.

 
 
 

perjantai 24. helmikuuta 2017

Hyvät pahat ja rumat! - The Good, the Bad and the Ugly

 
 
 
 
Uutistulvassa tulee mietittyä usein ihmisen pahuutta. Erityisen riipaisevalta tuntuvat henkirikokset, joihin jopa hyvin nuoret haksahtavat. Suomessa tapahtuu koko ajan raakoja henkirikoksia, joita tehdään parisuhteissa, ystävyyssuhteissa, sukulaisuus-, naapuruussuhteissa ja jopa täysin tuntemattomiin kohdistuvia.  Mistä ihmisen pahuus kumpuaa? Usein mietin pahuuden olemusta, joka ei vaan tunnu katoavan maailmasta, vaan lisääntyy tai siltä tuntuu, kun tiedämme kaiken, jopa liikaa. Miksi pitää olla paha ja ilkeä? Onko syynä onneton lapsuus ja nuoruus vai perintötekijät vai ympäristö?  Eikä olisi helpompi elää, jos olisi hyvä ihminen. Iloinen, avoin, hyvä, antelias, ymmärtäväinen? Pahuuteen kuuluu myös kateus, joka vie kalatkin vesistä. Ei kenenkään ihmisen elämä ole kadehdittavaa, oma elämä on se, mistä pitää oppia nauttimaan ja jota vain voi elää. Ei pelkkä rikkaus tuo onnea, köyhäkin tai köyhempikin voi olla yhtä onnellinen. No - tietysti joku taso on hyvä olla elämässä. Mutta vähemmälläkin pärjää. Asenne on se joka ratkaisee elämässä. Suurin osa maailman hienoista asioista on ilmaisia. Meidän parempiosaisten on syytä pitää huolta niistä, joilla menee huonommin.  - Välillä tunnen ns maailman tuskaa kaikesta pahuudesta, jota riittää. Joskus tuntuu, että haluan sulkea silmäni kaikelta pahuudelta, mutta se on aika mahdotonta. Joka nurkassa ilkkuu pahuuden ilkeä peikko. Vaatii itsekuria nähdä vain hyvät asiat ympärillään. Pitäisi ainakin sulkea tv, tietokone ja kännykkä.
 
 
 
Onneksi maailmassa on vielä paljon hyvyyttäkin. On auttavia ihmisiä, hyväntekijöitä, ystävällisiä kasvoja, hymyjä, jotka pelastavat huonon päivän. Ihania naapureita, ystäviä, juttelevia vastaantulijoita. Ymmärtäviä kuuntelijoita, vapaaehtoistyön tekijöitä, kiireettömiä ihmisiä, nauravia, juttelevia, toiset huomioon ottavia ihmisiä. Hyvyys ei ole kadonnut minnekään.
 

 
Mutta ne rumat; tässä eräs eestiläinen julkkis haukkui suomalaista tv-julkkista rumaksi, kun kuulemma lahden takana toisen mollaaminen on yleistä. No johan on tavat, kun hauskuutta on toisten arvosteleminen. Kuka todellakin tykkää päin naamaa heitetyistä herjoista, ei sitten kukaan. Kyllä suomalainen Maria on vain kauniimpi käytökseltään ja ulkonäöltään kuin rääväsuinen julkkis. Miksi pitää loukata toista ihmistä? Sellainen ihminen se vasta rumalta näyttää. Sielun kauneus on tärkeintä. Jopa Oscar-juhlissa sorruttiin toisten mollaamiseen.  Onko se taas joku uusi tapa? Uusi trendi tehdä toinen naurunalaiseksi?  Ilkkua ja nauraa toisen heikkouksille? Rumakin ihminen on kaunis, jos osaa käyttäytyä. Jostain syystä sydämellisen ihmisen kasvot ovat aivan toisenlaiset kuin epäystävällisen ihmisen. Hyvyys kaunistaa ja pahuus rumentaa, niin se taitaa olla.

tiistai 14. helmikuuta 2017

Hyvää Ystävänpäivää! - Happy Valentines Day!

Ystävänpäivä ei ole mielestäni mitään amerikkalaista hömpötystä, vaan hyvä aihe viettää ystävyyden päivää ja miettiä syvemmin ystävyyttä ja rakkautta. Jokainen meistä tarvitsee ystäviä, vähemmän kaipaamme vihamiehiä, vaikka niitäkin elämän matkan varrella tulee valitettavasti vastaan. Mistä syntyy hyvä ystävyys? Sitä on aika vaikea sanoa, mutta monet asiat vaikuttavat. Jotain samanlaista ystävissä yleensä on, mutta voivat hyvin erilaisetkin ihmiset olla ystäviä. Tai koirakin voi olla hyvä ystävä. Ystävyys voi myös loppua, vaikkapa välimatkaan. Itse kaipailen monia nuoruuteni koulukavereita, joiden kanssa olimme tosi hyviä ystäviä. Myös monet opiskeluaikojen ystävät ovat kadonneet pitkän välimatkan takia. Sukulaisissakin on hyviä ystäviä, joita ymmärtää hyvin ja joihin voi luottaa.
 
Ystävänpäivänä voitaisiin puhua enemmän ystävällisyydestä ja hyvistä tavoista. Niistähän elämä rikastuu eniten ympärillä. Ystävällinen ja iloinen ihminen on kuin valo, jonka lähellä kaikki haluavat olla. Ystävällisyys ei maksa mitään, mutta viha, kateus ja katkeruus saastuttavat kaiken ympärillään. Jokainen päivä kun vain olisi ystävänpäivä, niin sotiakaan ei olisi. Ystävyyteen kuuluu myös anteeksianto, jota jokainen tarvitsee. Rakkaus ja ystävyys pelastaisivat maailman, mutta tuntuu, että suuret   valtioiden viisaat päättäjätkään eivät sitä tajua. Elämä on yksinkertaista, kun sitä osaa elää oikealla tavalla.
 
 
 
 







maanantai 13. helmikuuta 2017

Kevään aavistus

 
 
Valo lisääntyy nyt päivä päivältä huimaa vauhtia ja aavistus keväästä alkaa tuntua, kun päivät pitenevät. Aurinkoiset päivät antavat aivan uutta voimaa ja energiaa arkeen. Jäällä on todella ihanaa liikkua, kun maisemat kylpevät kevään uudessa hohteessa. Kaikki ulkoilijat, hiihtäjät ja lenkkeilijät nauttivat hankien kimaltaessa. Oi ihana kevättalvi!
 
 

torstai 9. helmikuuta 2017

Kuopion talvi - Winter in Kuopio

Valo, talven hieno valo, se tekee onnelliseksi, kun pitkä ja pimeä aika on ohi. Pilvinenkään päivä ei ole enää niin pimeä kuin marraskuussa. Valo tekee ihmiset iloiseksi ja kaikki lähtevät hymyillen ulos. Viime sunnuntai oli ulkoilijan unelmapäivä. Aurinkoa, muutama aste pakkasta ja upea talven valo hangilla. Sehän on aina aavistus kevään ja kesän tulosta. Hyvä oli hiihtäjän hiihdellä hankia pitkin Kallavedellä ja metsissä.

Kuopio oli nuoruuteni haavekaupunki. En koskaan voinut nuorena kuvitella Helsingissä ollessani, että tapaisin savolaisen puolisoni ja suuntaisimme perheen kanssa Kuopioon. Se tuntui kaukaiselta haaveelta, joka aivan yllättäen sitten toteutui.  Viihdyin kyllä nuorena opinnoissa ja töissä Helsingissäkin, kun siellä riitti ystäviä, menopaikkoja ja kulttuuria, mutta muutto Kuopioon oli parasta, mitä meille ja koko perheellemme tapahtui. Nautin vaikkapa siitä, että täällä on vielä  kunnon talvi. Muistan millaista  hiihtäminen oli  pääkaupungin tallatuilla laduilla. Pidin jonkin aikaa suksia Töölössä asuessani, mutta talvet olivat silloin 70-80-luvulla aika vähänlumisia, joten oikeastaan siellä ei voinut hiihtää.  Luonto on täällä hienoa ympäri vuoden ja joka vuoden ajasta voi nauttia täysillä. Helsingissä on tietysti paljon  hyviä asioita, joita täältä puuttuu. Mutta vaikeaa olisi varmaan enää sopeutua kokonaan pääkaupunkilaiseksi. Suurin syy on varmaan se, että aito, puhdas luonto täällä on aivan vieressä. - Kuopiossa on paljon muutakin talviaktiviteettia kuin perinteinen hiihto, kuten luisteluradat, laskettelurinteet, talvivaellus, Puijo ja Tahko.

                                             Kuopion komea tuomiokirkko talvisunnuntaina

Minna Canthin talo


Victor Barsokevitsin valokuvamuseo



 
Kuopion suuri naisvaikuttaja Minna
 
Latuja riittää






 

lauantai 4. helmikuuta 2017

Talven taikaa - parasta aikaa

 
   
Talvi tuntuu aina pitkältä, vaikkei olisi paljon pakkastakaan. Lumi peittää maisemat, odotellaan taas kevättä. Ja kesää, joka on kaukana jossain siellä tulevaisuudessa. Valoa ei ole viime päivinä juurikaan ollut, vaan aika raskas pilvisyys on pitänyt talvista harmautta päällämme. Sakea sumukin vaivasi maisemia muutamana päivänä. Maisemat olivat mystisen näköisiä usvan keskellä. Joku kalastaja eksyi sumussa Kallavedellä, eikä löytänyt tietä kotiin. Palomiehet kävivät pelastamassa eksyneen. Jäitä pitkin pääsee kuitenkin hiihtämään, luistelemaan, kelkkailemaan ja ulkoilemaan. Tulisipa valo ja kevät nopeammin...maisemat nukkuvat kaikkialla talviuntaan ja käpertyvät lumen alle.