Hae tästä blogista

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Kuningatar Viktoria 24.5.1819 - 22.1.1901

Televisiossa Yle 1:llä on menossa parhaillaan mielenkiintoinen historiallinen sarja, Victoria - nuori kuningatar. Tämä voimakastahtoinen nainen hallitsi yli 63 vuotta Britannian monarkiaa. Kuningattarena hän oli  20. kesäkuuta 1837 lähtien - aina 1901 alkuun saakka. Hän oli vain 18-vuotias, kun tuli valtaan. Lapsena ja nuorena hän asui Kensingtonin palatsissa ja sitten kun hän tuli valtaan, hän muutti suureen Windsorin linnaan. Minulle mielenkiintoisen sarjasta tekee se, että vierailimme pari vuotta sitten Lontoossa ja asuimme aivan Kensingtonin lähellä. Historiaa ja museoita mieheni kanssa rakastavina menimme tietysti Kensingtonin palatsin Victoria-museoon ja kylläpä se kannatti. Nythän Kensington on nuorison koti eli siellä asuvat prinssi Willian ja Catherine lapsineen ja prinssi Harry. Victoria-museossa pääsi sukeltamaan hienosti 1800-luvun elämään ja tunnelmiin. Kuningatar Victorian elämä oli siellä hyvin voimakkaasti läsnä. Hän oli saanut sen ajan parhaan koulutuksen ja se teki hänestä vahvan hallitsijan. Hän oli humanisti monella tavoin, harrasti ja teki itsekin taidetta, kirjoitti, soitti pianoa, osasi monia kieliä. Tv-sarja perustuu kai osin hänen päiväkirjamerkintöihinsä. Victoria avioitui prinssi Albertin kanssa 1840 ja sai 9 lasta. Palatsin museossa oli paljon lasten tavaroita ja lasten kuvat oli maalattu seinälle. Oli hienoa istui kuningattaren kirjoituspöydän ääressä ja kuvitella, miten hän joko piirsi tai kirjoitteli siinä. Hetken tunsin olevani kuningatar!

Victorian patsas


                                            Kensingtonin linnan pääovi.
                                   

                                        Linnan puutarha
 
 


Victorian sänky





 
Victoriaanisen ajan muoti oli runsasta. 



Kuvat Victoriasta ja Albertista.


 
 
 

Prinsessa Helena

Prinssi Arthur

Victoria ja lapsia

Victorian kirjoittaman kirje

Tunsin itseni Victoriaksi

Victorian perhekuva

Joku Victorian lapsista


 

torstai 20. huhtikuuta 2017

Savolaiset ja karjalaiset



Pääsiäisen aikaan oli sukuani koolla ja hieman oli puhetta myös savolaisista ja karjalaisista. Stereotypiat tuntuvat elävän savolaisista edelleen vahvana. Karjalaiset haukkuvat savolaisia kieroiksi. Tai sitten ne vitsailevat, että savolaiset ovat karjalaisten kantapäistä. Ja siihen savolaiset, että karjalaiset ovat savolaisten kantapäistä. Itse olen ehkä sekoitus karjalaisista ja muistakin sukujuurista ympäri Suomenmaan etelästä pohjoiseen ja jopa hieman savolaisuuttakin suvustani äidin puolelta löytyy. Uskallan olla kyllä aivan eri mieltä savolaisten kieroudesta. Olen elänyt Savossa nyt lähes 30 vuotta ja en ole tavannut yhtään kieroa savolaista. Mutta kieroja karjalaisia olen tavannut paljon enemmän, kun sillä tarkoitetaan luonnetta. Ja jos karjalaisjuuriin on sekoittunut hieman itäistä rotua, niin  ne ihmistyypit ne vasta muuntelevat totuutta, juoruavat ja puhuvat selän takana yleensä puppua ja ovat kyllä todella kieroja ja ilkeitä. Vanha äitini kertoi rajantakaisista kylistä, missä sanottiin, että kukaan ei voinut luottaa venäläisiin, he olivat aika kieroja. Anteeksi vain, itäiset naapurit, mutta onhan tietysti mukaviakin venäläisiä paljon. Rehellisyys liitetään kuitenkin enemmän edelleen suomalaisiin. - Mutta, yllätys, yllätys, joku murteiden tutkija onkin selventänyt mitä se savolaisten kierous todellakin tarkoittaa. Se tarkoittaa kielen ja ilmaisun kieroutta eikä luonteen kieroutta. Eli sitten se onkin sitä, että kuulijan annetaan ymmärtää puhe hieman väärin ja se on sitä kuuluisaa välillä hieman  kieroakin savolaishuumoria. Tässä yksi hauska esimerkki savolais-huumorista, no onhan se tietysti jonkinmoista kiertoilmaisua eli kieroutta:
Kirppis-ilmoitus
 
Mutta, nyt tulee savolaisuuden ylistys monen vuoden kokemuksella. Savolaiset ovat hauskoja ja mukavia, tulevat toimeen ihmisten kanssa, ovat aitoja ja luonnollisia, avoimia ja auttavaisia, hyväntuulisia ja optimisteja, puheliaita ja iloisia, hyvin rehellisiä ja jopa jotkut suorasuisia. Huumoria täällä oikein viljellään toistemme iloksi. Kun sattuu oikein hauska humoristi kohdalle, saa nauraa vatsa kippurassa. Juoruaminenkin täällä Savossa, jos sitä on, on yleensä hauskaa ja hyväntahtoista, eikä yhtään ilkeää. Ehkä kohdalleni ei ole sattunut yhtään kieroa savolaista, vaikka olen oikein suurennuslasin kanssa heitä etsinyt. Eikä niitäkään tyyppejä ole tullut moniakaan vastaan, jotka puhuessaan jättävät kuulijalle vastuun, ainakaan hyvin monta. Onko minulla ollut näin hyvä onni, vaikka tapaan koko ajan paljon ihmisiä. Mielestäni savolaiset ovat Suomen paras heimo! Monet menestyjät ja hyvät politiikot ovat savolaisia. Toivottavasti minuunkin on tarttunut jotain savolaisuutta ja positiivisella tavalla. Olen todella paljon nauttinut savolaisuudesta, savolaisten ihmisten ihanasta verbaliikasta, rakastan erityisesti tarinoiden kertojia. Olen pitänyt mieheni suuresta savolaesesta suvusta ja koko Savosta sen ajan, minkä olen onneksi saanut elää Savon mukavimmassa ja parhaimmassa kaupungissa, Kuopiossa!  Nyt kun Kalpa vielä voittaisi kiekkokullan liigassa, niin Kuopio, Savo ja Pohjois-Savo olisi täydellinen!

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Kylmä kevät - huh huh

 

Kyllä on kylmä kevät, tuulee niin vietävän hyytävästi, ettei ole tietoakaan keväästä tai kasvihuoneilmiöstä! Tänään kylläkin kotipihalla oli lämpimin paikka kasvihuone ja siellä sisällä sentään kasvaa jo ruohosipuli. Meitä on nyt kaikkia suomalaisia pahemman kerran petetty, kun ennustettiin, että tulee aikainen ja hyvin lämmin kevät. Minne kummaan se kevät katosi?? No, viileät virtaukset Jäämereltä ovat syy, mutta että kuulemma Siperiassakin on lämpimämpää...en kestä kuulla!! Taidan muuttaa Italiaan - lempimaahani.

Mökille piti kuitenkin päästä pääsiäisenä ja melkeinpä oli keväistä. Mukavaa oli tallustella hankiaisilla järven jäällä ja tutkailla kevyessä lumipeitteessä helposti näkyviä eläinten jälkiä. Niitä oli isompia ja pienempiä, yhdet isot ilveksen tassutukset ja nukkumapaikka.  Myös kauriit, jänikset, oravat, ketut liikkuvat jäljistä päätellen. Riistakamera saattaisi kertoa enemmän ja ehkä joskus hankimme sen. - Viime vuonna tähän aikaan oli toisenlaista. Toukokuun alussa 3.5.2016  lähtivät jo jäät ja saatiin katiskalla isoja yli kiloisia kevään herkkuhaukia.
 
Viime vuonna 16.4.2016 käsiteltiin kesätuolit.

 
 
 

 
 
 


 

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Helsinki ja Kuopio ja kevät

Keväinen Töölönlahti Helsingissä.

   Keväinen Kallavesi Kuopiossa.


Kun nyt kaikki lapsemme ovat pääkaupungissa perheineen, niin tuleehan siellä aika usein poikettua. Ja olihan se nuoruutemme kotikaupunki kymmenisen vuotta. Jos huhtikuussa  käy Helsingissä, on keväällä ja keväällä eroa. Nyt siellä etelässä ei ole lunta, jossain näkyi jo krookuksia ja narsisseja. Kadut olivat lumettomia, mutta merellinen tuuli puhalsi hiekkaa silmiin. Tuuli tekeekin ilmasta aika hyytävän, se ero on Kuopioon.  Kun tulee Kuopioon, lunta vielä riittää, jäätkin ovat järvessä. Mutta puhdas ja raikas ilma jopa tuoksuu paremmalle täällä. Kyllä Helsingin saasteet tuntuvat raskaana ainakin keskusta-alueen ilmassa. Liikenteen melu stressaa rauhaan tottunutta.
 

                                              Kurkiaura Lauttasaaren rannalta bongattuna.



 
 
Monesti mielessäni vertailen Kuopiota ja Helsinkiä. Moni asia on siellä toisin, mutta monta hyvää asiaa on täälläkin. Itse kaipailen eniten kulttuuritarjontaa, nytkin tuli käytyä neljässä taidenäyttelyssä. Mutta jos jotain on täällä parempaa, se on puhdas luonto ja välittävät välittömät ihmiset. Asuntojen kalleuskin on asia, joka on toista etelässä. Tullessamme aikoinaan nuorina tänne,  pienen kerrostaloasunnon hinnalla saimme ison rivitaloasunnon järven rannalta. Tuskin meillä olisi kesämökkiäkään, jos olisimme jääneet pääkaupunkiin. Liikenne on tietysti kauhea etelässä ja liikaahan siellä on ihmisiä. Paikasta toiseen liikkumiseen menee aikaa, samoin työmatkoihin tai tavaroiden hankintaan. Täällä on kaikki lähellä. Elämä on rennompaa ja leppoisampaa. Meillä olisi ollut mahdollisuus jäädä myös pääkaupunkiin, töitähän siellä riittää kaikille haluaville. Mutta vaihtoehtona pienempi maaseutukaupunki tuntui lasten kannalta paremmalta vaihtoehdolta. Eikä se muutto ole kaduttanut.
 
Tulevaisuudessa tulemme kuitenkin käymään ja olemaan usein pääkaupunkiseudulla, kunhan irrottaudumme työelämästä. Siellä missä ovat lapset ja lastenlapset, on tietenkin se läheisin perhe. Mutta Kuopiota emme tule jättämään koskaan kokonaan. Molempi parempi? Tai kumpikin?
 

                               Helsingin vihreyttä näkyi jo Hgissä lämpimissä nurkissa.
 

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Vanhat valokuvat lumoavat

Kävin läpi äitini luona taas kerran suvun vanhoja valokuvia ihaillen ja ihmetellen. Ne ovat kaikki pieniä taideteoksia. Kuvat kertovat paljon ajastaan. Koska itsekin kuvaan paljon harrastuksena ja myös myyden kuvia, en voi kuin ihailla noita vanhoja kuvia katsellessa. Ne on kuvattu tosi huolella ja antaumuksella. Ihmiset eivät juuri hymyile, joten he näyttävät kaikki arvokkailta, vanhat, nuoret ja lapset. Milloin ihmiset alkoivat hymyillä, sotien jälkeenkö? Miten kuvaaja onnistui tallentamaan ihmisten herkkyyden tai arvokkuuden noin hyvin?

Suomalainen valokuvateos nauttii tekijänoikeussuojaa, kunnes kuvaajan kuolinvuoden päättymisestä on kulunut 70 vuotta. Siksipä voin julkaista näitä kuvia muidenkin ihailtavavaksi, koska kaikki kuvat on otettu aivan 1900-luvun alussa. Näiden tässä olevien kuvien käyttö, kopiointi ja julkaiseminen ilman lupaani on kielletty, koska olen ne itse kuvannut talteen. - Ennen vanhaan valokuva tuotiin kylään mennessä käyntikorttina eli ns visiittikorttina, joten aika vilkasta on ollut seuraelämä suvussani.  Monessa kuvassa on sukulaisiani, mutta osa kuvista on jäänyt ilman nimeä, joten en tunne näitä  kaikkia. Jos joku tunnistaa sukulaisensa, voi ottaa minuun yhteyttä.
 

ukin isä

ukin äiti



                                                               Jyrki-setämme

Selim Lagus

Metsäherra Svanströmin lapset


Loviisa







Veli ja sisko

Tässäpä ilmettä kerrakseen!










Tämän kuvan takana luki Rune Wilhelm, vaikka hieman tyttömäinen on asu.
Onko hän siis poika vai tyttö?





Tässä oikealla rakas Elma-tätini.






Aili oli herkkä kaunotar vielä vanhanakin!

Tässä hän on nuorena.

Ukkini perhe oli suuri.