Hae tästä blogista

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Kuhmo ja festivaalit - Kuhmo Chamber Music

Vaikka Kuhmoon ei kovin pitkä matka olekaan, en ole sinne ennen ehtinyt kamarimusiikki festivaalien aikaan. Ehkä ikä tekee sen, että klassinen musiikki alkaa kuulostaa jo oikein hyvältä. Ainakin se rentouttaa, kun päivän aikana kuuntelin ensin tunnin konsertin ja sitten illalla pitemmän kahden tunnin konsertin. Molempien konserttien aikana meinasin kylläkin nukahtaa ja olo oli konserttien jälkeen kuin olisi päiväunilta noussut. Moni muukin konserttisalissa rentoutui.  Edessäni oleva mies kuorsasi välillä autuaallisen syvästi, samoin takanani oleva herra. Salista kuului uniapnean syviä korskahteluääniä soittojen välissä, mutta eipä kai se ole kiellettyä. Äänikielto koskee vain kännyköitä, jotka eivät ole luontoääniä. Kuhmo on karhujen, petojen, riistan ja kainuulaisten pitäjä, missä junttius elää vielä kunniassaan. Olihan korpifilosofi Konsta Pylkkänenkin noilta seuduilta lähtöisin. Eräs sukulaiseni oli läheinen työtoveri Veikko Huoviselle ja joku sukulainen sanoikin, että tyyppi muistutti isoenoani. Luin kuitenkin jostain, että Huovisen isoisä olisi ollut kuvatunlainen tarinaniskijä. Mukavaa, että Suomessa on aitoa korpeakin tallella itäisellä rajalla. Siihen ympäristöön kun laitetaan klassinen musiikki, elämän ja luonnon vastakohtaisuudet korostuvat.
 
Kuhmo-talo on jo nähtävyys, kun se on täyttä puuta. Konserttisali on sisältä mäntyä ja puun tuoksu on vielä vahva, vaikka rakentamisesta taitaa olla jo lähes 20 vuotta. Puurakentamisessa on tulevaisuutta tässä hometalojen luvatussa maassa, kunhan niistä ei tehdä vain liian tiiviitä.
 

















 
 

Ei kommentteja: