Annin aatoksia

Kahil Gibran "Ymmärtävä ystävä on sinulle enemmän sukua kuin omat veljesi, sillä jopa omat sukulaisesi eivät ehkä tiedä sinun todellista arvoasi." Näin on valitettavasti hyvin usein. Suku on suku ja sisarukset eivät ole ystäviä, vaan sisaruksia. Monta hyvää sisarussuhdetta on mennyt rikki todella pienistä asioista, eniten perintöasioista. Välejä voivat hiertää kateus, katkeruus ja mielipide-erot. Pitäisi hyväksyä erilaiset ihmiset. Ystäväni, sinä olet hyvä ja varovainen ja viisas; ei, sinä olet täydellinen -ja minä, myös, puhun sinun seurassasi viisaasti ja varovasti. Ja kuitenkin olen hullu." Kaikki me ihmiset olemme hulluja omalla tavallamme. Kuka on se normaali? Kuka on viisas? Hyvä? Varovainen ja viisas? "Surullinen sielu rauhoittuu, kun se löytää kaltaisensa. Ne yhtyvät liikuttuneina kuin muukalainen tavatessaan toisen muukalaisen vieraassa maassa. Sydämet, joita suru yhdistää, eivät eroa onnen hurmassa." Sielujen sympatia, se löytyy jos

     A. Edefelt: Pariisin Luxemburgin puistossa on yksi lempitauluni  Ateneumissa (Pariisissa tässä puistossa on vieläkin samaa tunnelma kuin taulussa, olen käynyt ja kokenut, muoti on vain muuttunut) Nyt kun olen koko talven potenut lääkärin väärän diagnoosin ja hoidon takia saamaani vaivaa ja vielä siihen liittyvän leikkauksen, on aikaa ollut ajatella omaa elämääni ja vähän muidenkin. Ja elämän tarkoitusta. Elämäni on ollut kuin pysähtyneisyyden tilassa, jota en ole koskaan ennen kokenut! Nyt huomaa, miten paljon aktiviteetteja sisältyy normaaliin terveeseen arkeeni. Liikkumattomuus on kuin kirous minulle. Matkasuunnitelmat piti perua ja nukkua "talviunta". Kävely, hiihtäminen, vaellus, potkurointi jäällä, tanssit jäivät. Mutta olen lukenut todella paljon ja opiskellut  taidehistoriaa. Sitäkin olen miettinyt, miten asiat voisivat olla ja miksi ne ovat kuin ovat. Miettiminen ja filosofointi on tehnyt hyvää, mutta rajansa kaikella. Kirjoittanut olen paljon, kun se on