Elämää tunteilla ja järjellä

     A. Edefelt: Pariisin Luxemburgin puistossa on yksi lempitauluni  Ateneumissa
(Pariisissa tässä puistossa on vieläkin samaa tunnelma kuin taulussa, olen käynyt ja kokenut, muoti on vain muuttunut)

Nyt kun olen koko talven potenut lääkärin väärän diagnoosin ja hoidon takia saamaani vaivaa ja vielä siihen liittyvän leikkauksen, on aikaa ollut ajatella omaa elämääni ja vähän muidenkin. Ja elämän tarkoitusta. Elämäni on ollut kuin pysähtyneisyyden tilassa, jota en ole koskaan ennen kokenut! Nyt huomaa, miten paljon aktiviteetteja sisältyy normaaliin terveeseen arkeeni. Liikkumattomuus on kuin kirous minulle. Matkasuunnitelmat piti perua ja nukkua "talviunta". Kävely, hiihtäminen, vaellus, potkurointi jäällä, tanssit jäivät. Mutta olen lukenut todella paljon ja opiskellut  taidehistoriaa. Sitäkin olen miettinyt, miten asiat voisivat olla ja miksi ne ovat kuin ovat. Miettiminen ja filosofointi on tehnyt hyvää, mutta rajansa kaikella. Kirjoittanut olen paljon, kun se on ollut aina iso osa elämääni. Mikä olen, miksi olen tämä tyyppi, mikä on ollut minun elämäni koko saldo?? Mikä tarkoitus minulla on ja elämälläni? Olen ollut varmaan välillä raskastakin seuraa, kun olen uiskennellut aika syvissä vesissä kipujeni takia. Suuttumus ja sureminen ovat olleet minulle tuttua. Mutta ei auta, elämässä sattuu - välillä. Virheitäkin, kun kukaan ei ole täydellinen, en minäkään, enkä edes yritä olla. - Virheitä tekevät lääkärit, oikeusoppineet, opettajat, lentäjät, poliisit, sairaanhoitajat, maanviljelijät, varsinkin poliitikot! Itsekin tein työelämässä virheitä, jotka vieläkin joskus harmittavat. Mutta ne sai onneksi korjattua. Syynä oli aina kiire ja väsymys. Jokainen tekee virheitä! Suksikoon suohon se, joka väittää olleensa aina oikeassa!

Gunnar Berndtson: Morsiamen laulu

Ei elämää voi elää pelkästään järjellä, en minä ainakaan. Jos elää täyttä elämää, siihen kuuluvat suuret ja voimakkaat tunteet. Ilo, suru, ikävä, kaipaus, rakkaus, onnellisuus, pettymys, harmistus, suuttumus, joskus vihakin ja kaikki väkevät tunteet. En pelkää elämää ja siksipä nautin jokaisesta päivästä, olipa se vaikka huonompikin päivä, kun vain tunnen eläväni. Minulla on aina uusia unelmia, suunnitelmia ja tavoitteita, enkä välitä aina tai oikeastaan koskaan mitä muut minusta ajattelevat. Sanon ja teen asiat niin kuin minusta oikealta tuntuu. Onneksi masennus ei koskaan valtaa mieltäni, vaan silloin tulee sen sijaan suuttumus, kuten tänä talvena usein.  Yritän opetella anteeksiantoa ja ymmärrystä ihmisten teoista ja virheistä. Eihän se helppoa ole, kun sattuu omalle kohdalle!

Tyko Sallinen: kansankuvausta

Jos elämässä ei olisi tunteita päätöksiä tehdessä tai elämää eläessä, moni asia olisi toisin. Rationaalisuus onnistuu joiltakin paremmin kuin toisilta, mutta useimmiten nämä tyypit ovat myös laskelmoivia. Tunteet tulevat jo lapsena esiin. Miten äiti,isä, ukki, mummi ja muut läheiset toimivat ympärillä. Lapsi vaistoaa kaikki tunteet helposti. Nuorena tunteet heittelevät toisia enemmän ja toisia vähemmän. Itse olin nuorena täynnä tunteita joka suuntaan, vaikka kaverini sanoivat, että olen jalat maassa oleva tyyppi. Siis yritin olla järkevä ulospäin. Nuorena sitä ihastui ja vihastui vuoron perään. Ja sitten rakastui ja pettyi ja taas rakastui. Sisällä tunteet olivat joskus hyrskyn myrskyn. Oikeastaan se oli mukavaa aikaa. Nyt tunteet ovat aivan toista rataa. Järki yrittää koputella päätäni jopa liikaakin. Mutta päätöksiä tehdessä luulen edelleenkin intuitio ja tunteet viitoittavat päätöksiäni ja tekojani paljon. Onneksi karjalaisgeenit sykkivät DNA:ssani!

W.Holmberg: Maantie Hämeessä

Ateneum: František Kupka

Amos Rex: Magritte

                                                        Studio Drift: Elemental

Kuvat Ateneumin ja Amos Rexin näyttelyistä maaliskuussa 2019

PS - menkää ihmiset taidenäyttelyihin ja museoihin, siellä aistit ja tunteet avartuvat ja ajatukset saavat uusia haasteita! Elämä on ihmeitä täynnä!