Taide ja kulttuuri piristää elämää

Kun on alkutalvi ja pimeää, elämäänsä voi piristää monin tavoin. Vietän pitkiä aikoja pääkaupungissa, koska perheemme ja sukumme pääjoukko elää nyt siellä suunnalla. Talvi on siellä leppeämpi, lunta ei juuri ole, mutta sade on useimmiten tähän aikaan vettä eikä lunta, kuten täällä Savossa. Voisihan siitä masentua, mutta itse en näe masentavina pimeitä aikoja, vaan lepokautena. Helsingin kulttuuritarjonta on aivan toista luokkaa kuin täällä kotikaupungissamme. Hgissä on teatteria, konsertteja, taidenäyttelyjä, monet mielenkiintoiset museot ja upea kirjasto Oodi. Sekä mahdollisuus harrastaa opiskelua, jota aina itse teen, jos vaan jää aikaa. Ilmaisiakin paikkoja kulttuurin harrastamiseen löytyy vaikkapa Musiikkitalosta. Itse olin jo nuorena Hgissä  kova kulttuurin harrastaja, kävin jopa oopperassa, konserteissa, museoissa ja näyttelyissä.
Viimeksi vietin kuukauden pääkaupungissa, kun saimme taas uuden ihanan lapsenlapsen. Mutta kaikki muu aika joka jäi, tuli käytettyä kulttuurin parissa. Kävimme teatterissa ja näyttelyissä sekä monissa mukavissa ravintoloissa. Itse kävin läpi Ateneumin peräti kolme kertaa aina eri ihmisen kanssa, Kiasman, Amos Rexin ja Hamin. Kansallismuseo ja Heurekakin ovat aina yhtä mielenkiintoisia. Pimeää ja kaamosta ei huomaa, kun käy kauniissa sisätiloissa. Museokortilla pääsee vaikka minne! Komeat kauppakeskuksetkin ovat oivallisia paikkoja viettää aikaa, kuten Redi ja Tripla, jossa on mielenkiintoinen Musiikkimuseo Fame. Sinne kannattaa poiketa. Ja monet myymäläthän ovat kuin taidenäyttelyitä. Iittala, Pentik, Marimekko, monet upeat sisustusliikkeet. Joulukoristelutkin ovat silmien ja sielun ruokaa. Siis silmät vaan auki.

Tänään luin Matti Eskon masennuksesta. Mietin, miten joku masentuu, toinen taas ei, vaikka olisi montakin syytä. Itsekin voisin olla nytkin masentunut monesta harmista ja ikävästä jutusta elämässäni, mutta yritän aina vaan katsoa eteenpäin, en sivulle enkä varsinkaan taakseni. Edessäni näen vain valoa ja aurinkoa, kevään ja kesän. Olen kai oppinut sodat läheltä nähneen vanhan äitini elämän asenteen, kun hänkin porskuttaa vielä jo yli 90-vuotiaana. Aina muistan, kun hän sparrasi nuorena meitä lapsia; ei pidä masentua, pitää vain yrittää, pää pystyyn, selkä suoraksi, älä välitä kiusaajista ja pahaa puhuvista jne. Mutta jos masennus on tauti, en osaa sanoa, mikä siihen auttaa. Hyvinkin voisin olla terapeutti, joka veisin ihmisiä eri paikkoihin, jos olisin nuorempi. Miksei kukaan perusta kulttuuriterapiayritystä, jossa personal trainer vie potilaitaan eri kohteisiin.
Tässäpä pieni kuvakooste kulttuurimme parhaista paloista marraskuisessa Helsingissä:











































Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kalanruoto kurkussa ambulanssilla sairaalaan!

Jopas taas sattui kesän juttu eli syödessä sattuu! Olimme mökillä uurastaneet koko iltapäivän maalausurakkaa ja tein illaksi kalakeiton hauesta. Se on herkkuamme, kun sekaan laittaa runsaasti perunoita, voita ja sipulia. Puhdistin kalapalan ruodoista mielestäni tarpeeksi huolella ja aloitin syömisen, mutta viimeistä lusikallista syödessäni tunsin kovan piston kurkussani. Juoksin ulos kakistelemaan ja yritin oksentaa ja yskiä ruotoa pois. Ruoto tuntui sormessani syvällä kuitenkin kurkun yläpäässä, mutten saanut sitä pois, kun se oli iskeytynyt tiukasti kurkkuun. Mieheni oli nopea ja tilasi heti ambulanssin viereiseltä kylältä, kun näki surkean läähätykseni ja kakisteluni. Pojat tulivat kohtuullisen nopeasti ambulanssilla mökille. Mutta koska emme saaneet keväällä nimettyä heti tietämme, tien löytäminen vei oman aikansa ambulanssilla ja mieheni meni vastaan autollaan. Kylläpä aika tuntui pitkältä siinä yökötellessä. Jokainen minuutti oli tuskaa. Pistos oli aika kova, en uskaltanut niela
Lue lisää

Kevät keikkuen tulevi

Kuva
Kalevalan sanoin: Kevät keikkuen tulevi, suvi suuta vääristellen. Se kyllä tarkoitti aikoinaan, että keväällä ei ole enää tarpeeksi ruokaa, vielä vähemmän kesän alussa. Talvivarastot oli syöty ja olo oli heikko. Mutta silti oli kevättä rinnassa. Nykyihmiselle kevät keikkuen tulevi tarkoittaa enemmänkin säiden vaihtelua. Harva tietää tuon sanonnan taustat, mutta väliäkös sillä. Kevät tulee kuitenkin. Tai ehkä vapun seutuun voidaan sanoa, että kevät keikkuen tulevi, kun katsoo hieman huojuvia tyyppejä.                         Kuvat Kuopiosta Pohjois-Kallaveden rannalta 7.4.2014 noin klo 17.30.                                                           Kamera Nokia Lumia 1020
Lue lisää

Ajatuksia tähän aikaan

Kuva
Kahlil Gibran oli nuoruuteni ajan runoilija, jonka ajatuksia luin ja ihailin. Nyt hänen viisaat mietteensä ovat taas ajankohtaisia tässä vaikeassa ajassa. Jokaisen talven sydämessä on väräjävä kevät, ja jokaisen yön hunnun takana on hymyilevä aamunkoitto. Ihmisten joukossa tahtoisin mielummin olla se, jolla on unelmia ja halu täyttää ne, kuin suurin ihminen ilman unelmia ja toiveita. Jonakin päivänä olen puu, ja tuuli laulaa oksissani ja aurinko tanssii lehdilläni, ja olen vahva ja kaunis kaikkina vuodenaikoina. Sydän ymmärtää, mitä kieli ei koskaan ilmaise ja mitä korvat eivät voi kuulla. Tuuli voi puhaltaa ja tyyntyä, meri voi aaltoilla ja asettua, mutta elämän sydän on rauhallinen ja hiljainen maailma, ja tähti, joka siinä loistaa on ikuisesti kiinteä. Muistaminen on eräänlaista kohtaamista. Unohtaminen on eräänlaista vapautta. Salaisimmat kyyneleemme eivät koskaan etsi silmiä. Paulo Coelho on tämän päivän nuorille eilisen Gibran: Unelman tekee m
Lue lisää