Annin aatoksia

  Kävimme taas pitkästä aikaa ystäväni kanssa kävelemässä leppoisasti Haminalahden metsän kuuluisan kulttuuripolun. Polku oli osin vielä jäässä ja märkä, mutta kävelysauvojen avulla reitti oli jopa liiankin helppo meille, mutta tulipahan taas kerran ulkoitua. Kevään ääniä ja tuoksuja on kuitenkin mukava kokea. Niissä maisemissa vaelsivat aikoinaan myös von Wrightin veljekset Magnus, Wilhelm ja Ferninand. Veljekset saivat aiheensa maalauksiin juuri näistä maisemista 1800-luvun puolivälissä ja loppupuolella. Olen silloin tällöin  käynyt kulkemassa muutaman kilometrin pituisen maisemapolun tyypillisessä savolaisessa metsämaisemassa eri vuoden aikana milloin mieheni tai ystävieni kanssa. Nyt olivat vielä järvet ja lammet jäässä, mutta mukavaa nähdä maisema joka kerta erilaisena. Matkan varrella on opasteita ja kuvia tauluista, jotka taiteilijat olivat maalanneet. - Nykyisin von Wright-sukua ei asu enää näillä mailla, vaan kartanolla ja mailla on uusia omistajia.       Pojat 

Korona soi korvissa! Ja päässä pyörivät kysymykset; mitä missä milloin ja mikä tai minne? Mitä voin tehdä? Missä virus luuraa? Milloin tämä loppuu? Mikä ihme pirulainen tämä on? Minne ollaan menossa koko ihmiskunta? - Korona alkaa kyllästyttää jo sananakin. Pitäisikö muuttaa sana vaikka virus tai Wuhan tai se pirulainen tai jopa itse piru vai viru tai korkkis? - Muuten tästä kyllästymisestä ei pääse eroon kuin ajattelemalla aivan muuta ja tekemällä koko ajan  paljon  muuta. Onneksi kevät sen mahdollistaa - vaikkakin nyt hyvin rajoitetusti. Lukeminen on myös hyvä keino antaa harhauttaa ajatukset muualle. Puutarhan katselu ja siellä puuhastelu antaa myös päähän uusia ajatuksia. Nyt tulivat ensimmäiset krookukset tänne Savon korkeudelle. Ja ensimmäiset mehiläiset olen jo bongannut!  Lintuja saapuu joka päivä etelästä. Siitä se kevät taas kuoriutuu. Luontoa on todellakin tullut tarkkailtua ennätyksellisesti. Olen entinen lintubongari ja kuulen ja näen selvästi enemmän lintuja kuin muut. N

Tänä keväänä on tosiaan mökkeilty! Aiemmin keväällä se oli selvää pakoa koronan takia, lähinnä kuntoilua, puuhastelua, luonnon tarkkailua ja sitä nyt niin kuuluisaa ajan kuluttamista. Nyt vasta ilmojen hieman lämmettyä alkaa mökkielämä tuntua välillä jopa nautinnolta. Kotipihastamme mökille on puolen tunnin ajomatka ja onneksi saman kunnan sisällä. Yleensä viemme mennessämme vain kahvitarvikkeet, joskus makkaraa paistettavaksi nuotiolla. Meillä ei ole mökkinaapureita näköetäisyydellä eikä edes huutoetäisyydellä. Vastapäätä on luonnonsuojelualue, jossa asustaa muutama valkoselkätikka. Se tikkalaji takaa jatkossakin rauhan meille.  Luonnonrauhaa on tarpeeksi varsinkin tähän aikaan vuodesta. Kesällä näemme enemmän elämää, kun suositulla vesireitillä,  joka menee  mökkiniemenne ohi, kiitävät mitä komeimmat alukset kuka minnekin. Suurin osa veneistä on pieniä paatteja ja tarvekalastajien pikkuveneitä, retkikanootteja, hauskoja itsetehtyjä prutkuja, jopa sauna-aluksia. Sitä kesäistä ma

Pääsiäinen tulee, vaikka on tosi raskas koronakausi. Mutta hieman on nyt kadoksissa  pääsiäismielemme, kun meidän pääsiäiseen kuuluu yleensä lampaanviulu ja kaikki ihanat lisukkeet kuten parsa ja sukua on yleensä yli kymmenen henkeä tai joskus jopa enemmänkin. Olen yrittänyt kerätä kaikki vanhat pääsiäiskoristeet esille,  jotta saisi edes hieman luotua pääsiäistunnelmaa. Tänä aamuna söin yhden Kinder-suklaamunan, ensimmäisen tänä vuonna, hyväähän se oli, mutten jaksanut koota lintulelua. Tein rahkapersikkapiirakan kuten ennenkin ja lusikkaleivät pitää joka vuosi leipoa., vaikka ne ovat tosi epäterveellisiä, kun niissä on hurja määrä sokeria. Hieman on haikea ja surullisen apea tämän vuoden tunnelma ja mieli. Nyt hävisi jo aurinkokin, joka vielä eilen paistoi lämpimästi. Lunta tulee taas ja tuulee kovasti. Puutarhaan ei huvita mennä, pitää laittaa uuniin tuli. Ja unelmoida paremmista ajoista. Ja keväästä ja kesästä, sekin auttaa, haaveilu ja unelmointi. Ollaan kun vankilassa omas

Empatia, myötäeläminen ja toisten tunteiden ymmärtäminen, sitä tarvitaan nyt. Miten jaksavat ne kaikki omaiset ympäri maailmaa, joiden läheisiä on kuollut koronaan? Monet isovanhemmat, vanhemmat, lapset, ystävät  ovat menehtyneet. Italiassa on kuollut monia sairaalatyössä, lääkäreitä ja hoitajia. Se on kovaa ja se tuntuu meistäkin pahalta täällä Suomessa. - Minulla on hyvä ystävä Italiassa, joka on koko ajan perheineen pelossa, miten käy omille isovanhemmille ja perheelle, ystäville, naapureille tai työkavereille. Tänään tuli ensimmäisen kerran viesteissä toivoa, kun tartunnat ovat hieman vähentyneet. Koko ajan saa olla kuitenkin varuillaan ja pelätä. Lapset käyvät koulua  kotonaan ja liikkuminen on hyvin rajattua. Vilkkaille lapsille se ei ole helppoa. Eikä vanhemmille. Jokainen sielläkin toivoo, että kesällä kaikki olisi jo paremmin. Siihen tuntuu vain olevan niin pitkä aika.     Välillä tämä kaikki tuntuu niin absurdilta, ihan kuin eläisi yhtäkkiä jossain toisessa maail

    Nyt kun pandemiaepidemia riehuu koko maapallolla, ovat ihmiset alkaneet suurkaupungeissa miettiä aivan uusia ratkaisuja elämäänsä ja työntekoon. Ranskassa Pariisissa on näinä viikkoina nuorten ja vanhempienkin kuultu keskustelevan yhä enemmän haaveistaan ja toiveistaan  siirtyä elämään maaseudulle tai pienempiin kaupunkeihin väljemmille vesille pandemiaa pakoon. Muuttoliike maaseudulle alkoi siellä oikeastaan jo viime vuonna. Se on nyt uusi trendi, joka varmaan voimistuu koronan takia.  Moni on löytänyt itsestään sisäisen yrittäjän ja onnistunutkin siinä. Miksi kaikkien pitää pakkautua suuriin kaupunkeihin? No, työ ja koulutushan se vie nuoret sinne, mistä opinnot ja leipä tulee. Mutta miksi sitten jäädään eikä nähdä muita mahdollisuuksia elämässä. Rohkeuttahan siinä tarvitaan ja päättäväisyyttä. Mekin asuimme nuorena perheenä pääkaupungissa ja haaveilimme vain pienempään kaupunkiin muuttamisesta. Kun pienikin mahdollisuuden poikanen tuli, sen eteen tehtiin kyllä kovasti töi

Luen välillä ihmisten kirjoittamia blogeja esim. Blogit.fi - sivustoilta. Nyt siellä on paljon luettavaa, kun ihmiset ovat enemmän kotona ja on aikaa kirjoittaa. Mietinkin usein, miksi ei ole paljoakaan miesten kirjoittamia blogeja ja kuvauksia arjesta. Suurin osa kirjoittajista on nuoria naisia, jotka kertovat puutarhan hoidosta, sisustamisesta, raskaudesta, käsitöistä, ruuanlaitosta, perhe-elämästä, kodin rakennusurakasta, ulkomaan matkoista, pukeutumisesta, meikkaamisesta, mielenliikkeistään yms. Mistähän se johtuu? Vaikka luulisi, että naisilla on arjessaan paljon vähemmän aikaa kirjoittamiselle. Monet useankin lapsen äidit kirjoittavat lifestyle-blogeja. Onko kirjoittaminen se oma hetki hengähtää ja jäsentää elämäänsä, eli sitä arvokasta omaa aikaa, jota jokainen tarvitsee. Jokaisella on kuitenkin tarve kertoa tekemisistään, menoistaan, muistoistaan, kokemuksistaan ja ajatuksistaan. Monet tuntemani miehet ovat tavattoman hyviä tarinankertojia, joita tarinoita voisi jakaa muil

Hyvää Palmusunnuntaita tänä koronavuonna 2020! - Voi kun sitä kaipaa jo normaalia elämää ja pikkunoitiakin. Kun edes näkisi yhden. Onhan tämä ihmisikävää, varmaan monella muullakin. Nyt sen huomaa, miten tärkeitä ovat kaikki ihmiset. Ympärillä ja arjessa olevat, kaikenlaiset tyypit ja kaiken luontoiset, jopa ilkeät ja vihaiset,  huutavat vauvat, leikkivät lapset, mekastavat nuoret, vanhat, suomalaiset ja ulkomaiset. Että ihan vaan jos näkisi ja kuulisi ihmisten olevan jossain, yhä elossa, lasten äänet ja kiljumiset ja autojen äänet, sitä kaikkea kaipaan. - Tietysti eniten kaipaamme nyt läheisiä eli perheemme jäseniä, lapsiamme ja lasten lapsia, kun he ovat siellä kaukana rajan takana. Suurin osa meistä ihmisistä on sosiaalisia ja emmekä viihdy yksin, kuten Marketta Horn, josta luin juuri lehdestä. Ei hänkään, entinen hienostorouva aina halua olla yksin koko ajan maailmaa pelastaessaan.  Onhan niitäkin, jotka karttavat tosia ja viihtyvät omassa olomuodossaan, mutta aika vähän varma

Todella pahalta, surulliselta ja kohtuuttomalta tuntuu, kun kuulee ensimmäisen tuttavamme menehtyneen tähän virustautiin. Miksi piti näin käydä? Hän oli nuorempi meistä. Elämä on todella arvaamaton. Kovaa on kaikilla läheisillä, jotka ovat menettäneet nyt omaisiaan. Yhtäkkiä kaikki on toisin.  Onnellinen elämä romahtaa hetkessä. Surun mukana tulee vielä pelko, miten meidän lähellä olevien muiden käy? Elämän julma, kylmä ja karu puoli paljastuu tässä hetkessä. Otamme osaa syvästi. Kenelläkään ei ole nyt helppoa. Kaikki olemme nyt samassa suuressa laivassa, joka voi yhtäkkiä kaatua myrskyssä. Suurin osa selviää, pieni osa ei. Läheisten ja ystävien kanssa puhuminen auttaa. Elämme tosi ahdistavia aikoja. Kotiseinät ja huoneet tulevat tutuiksi. Ja läheiset lenkkipolut. Maapallolla on nyt menossa mittavin katastrofi elämäni aikana. Oikeastaan pienen pääni järki ei kykene tätä kaikkea edes täysin tajuamaan ja varmaan näin onkin parempi.  Välillä lohduttaa se, että tosiaan me olemme sam

Kahlil Gibran oli nuoruuteni ajan runoilija, jonka ajatuksia luin ja ihailin. Nyt hänen viisaat mietteensä ovat taas ajankohtaisia tässä vaikeassa ajassa. Jokaisen talven sydämessä on väräjävä kevät, ja jokaisen yön hunnun takana on hymyilevä aamunkoitto. Ihmisten joukossa tahtoisin mielummin olla se, jolla on unelmia ja halu täyttää ne, kuin suurin ihminen ilman unelmia ja toiveita. Jonakin päivänä olen puu, ja tuuli laulaa oksissani ja aurinko tanssii lehdilläni, ja olen vahva ja kaunis kaikkina vuodenaikoina. Sydän ymmärtää, mitä kieli ei koskaan ilmaise ja mitä korvat eivät voi kuulla. Tuuli voi puhaltaa ja tyyntyä, meri voi aaltoilla ja asettua, mutta elämän sydän on rauhallinen ja hiljainen maailma, ja tähti, joka siinä loistaa on ikuisesti kiinteä. Muistaminen on eräänlaista kohtaamista. Unohtaminen on eräänlaista vapautta. Salaisimmat kyyneleemme eivät koskaan etsi silmiä. Paulo Coelho on tämän päivän nuorille eilisen Gibran: Unelman tekee m

Suuri kysymys on tämän pandemian jälkeen, miten meidän kaikkien käy? Miten saamme talouden taas kuntoon? Mistä saadaan verorahoja? - Omat ennustukset pyörivät mielessä. Talouden romahdus tulee olemaan aikamoinen. Matkailuala kärsii ainakin, mutta kotimaan matkailu kokee varmasti uuden nousun. Uusia matkailu- ja viihdekeitaita syntyy. Kuka haluaa vähään aikaan ulkomaille turvallisesta Suomesta? Entä ravintolat? Sekin ala nousee, koska kaikki me haluamme syödä joskus ulkona tai hakea ruokaa. Uusia ideoita syntyy palvelukonsepteihin nyt "luppoaikana". Luovuus ja uudet ideat pääsevät valloilleen ravintola-alalla entistä enemmän, vaikka perinteisiä palveluitakin halutaan. Wolt-tyyppiset palvelut kasvavat. Tulee uusia woltteja. Kilpailu on aina hyvästä. Kaiken tämän katastrofiajan jälkeen tulee kuitenkin hyvä kausi. Vaikka talous välillä romahtaa, suomalaisella sisulla päästään taas nousuun. Hallitus voi antaa tukea ja keinoja uuteen nousuun. Talouttaan voi hoitaa jokainen sää