Unohtumaton erilainen joulu

Joulun aika, se varsinainen, alkaa olla pikkuhiljaa takana, vaikka joulun tunnelma kestää meidän kodissamme varmaan Nuuttiin asti. Vietimme aivan erilaisen joulun kuin olisimme alunperin halunneet. Aina ei voi asioille mitään, kun niitä tapahtuu, nyt kaikille joka puolella palloamme. Emme voineet tavata lapsiamme, emmekä lastenlapsiamme, vaan vietimme nyt joulua 91-vuotiaan äitini kanssa. Olihan se aivan erilainen joulu, mutta silti ikimuistettava ja todella tunnelmallinen joulujuhla lumen keskellä. Omia lasten perheitä oli tietysti suunnattoman ikävä, mutta onneksi on olemassa nettiyhteydet, joiden kautta näimme hyvin joulun viettoa lastemme perheissä ja olihan se isomummistakin mukavaa tavata etänä kaikki perheemme jäsenet ja nähdä heidän jouluriemunsa. Loppujen lopuksi äitini oli ikionnellinen, kun voimme viettää yhdessä joulua ja emmehän olleet viettäneet sitä yhdessä vuosikausiin eikä koskaan tiedä, mitä tapahtuu taas vuoden aikana.

Tämä kuvan tonttu on  kuin isäni seisoisi vanhassa pihapiirissään

Joulunvietto isoäidin luona oli aika perinteinen. Nostimme sisälle joulukuusen, jonka olin jo aiemmin hakenut metsästä sahan kanssa. Koristelimme sen ja kas, silloinpa tuli oikea joulu ovesta sisälle. Kävimme viemässä suurelle sukuhaudalleni kynttilät, samalla ikävöiden rakkaita läheisiämme. Mutta jouluaatto ei vain mennytkään ihan suunnitelmien mukaan, kun äidilläni olo oli hieman heikko  ja piti hälyyttää apuakin. Siirsimme sitten joulun viettoa joulupäivän aamuun kuten amerikkalaiset ja hyvinhän se sitten sujuikin. Mieheni luki jouluevankeliumin vanhasta raamatusta, jota on luettu jo usean sukupolven ajan. Lauloimme monta tuttua joululaulua, Enkeli taivaan, Maa on niin kaunis  ja monta muuta. Yksi suosikkilaulujani on Joulukirkkoon, jossa mennään hevosella ja reellä kirkkoon karhuntaljan alla, kuten perheeni teki monena jouluna ollessani lapsi. Äidilläni on vieläkin hyvin kaunis ääni ja hän nautti laulamisesta yhdessä. Jaoimme lahjat, jotka pukki oli vienyt kuusen alle yöllä ja nautimme joulun tunnelmasta. Muistelimme tietysti menneitä joulujamme ja jo edesmenneitä sukulaisiamme, joiden kanssa vietimme monta mukavaa joulua. Ennen vanhaan meillä maalla oli paljon sukua jouluna. Me lapset, ukki ja mummi, kummitätini, joka oli hänkin usein joulupukkina, koska oli hyvä näyttelijä. Joulupäivänä tulivat sitten useat suvun tädit ja sedät syömään jouluruokaa, joka oli kinkkua, laatikoita, lipeäkalaa, riisipuuroa ja luumukiisseliä, jota nytkin tein. Serkut kävivät myös joulun pyhinä tai me kävimme heillä. Jouluaattona, joulupäivänä ja tapanina istuimme salissa laulamassa joululauluja ja saatoimme laulaa jopa tunnin eli laulukirjasta kaikki joululaulut, koska  isä ja äiti olivat kovia laulamaan. Vielä laulettiin uudenvuoden päivänä ja loppiasena.

Tänä vuonna emme nähneet ketään muuta sukulaista kuin vanhan äitini! Muutenkin sukuyhteydet ovat muuttuneet nykyisin, samaa entisajan tunnelmaa ei ole enää jäljellä valitettavasti. Toisaalta korona on karkottanut kaikki ihmiset ja on etäännytty toisistaan liikaa, mutta jotain muutakin on tapahtunut. Mitä ja miksi? Ei ole ihme, jos yksinäisyys vaivaa monia ihmisiä. Olemmeko vieraantuneet jostain tärkeästä, mitä oli ennen. Onko netti enää ainut tapa pitää yhteyttä? Kylmäksi ja kovaksi on elämä muuttunut! Meistä on tullut liikaa vain itseämme ajattelevia, emmekä hyväksy muita, jos he ovat vähänkin erilaisia? Mikä meitä ihmisiä vaivaa, minne on kadonnut lähimmäisen rakkaus? Joulun sanoma on tainnut unohtua monelta, koska se on antamisen ilo ja välittäminen, eniten kuitenkin se rakkaus ja ymmärtäminen.

Vaikka korona on vaikuttanut mielialaan, pitää joulusta ja joulun ajasta yrittää nauttia sen verran kuin pystyy. Itse yritän selvitä terveenä henkisesti ja fyysisesti ensi vuoteen, vaikka maailma ympärillä on hyvin pelottava ja surullinen paikka tällä hetkellä.  Toivon kaikille rakkailleni iloisempia, onnellisempaa ja parempaa uutta vuotta!