Onko toivo mennyt vuonna 2022?

Elämästä ei koskaan tiedä - Koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää (Eeva Kilpi)

Kaadu usein, eteenpäin ja innolla. Älä kadu. Älä ryve. Erehtyväisyys on hyve.
Elämä on suuri seikkailu kohti uusia, kauheita, kauniita  virheitä. (Tommy Taberman)

Mitä toivoisin tältä uudelta tulevalta vuodelta? Paljonkin! Tämä mennyt vuosi on ollut tosi raskas, kun menetin rakkaan äitini, jouduin tapaturmaan tai oikeastaan kahteen, sairastelin, menetin taas uskoni ihmisiin, kärsin koronasta. Jos osaisin, itkisin nyt suuren määrän itkuvirsiä saaden kaiken surun ja harmin ulos sielustani. Mutta onneksi on tapahtunut hyviäkin asioita vastapainoksi kaikelle ikävälle. Uusi vuosi on täynnä toiveita, uskoa parempaan tulevaisuuteen, uskoa ihmisyyteen, hyvyyteen, rakkauteen. Lupauksia en enää tee, se on aivan turhaa!

Toiveitteni lista on pitkä ja loputon, jopa epätodellinen. Ensiksi tulevat mieleen ne vakavat ja hartaat toiveet eli sydämeni syvimmät toiveet ja sitten toissijaiset unelmat.  Vakavat toiveet pyörivät mielessäni joka päivä ja ne unelmat sitten harvemmin, jotka ovat asioita, joita ilmankin voi elää täysipainoista elämää. Ne ovat toiveita, jotka ovat jopa leikkimielisiä ja  hauskoja, mutta niitäkin pitää olla elämässä, että jaksaa mennä eteenpäin positiivisella mielellä. 

Ihminen, jolla ei ole toiveita ja unelmia, on menettänyt mielestäni elämänuskonsa. Mutta joskus ne hulluimmatkin toiveet saattavat toteutua yllättäen tai sitten ne pahimmatkin pelot muuttuvat todeksi. Olen kyllä ikuinen optimisti ja uskon ihmeisiin, ihmisiin ja ihmisten hyviin puoliin. Minuun ei sovi lainkaan sanonta, että pessimisti ei pety, mieluummin petyn, itken ja suren ja porskutan sitten pää pystyssä eteenpäin kohti uusia elon haasteita. Aina on valoa toiveiden tynnyrissä, vaikka välillä onkin pimeää. Yritän nähdä ikävissäkin asioissa ne hyvät puolet, vaikka se on joskus vaikeaa. 

Vakavat toiveeni ovat ne, jotka ovat sydämeni pohjasta tulevia toiveita tai tavallaan mieleni rukouksia. Toiveista vahvin on, että pysyisimme terveenä ja erityisesti lapset ja lastenlapset pysyisivät terveinä, jota korona-aikana jokainen toivoo. Terveys on elämässä tärkeintä muutenkin, sekä mielen että kehon. Tärkeää on myös, että läheiset perheen suhteet pysyvät yhtä hyvinä kuin ovat tähänkin asti olleet. Myös hyvät välit kaikkiin sukulaisiin olisi unelmatoive, mutta erilaisuudestamme johtuen toisten mielen liikkeistä on joskus vaikea saada selkoa, vaikka miten kovasti yrittää tehdä kaikkensa asioiden eteen. En tiedä yhtään tuttavaa, jolla ei olisi joku vaikea sukulaisuussuhde. Mutta uskon silti ihmisten hyvyyteen ja siihen, että kovat ja kylmätkin sydämet voivat joskus muuttua ja pehmetä. 

Muita toiveita on, että tuo kamala korona katoaisi maapallolta ja pääsisimme normaaliin arkeen. Nytkin kärsivät läheisemme karanteeneista ja koronastakin. Tämä kohta jo kahden vuoden raskas aika on ollut koettelemus monelle, vaikka tapaan kyllä ihmisiä, jotka sanovat, ettei se ole vaikuttanut heidän elämäänsä! Miten se voi olla mahdollista?

Tuolla keskellä  niemessä se oma kotikin näkyy!

Yksi toive näin itärajaa kohtuullisen  lähellä asuvana on, että kun tuo naapurimaa pysyisi rauhallisena ja herra suurjohtaja VP näkisi asiat vähän eri tavoin. Yhteistyöllä lännen kanssa pääsisi pitemmälle kuin sotimalla tai asettumalla aina kaikkea läntistä vastaan tai näkemällä pakkomielteisesti vain suuria uhkia naapurimaissa. Samaa asennetta on tavallisissa ihmisissä, kun ei nähdä mahdollisuuksia, joita sovussa olo antaisi kaikille osapuolille. Se olisi elämän rikkautta ja hedelmällistä kanssakäymistä. Sotatila tai sodan uhka on raskasta kaikilla rintamilla tai kaiken aikaa varuilla olo syö voimavaroja. 

Unelmia ovat tietysti se suuri lottovoitto, jotta voisin ostaa unelmieni auton ja unelmien kodin. Kyllähän nykyisetkin kelpaavat, mutta aina voi unelmoida paljon paremmasta. Ja jos lottovoitto olisi tarpeeksi suuri, järjestäisin jättisuuret juhlat ja kutsuisin kaikki ihanimmat ystävät ja parhaat sukulaiset kotiimme ja lahjoittaisin jokaiselle isot tukut rahaa! Koronan kadottua matkustaisimme pitemmäksi aikaa lempimaahani Italiaan ja nauttisimme ruuasta, maisemista, ihmisistä  ja erityisesti taiteesta. - Lupauksia en todellakaan tee enää, koska en tiedä mitä voisin luvata itselleni tai muille. Olla ehkä parempi ihminen, mutta sitähän teen koko ajan ja silti vaan aina epäonnistun, vaikka miten yritän. 

                                                              Hyvää uutta vuotta 2022!

Kuvat ovat Puijolta  tai sen läheltä.