Mökkielämää

Olemme yhä enemmän mökki-ihmisiä, minäkin viimein, kun jäimme päätyöstämme freelancereiksi. Mökille mentiin tänä vuonna jo huhtikuussa, vaikkei mökkitie ollut vielä ajokuntoinen, koska lunta oli tänä vuonna ennätysmäärä. Se ei ole haitannut paljoakaan mökille menoamme. Talvella pääsimme sinne jäisen pienen lahden yli lumikengillä, mikä on sopivaa liikuntaa muutenkin. Nyt menemme taas tien kautta autolla, kun lumet sulivat vihdoinkin. Mökkiliikunta on tosi hyvää hyötyliikuntaa ja reipasta ulkoilua samalla. 

Mökillä on aina jotain puuhaa ja tekemistä. Emme koskaan ole välittäneet paljosta istuskelusta  mökillä. Siellä onkin parasta työ ja puuhastelut, siivoaminen, remontointi, puutyöt, askartelut, kalastus, veneilyt, marjastus, luontoharrastukset, toki myös perheen ja vieraiden kanssa oleilu. Mökkielämä ei ole minusta tuntunut koskaan työleiriltä. Kaikki tekeminen tehdään omaan kiireettömään tai kiireelliseen tahtiin. Aina voi pitää pienen paussin tai hengähdystauon töiden lomassa. Joskus kesällä voi sitten istahtaa hyvällä säällä kirjan ääreen tai vain katselemaan laiturille maisemaa pitemmäksi aikaa. Pitkään saunominen on parasta rentoutumista ja järveen pulahtaminen sitten aivan omassa rauhassa. Keväällä katsellaan ja kuunnellaan tietysti lintuja, seurataan eläimiä tai ohi kulkevaa vesiliikennettä, kun se jäiden sulamisen jälkeen taas alkaa. Nyt näkyi jo ensimmäiset vesiskootterit. Vesiliikenne ei meitä haittaa, mukavaa vain, kun on jotain elämää. Linnut ja eläimet tietysti kärsivät eniten veneliikenteestä, kun nykyisillä paateilla paahdetaan aika kovaa vauhtia. Nyt kuikka sai rauhassa huudella illalla  tyynellä järvellä. 

Mökkimme on ukin entisen kotitilan niemi, joka jäi sitten meille ukin jälkeen. Miehelleni se on erittäin tärkeä paikka, koska se on hänen sukunsa ja perheensä paikka. Historia on siellä läsnä monin tavoin. Parasta siinä paikassa onkin aivan oma rauhansa vailla yhtään naapuria. Ja kun vastapäätä on vielä onneksemme luonnonsuojelualue, jonne ei koskaan tule mökkejä, joten aika rauhassa saadaan siellä olla. Näköetäisyydelläkään ei ole yhtään mökkiä tai talotkin ovat kaukana järven takana. Ihmeellisen rauhoittavaa on mökillä olo, jonka rauhan tuntee heti kun sinne menee. Olotila rauhoittuu, huolet häviävät ja ehkä se verenpainekin laskee. Puuhastelu vie ajatukset muualle suruista, harmeista ja murheista. Vaikka monet elämäni itkut olen laiturin nokassa itkenyt. Tekeminen, vaikkapa maalaaminen tai siivoaminen on hyvää ajatustyötä. 

Joka vuosi siellä on joku uusi pieni projekti, korjaus tai uuden rakentaminen. Mökkiniemi onkin täynnä erilaisia rakennuksia, uusia ja vanhoja, vanha mökki, uusi mökki, aittoja, sauna, vaja, leikkimökki ym. Yhteensä nyt jo yhdeksän kappaletta. Ei tulisi mieleenkään pyytää Huvila ja huussin ihmisiä sinne katselemaan ja tekemään muutoksia, se on oma paratiisimme eikä muiden tarvitse sitä arvostella ainakaan televisiossa. Muutenkin mökki tai koti on niin yksityistä aluetta, etten sitä koko maan televisiolle ja ihmisille tarkaan esittelisi. Ehkä vain siinä tapauksessa voisin harkita, jos kaikki kulut maksettaisiin, mutta se on tuskin mahdollista koskaan. Pieniä yksityiskohtia ja maisemia voi aina esitellä. 

Mökillämme ei ole perinteisiä sähköjä, vain aurinkosähkö, joka riittää toistaiseksi. Eipähän  tarvitse maksaa kovia sähkönsiirtomaksuja. Se on ihka oikea kesämökki, ei mikään vapaa-ajan talo, joita televisiossa on esitelty mökkeinä. Muuta emme ole kaivanneet, eikä juuri jälkikasvummekaan. Hekin pitävät siitä, että vesi kannetaan järvestä ja tunnelma on erilainen kuin kaupungissa. Ja onhan tämä mökki ainakin ekologinen, kun se ei kuluta luontoa tai sähköä.  Vielä on varmaan monta muutakin oikeaa ekokesämökkiä Suomen rannoilla ja metsissä.  Aika harvalla tutulla on luksusmökkiä kaikilla mukavuuksilla ja mikäs mökki se sitten muka onkaan? Ihmiselle tekee hyvää palata alkujuurilleen. 

Aluksi en ymmärtänyt koko mökkielämän tarkoitusta, kun olin kasvanut maatilalla, jossa ei tarvinnut mökkeillä. Metsään ja järvelle pääsi omasta pihasta ja rannasta. Kerran kesässä kävimme ukin helsinkiläisen veljen perheen huvilalla. Se oli hieno valkoinen vanhan ajan huvila kahdessa kerroksessa. Mutta setä asuikin siellä vaimonsa kanssa koko kesän keväästä myöhäiseen syksyyn. Menimme sinne koko perhe isolla moottoriveneellä, jota ajoi paikallinen yrittäjä. Lisäksi olin käynyt opettajamme perheen huvilalla luokkaretkellä keväällä ja sekin oli oikeastaan iso talo eikä mökki. Mökkejä oli tosi harvalla koulukaverin perheellä vielä 50-60-luvulla. Mökkielämää tai sen tapaista vietimme tyttöporukalla seurakunnan tai partion kesäleireillä. Nyt voin sanoa jo hieman nauttivani mökkielämästä ja siellä puuhastelusta. Onhan se aikuisten puuhamaa vailla vertaistaan.