Politiikka on nykysin raakaa peliä ja vainoamista!

Ajat muuttuvat. Kun ukkini ukki oli kansanedustaja eli siihen aikaan valtiopäivämies, arvostus yhteisten asioiden hoitajiin oli aivan toista. Heistä tehtiin kunniakansalaisia. Tänä päivänä jokainen politiikkaan osallistuva mielletään oman edun tavoittelijaksi eikä yhteiseksi hyväntekijäksi kuten ennen. Syy tähän on mielestäni vainoavat toimittajat ja kaikki media kokonaisuudessaan. Mediasta toimittajineen on tullut koko kansan poliisi, joka kaivaa kaiken julkisuuden henkilöistä häikäilettömästi esille. Jokainen kivi käännetään, mikä on jo vaikuttanut siihen, etten enää jaksa katsoa uutisia tai lukea lehtiä. Uutiset ovat suorastaan kyllästyttäviä. Sääli suomalaista kansanedustajaa. Kaikista tehdään rikollisia, vaino on jo pahempaa kuin aikanaan Neuvostoliitossa. Ihminen on ihmiselle susi, se sanonta on tosi. Mitä väärää siinä on jos Matti Vanhanen päätti Nuorisosäätiön vaalirahoituksesta. Samaa tapahtuu demarien leirissä. Mistähän Halonenkin on saanut tukirahansa.

En voi tajuta, miksi joku on jäävi tekemään päätöksiä, jos esim. valtuustoon mennään omien valitsemana omien ryhmien  tärkeitä asioita ajamaan. Jokaiselta löytyy joku kytkentä, jos tarkkoja ollaan. Suomi on todella pieni maa, se pitäisi muistaa. Ja miten ikävää on tämä jatkuva vaaliraha-asioiden penkominen. En ymmärrä alkuun sitäkään. Mistähän ne seuraavat eduskuntavaalien ehdokkaat vaalirahansa etsivät, jos oma kukkaro ei ole apuna. Miksi ei voi käyttää oman tukijoukon tukirahoja. Mahtavat lehdet menettää muutaman mainoseuron vaali-ilmoittelun vähentymisen myötä. Rahoitusta on joka puolueella omien joukoista, onko se muka väärin. Einari Vidgren ärähti kunnolla, kun joku toimittaja tuli taas utelemaan rahoituksista, aivan oikein. Kyllä on vaikeat ajat ja vaikeat vaalit tulossa. Onneksi en lähtenyt silloin joskus mukaan politiikkaan, vaikka kovasti pyydetiin. Mitähän loskaa olisin minäkin päälleni saanut? Nyt saan olla rauhassa ja eikä tarvitse yöuniaan menettää.