Annin aatoksia

    Tämä joulu on ollut hyvin raskas joulu. Veljeni menetys liian aikaisin painaa mieltä ja suru ei vain hellitä. Elämäni surullisin joulu. Suru iskee jouluna tosissaan, kun joutuu pysähtymään ja miettimään. Kun talven luontokin näyttää kurjimmat puolensa, kaikki tuntuu kurjalta. Miksi piti näin tapahtua? Tapahtukoon sinun tahtosi, niin miksi? Kysymyksiin ei ole vastauksia, kun kukaan ei tiedä eikä osaa sanoa. Elämä sivaltaa joskus tosi kovaa ja rajusti, pysäyttää kiitolaukan kuin seinään ja lennättää mielen pökerryksiin.  Se lohduttaa hieman, kun veljeni leijonamieli sanoi eläneensä hyvän elämän.   Lauantaina on taas suvussamme hautajaiset. Nyt saatamme melkein satavuotiaan suvun tärkeän ihmisen lepopaikkaansa. Hän sai elää 35  vuotta pitempään kuin veljeni, mutta silti lähtö tuli yllättäin ja liian nopeasti. Kun elää melkein sata vuotta ja järki toimii, ehtii nähdä ja kokea paljon. Surullista on luopua vanhoistakin suvun valopilkuista. ...

Kun surullisia asioita tapahtuu liian lähellä, olo on täysin voimaton ja sanaton. Välillä tuntuu, ettei elämässä ole kuin paljon suuria suruja ja vähän pieniä iloja. Kysymyksiin ei ole edes vastauksia, kun suree ja itkee. Ei elämässä voi tehdä käsikirjoitusta, kun kaikki ei mene kuitenkaan niin kuin toivoisi.          

Kun isää ei enää ole, sitä surua ei voi nopeasti pyyhkäistä pois elämästään tai silmistään. Kun yhteistä elämää on monta kymmentä vuotta lapsesta aikuisuuteen, se on pitkä elämä iloineen ja suruineen isän ja ukin kanssa. Kuvat kulkevat mielessä kuin filminauha päivittäin. Katselen valokuvia ja suren, kun kaikki on mennyt liian nopeasti ohi. Mutta onneksi jää paljon ihania muistoja. Jälkeen päin mietin, mikä oli parasta. Moni asia. Yhteiset retket, lauantai, sunnuntai, hevosajelut, rekiretket, traktoriajelut, kirkkoretket, sukulaisvierailut, maatalousnäyttelyt, kekrijuhlat, kesä, talven hankiaisretket, kalastus, marjastus, sienestys, myllyretket, meijeriretket, joulu, pääsiäinen, vappu (isän syntymäpäivä) ja juhannus kokkoineen isän ja muun perheen kanssa. Ja erityisesti laulaminen jouluaattona, joulupäivänä ja vielä tapanina, uutena vuotena, loppiaisena. Koko suuri perhe ja muu suku kokoontui kuusen luo tunniksi laulamaan joka juhlailta joulun aikaan, koska isä oli laulumiehiä, entinen...