Annin aatoksia

  Jenny Nyström  (1854-1946)  oli ruotsalainen taiteilija ja kuvittaja.  Nyström tunnetaan pohjoisen tontun  luojana. Nyström yhdisteli kuvissaan pohjoismaista kansanperinnettä ja joulunviettoa. Jennyn iki-ihanat kuvitukset ovat kauniita ja tunnelmallisia. Kukaan ei tee enää vastaavanlaisia tauluja ja kuvituksia. Niissä kuvissa on oma hieno rauhallinen tunnelmansa. (googlaa Jenny Nyströmin kuvia)  Jennyn kuvia Ostin tämän joulutaulun äidilleni keittiön seinälle  pari vuotta sitten. Hän piti siitä todella paljon, koska kuvan tonttu seisoo samalla tavalla kädet selän takana kuin hänen miehensä eli minun oma isäni kotipaikkamme pihamaalla. Vilja-aittakin oli pihapiirissä aika samanlainen. Talomme, jota ei enää valitettavasti ole, oli myös samanvärinen, mutta vähän pienempi. Äitini eli paljon muistoissaan viimeisinä vuosinaan tuossa talossa, jonne tuli nuorena emännäksi ja hän kävi läpi elämäänsä siellä aina alkuvuosista asti. Yhdessä matkasimme hänen tarinoissaan aina evakosta lähtien pai

Onhan tämä elämä aika ankeaa marraskuussa, kun päivät ovat lyhyitä ja valoa eikä aurinkoa näy välillä moneen päivään. Mutta ei voi mitään, taas pitää kestää tätä synkkyyttä ja ikävää pimeää pari kuukautta. Toivottavasti tulee pakkaset ja lumet, sekin antaa valaistusta elämään. Ihmiset virittelevät jo jouluvaloja, mutta eihän sekään ole enää ekologista, kun sähköä kuluu. Mitenhän me oikein kestettiin aikoinaan maalla ilman jouluvaloja ja suuria kynttilämääriä? Lapsuudessani ei ollut yhtään jouluvaloa. Katuvalotkin tulivat sitten vasta, kun olin jo muuttanut kotoa pois. Kuljettiin enimmäkseen taskulampun kanssa naapuriin. Ensimmäiset kynttilät sytytettiin kotona jouluaattona kuuseen ja joulupöytään. Ei niitä poltettu koko ajan, kuten nyt on tapana. Muistaakseni meillä meni yksi pakkaus isoja valkoisia  Havin juhlakynttilöitä ja toinen pakkaus pieniä kuusen kynttilöitä joulun aikana. Siinä olikin vahtimista, ettei kuusi syty palamaan. Sähköisiä kuusen kynttilöitä ei lapsuudessani ollut. I

(Isäni maalaus noin 10-vuotiaana kotirannastaan) Kun katsoo ja kuuntelee televisiota, ainoita hyviä puhujia ovat enää uutisten lukijat ja useimmat näyttelijät, jotkut toimittajat. Suuri osa ihmisistä käyttää liikaa sidossanoja, niinkuin, tavallaan, ikäänkuin  tai jopa kaikkia noita sanoja peräkkäin. Sitten käytetään liian suurieleisiä sanoja, kaikki on yhtäkkiä sikakivaa, sairasta, sairaan kivaa, siistiä, mieletöntä (suomeksi järkeä vailla), mahtavaa, huikeaa ja monta muuta ööverisanaa. Eikö normaalit sanat enää riitä? Sitten huomaa, että puhetapa tarttuu, ainakin nuorilla. Sitten on sivistyssanojen käyttö, pitääkö niitä nyt viljellä niin kauheasti vaikuttaakseen sivistyneeltä, kun löytyy suomenkielisiäkin vastineita.  Kaikein hulluinta on tällä hetkellä nyt tuo hybridi-sanan käyttö! Kaikki on niin niin hybridiä. Ensin autot, sitten tuli hybridikirjat. Antti Heikkinenkin kirjoitti Savossa hybridikirjan eli osa on totta ja osa kuvitelmaa. Nyt tuli vielä hybridityönteko, eli kotona etänä