Annin aatoksia

Olen istunut koko kesäkuun alun omenapuun alla. Harmitellut ja miettinyt, mutta yrittänyt edes vähän nauttia kesästä. Minulle sattui puutarhassa aika paha tapaturma, joka vei työkyvyn pois koko kesäksi. Väsyneenä ei siis kannata tehdä töitä illan suussa, kuten keikkua pyöreiden puutarhakivien päällä yhdellä jalalla oksia katkomassa. - Mokomat pyöreät kivet, joita olen jo ennenkin kironnut pihallamme. Löin vielä päänikin kovaan ikkunalautaan pahasti, joten olisinhan voinut kuollakin siinä rytäkässä. Olin siis tosi tyhmä ja ajattelematon touhutessani - niin tyhmä taas kerran. Jouduin ensi kerran elämässäni pitkään leikkaukseen. Olipas se aikamoinen kokemus! Koneisto toimii sairaalassamme loistavasti ja tuli tunne, että kaikki yrittävät kyllä siellä parhaansa. Voi, kun pääsisin ajassa taaksepäin, niin tekisin kaiken toisin. Monessa asiassa, jälkiviisaus ei tunnu auttavan yhtään. Mutta kyllä nyt harmittaa ja itkettää. Mieli on maassa ja olo on niin niin turta. Välillä väsyttää ja suututtaa...