Annin aatoksia

      Joulu meni taas hujauksessa! Ihanan leppoisat välipäivät töissä ja kotona rauhoittavat nyt talvista elämää. Perheemme ja sukumme nautiskeli perinteistä joulua suurella porukalla perinteisten ruokien, usean pukin kera (3 päivänä!!) aatosta aina tapaninpäivän iltaan asti. Rakastan jouluista hulinaa suunnattomasti, mutta kai se johtuu siitä, kun omaan lapsuuden jouluun kuuluivat iso perhe ja koko lähisuku. Jouluruokia tehdessä tulee se oikea joulutunnelma, vaikka joskus tulee hieman hässäkkääkin. Se kuuluu asiaan. Meno on kyllä hieman rauhallisempaa, kun lapset ovat kasvaneet. Uusi sukupolvi tuo iloa ja vipinää jouluun. - Nyt sitten perinteinen siirtymäriitti uuteen vuoteen 2017 hissukseen ja rauhallisesti ilman suurempaa stressiä. Happy new year 2017!

  Joulun aikaan on hyvä mietiskellä maailman menoa ja omaa elämäänsä. Joulun sanoma on tärkeä rauhan sanoma jokaiselle ihmiselle. Hyvä tahto, rauha  ja rakkaus, sitä meillä ei ole koskaan liikaa. Toistensa ymmärtäminen ja auttaminen. Vihan ja katkeruuden hautaaminen. Yhdessäolosta nauttiminen. Yksinäisten muistaminen ja läsnäolo. Joulumusiikin kuuntelu ja nautiskelu. Joulusta nauttiminen kukin omalla tavallaan. Tämä vuosi on ollut rankka vuosi Euroopassa ja meillä Suomessakin. Pakolaiset pakenevat kotimaistaan ja eivät kohtaa kuin hyljeksintää ja sortoa. Majatalossa ei ole tilaa heille. Ei ole ihme, jos koditon hyljeksitty sortuu pahuuteen ja tekee tuhoa ympärillään muille ja itselle. Missä on ymmärrys ja hyvä tahto? Vai johtuvatko kaikki ongelmat pelosta, joita tunnemme vieraita kohtaan. Tuntuu, ettei koskaan ennen ole ympärillä ollut näin paljon ongelmia nyt. Mistä löytyisi yhteistä tahtoa koko maailman ongelmiin. Välimatkat ovat lyhentyneet, tietotekniikka mahdollistaa ke

Aivan uusi maailma tuli esille kummitädin kirjeistä, jotka olivat somasti pakattuna hänen jäämistössään. Hän oli säilyttänyt kaikki perheemme hänelle kirjoittamat kirjeet ja kortit varmaankin siksi, että me löytäisimme ne ja lukisimme ne. Mikä aarre! Kirjeet olivat ajalta heti sodan jälkeen vuodesta 1948 nykypäiviin saakka. Ennen ei ollut sähköpostia, joten kirjoitettiin paljon  ja joskus  soitettiin puhelimella, mutta se oli aikoinaan kallista, varsinkin kaukopuhelut. Mutta olipa hienoa, että kirjoitettiin niin paljon kirjeitä. Koskaan emme puhu niin kuin kirjoitamme. Kirjeissä ollaan aitoina ja rehellisinä. Tunteet näkyvät suvun jäsenten välillä. Ja voi miten välittäminen on aitoa!   Kirjeistä välittyy perheemme ja lähisukumme jäsenten välinen syvä rakkaus. Erityisen liikuttavia ovat tädille lähetetyt kirjeet, jotka hänen vanha isänsä on hänelle kirjoittanut. Ne alkavat aina Rakas tyttäreni sanoin. Kirjeissä kerrotaan arjen pieniä tapahtumia, sekä perheen ja suvun tapahtumia