Annin aatoksia

Joulun jälkeen jää aikaa viimeinkin levolle, itselle, kuntoilulle, harrastuksille. Täytyy sanoa, että nautin todella talvesta, vähitellen viipyillen tulevasta valosta, kevään odotuksesta, suunnitelmista, ulkoilusta, oikeastaan ihan kaikesta. Vaikka maailmalla myrskyää, sitä ei täällä sydänsavossa juuri huomaa. On monenlaista sotaa, tauteja, kurjuutta, rahapulaa, työttömyyttä, mutta kun se ei tule aivan juuri nyt omalle kohdalle, koetan olla optimisti. Kyllä kaikki vielä järjestyy ja kääntyy parempaan päin. Ikuinen optimisti ja varmaankin väärässä usein, vaikka välillä olen ollut syvissäkin vesissä, pinnalle on aina päästy.  Täydet päivät ovat onnellisia! Paula Mäkipellon kirjassa on oikea elämän asenne. Suosittelen!

Tänään oli tosi hieno talvipäivä. Saimme ulkoilla auringonpaisteessa pitkästä aikaa! Enpä muista näin kaunista auringon paistetta aikoihin. Taitaa se kevät tulla sittenkin. Kävelimme eka kerran jäällä - pitkin rantoja. Ihmisiä oli kyllä jo keskellä selkää koirineen, mutta me menemme sinne vasta, kun autot menevät jäätietä pitkin. Silloin tietää, että jää kestää.