Arjen tallennusta
Olen lähes koko elämäni ajan kirjoittanut päiväkirjoja ja paljon kaikkea muutakin. Noin 11-vuotiaana aloitin säännöllisen päiväkirjan kirjoittamisen nuoremman siskoni kanssa. Saimme kummitädiltäni hienot kangaskantiset japaninsilkki-kantiset päiväkirjat joululahjaksi ja tätimme opetti päiväkirjan kirjoittamista sitten meille. Niitä kirjoja onkin ollut hauskaa lukea nyt jälkeenpäin. Olin kirjannut kaikki tavalliset lapsuuden perheen arjen ja pyhän tapahtumat ylös. Usein luin niitä kirjoja myös äitini kanssa, kun hän jäi yksin isän kuoltua ja samalla sitten keskusteltiin perheemme tapahtumista. Koska äitini muisti oli terävä, hän kertoi lisää asioita tapahtumista, jotka olin kirjannut. Monesti lukuhetkissä vierähti useita tunteja. Äitini sanoikin usein, että olipas hyvä, kun kirjoitit muistiin senkin jutun. Mitä sitten kirjoitin. Tavallisia asioita, kuten koulusta, kotitöistä, maatilamme eläimistä, ukista, mummosta, tädeistä, sedistämme, serkuista, suvusta, naapureista. Pyhien...