Annin aatoksia

Nyt on aivan ihana omakotitalo myytävänä syntymäpaikkakunnallani! Talo on entinen tätini talo, jossa kävimme usein perheemme kanssa kylässä. Kävin tädin luona koko lukion ajan aina, jos oli vapaatunti. Istuimme keittiön pöydän ääressä, tein läksyjä, juotiin kahvia tai juttelin tädin kanssa. Talvella seurasimme tädin lintulaudan lintuja, joita oli todella runsaasti. Täti asui kuolemaansa asti tässä talossa. Talo rakennettiin sotien jälkeen ja se on kaunein omakotitalo, jonka tiedän. Tätini asui siellä ensin miehensä kanssa, sitten yksin. Tätini oli sen ajan uranainen, teki esimiesuran postissa. Hän oli hyvin aktiivinen urheiluseurassa ja oli perustamassa paikkakunnalle urheiluseuran naisjaostoa. Alakerrassa asui tätini kotiapulainen. Täti kävi meillä maalla kotonamme auttamassa äitiä, hoitamassa lapsia ja olihan hän ukkimme sisko. Hän oli aina hyvällä ja iloisella mielellä. Kyllä hän oli kerrassaan ihana täti!  Talossa asui toinenkin sukulaistätini myöhemmin. Sitten hänen jälkeensä ...

Kävimme vanhan äitini kanssa katsomassa Nurmeksessa Bombaa. Se sai onneksi uuden omistajan ja hyvältähän se tuntui. Mukavaa kun karjalainen kylä säilyy matkailukäytössä. Siellä näytti olevan jo uudenlaista touhua ja tohinaa. Toivotamme onnea oikein paljon uudelle yrittäjälle ja Bomballe!  

Lapsuuden ja nuoruuden vaaramaisemissa tunnen olevani juurillani. Kun tulee ikää, syntymäpaikan maisemilla on yhä suurempi merkitys. Nyt ymmärrän, miksi niin monet muuttavat kotiseudulleen, kun jäävät pois työelämästä. Monesti ne parhaat muistot ovat sieltä lapsuuden kotoa ja sen ympäriltä. Taas tuli piipahdettua vaarojen kaupungissa - Nurmeksessa.