Annin aatoksia

Tämä on äitini ensimmäinen syntymäpäivä, kun häntä ei enää ole. Hän olisi täyttänyt tänään 93 vuotta. Hän pääsi lepoon viime kesän lopulla. Nyt muistelen häntä kyynelet silmissäni. Kevät on kauneimmillaan, luonto alkaa viheriöidä, linnut laulavat. Olen äidilleni kiitollinen niin monesta. Sain häneltä vahvuutta, herkkyyttä, viisautta. Hänen elämänsä oli välillä vaikeaa ja välillä hyvää. Hän oli taistelijaluonne, joka ei helposti antanut periksi.  Kun hän koki kahdesti evakkoon lähdön ja kaikki menetykset, hän osasi arvostaa niitä hetkiä, kun kaikki oli hyvin. Sodan kauhut kummittelivat aina välillä mielessä ja hän pelkäsi uutta sotaa. Onneksi hän ei nähnyt uusia sodan kauhuja, joista hän usein minulle puhui. Hän pelkäsi Putinia ja oli varautunut uusiin uhkiin. Onneksi kirjoitin talteen kolmen vuoden ajan hänen muistelmiaan, jotka ovat vailla vertaistaan.  Tänään kuuntelen ja katson cd:n ja ohjelman, joka tehtiin hänestä vuosi sitten. Siinä hän kertoo elämästään evakkona ja kaiken uudell

Olemme yhä enemmän mökki-ihmisiä, minäkin viimein, kun jäimme päätyöstämme freelancereiksi. Mökille mentiin tänä vuonna jo huhtikuussa, vaikkei mökkitie ollut vielä ajokuntoinen, koska lunta oli tänä vuonna ennätysmäärä. Se ei ole haitannut paljoakaan mökille menoamme. Talvella pääsimme sinne jäisen pienen lahden yli lumikengillä, mikä on sopivaa liikuntaa muutenkin. Nyt menemme taas tien kautta autolla, kun lumet sulivat vihdoinkin. Mökkiliikunta on tosi hyvää hyötyliikuntaa ja reipasta ulkoilua samalla.  Mökillä on aina jotain puuhaa ja tekemistä. Emme koskaan ole välittäneet paljosta istuskelusta  mökillä. Siellä onkin parasta työ ja puuhastelut, siivoaminen, remontointi, puutyöt, askartelut, kalastus, veneilyt, marjastus, luontoharrastukset, toki myös perheen ja vieraiden kanssa oleilu. Mökkielämä ei ole minusta tuntunut koskaan työleiriltä. Kaikki tekeminen tehdään omaan kiireettömään tai kiireelliseen tahtiin. Aina voi pitää pienen paussin tai hengähdystauon töiden lomassa. Josku