Annin aatoksia

Ensin tulee tietysti oma isä mieleen, joka menehtyi kaksi vuotta sitten. Nuorena isämme oli todella kiireinen, kun maalaistalon työt veivät aikaa aamuin, päivin ja illoin. Isää läheisempi meillä kotona oli ukki, joka oli koko ajan meidän lasten kanssa. Oma isä oli siis tavallaan aikansa uraisä, joka teki töitä todella kovasti. Hän saikin kotitilan hyvin  tuottavaksi, osti koko ajan uutta peltoa ja metsää. Olimme koko perhe aina innoissamme, kun uusi peltotilkku tai metsä oli ostettu. Jopa päiväkirjaani olin nuorena kirjoittanut, että isä osti taas peltoa. Hän rakensi tuotantolaitoksia  ja otti rohkeasti lainaa naapurien kauhistellessa eli investoi. Työpäivät olivat pitkiä, yleensä klo 6 - 12. Eläkkeellä isämme sanoikin, että nyt hän nukkuu univelat pois ja niin hän tekikin. Isä tuli läheisemmäksi, kun ukkia ei ollut enää. Vanhana oli aikaa jutella paljonkin isän kanssa. Mukava ja leppoisa isä hän olikin.   Isänpäivänä muistelemme myös mieheni isää, joka oli sodassa k...

Hyvää isänpäivää isät lähellä ja kaukana! Suomalainen isä on useimmiten hyvä isä lapsilleen. Hän välittää lapsistaan ja tekee työtään eniten juuri omien lastensa takia. Arvostan suomalaista isää, omaa ahkeraa maanviljelijäisääni, miestäni lasten isänä, mieheni isää eli toista ukkia, joka kävi sotaa ja menetti sen vuoksi terveytensä. Suomi on täynnä sankari-isiä, jotka uhraavat oman elämänsä perheen ja lasten vuoksi. Onnea ja jaksamista kaikki sankari-isät! Sydäntäriipaisevaa oli kuulla viikonloppuna isää, joka kertoi yhä jatkuvasta erosurustaan. Hän kaipaa todella paljon lapsiaan, erityisesti nuorempia, joiden arkea hän ei enää pääse seuraamaan. Hän saa viettää illat yksin useimmiten ja miettiä, mitähän ne lapset tekevät. Uusi seurustelusuhde ei onnistunut, sekin painaa mieltä. Syyllisyys siitä, että olisi voinut tehdä kaiken toisin, ettei olisi menettänyt lapsiaan, on raskas kantaa. Nämä isät tarvitsevat tukea isänpäivänä. Heitäkin on hyvä muistaa myös muiden läheisten kuin perhee...