Isänpäivän viikonloppu

Ensin tulee tietysti oma isä mieleen, joka menehtyi kaksi vuotta sitten. Nuorena isämme oli todella kiireinen, kun maalaistalon työt veivät aikaa aamuin, päivin ja illoin. Isää läheisempi meillä kotona oli ukki, joka oli koko ajan meidän lasten kanssa. Oma isä oli siis tavallaan aikansa uraisä, joka teki töitä todella kovasti. Hän saikin kotitilan hyvin  tuottavaksi, osti koko ajan uutta peltoa ja metsää. Olimme koko perhe aina innoissamme, kun uusi peltotilkku tai metsä oli ostettu. Jopa päiväkirjaani olin nuorena kirjoittanut, että isä osti taas peltoa. Hän rakensi tuotantolaitoksia  ja otti rohkeasti lainaa naapurien kauhistellessa eli investoi. Työpäivät olivat pitkiä, yleensä klo 6 - 12. Eläkkeellä isämme sanoikin, että nyt hän nukkuu univelat pois ja niin hän tekikin. Isä tuli läheisemmäksi, kun ukkia ei ollut enää. Vanhana oli aikaa jutella paljonkin isän kanssa. Mukava ja leppoisa isä hän olikin.

 

Isänpäivänä muistelemme myös mieheni isää, joka oli sodassa kolhiintunut, mutta kova yrittäjä hänkin. Nöyrä ja kohtelias herrasmies. Mutta sota vaikutti hänen elämässään koko ajan, jopa terveyteen. - Kotona vietämme isänpäivää huomenna kaksistaan, kun lapset ovat kaukana maailmalla. Joka vuosi ostan jonkin toivelahjan miehelleni. Isänpäivä on tärkeä jokaiselle isälle, niin myös lastemme omalle isälle. Onnea kaikki hyvät isät! Nauttikaa isänpäivästä kukin tavallanne.