Aina on ikävä jotakin tai jonnekin

Mitä enemmän ikää tulee, niin aina on ikävä jotakin tai sitten jonnekin.  Ikävä on lapsuutta, nuoruutta ja sitä huoletonta aikaa. On ikävä omaa isää ja äitiä, vanhinta veljeä, sisaruksia, sisarusten lapsia, serkkuja, mummia, ukkia, omaa kummia, kummilapsia, kummilasten lapsia, työkavereita, opiskelukavereita, ystäviä, entisisä naapureita ja monia sukulaisia, monia läheisiä ihmisiä joita ei ole enää. Aivan kuin monet olisivat kadonneet mustaan aukkoon! 

Hauskoja ihania sukumme tätejä ja setiä on ikävä, jotka olivat usein meillä kotona maalla. Suvun yhteys oli silloin tiivistä, helppoa ja huoletonta sekä jokapäiväistä.  Voinko muistaa todellakin niin väärin? Mutta lapsena vaistoaa monet asiat herkästi, näkee ja kuulee tarkkaan.  Tämä nyt niin vaikea historian aikamme on varmaan se, joka tekee ikävästä vielä suurempaa. On ikävä omia lapsia ja lastenlapsia. Ikävä on myös paljon kaipausta ja surua. Ikävä on huoletonta aikaa!

Nyt on ikävä hyviä hiihtokelejä, kevättä ja kesää, kun tulee lunta koko ajan ja pakkasta on niin paljon, ettei ulkoilusta ja hiihtämisestä  tule oikein mitään. Ikävän karkoitusta talvella, no sitähän elämästä aina löytyy. Lukeminen, lenkkeily, hiihto, musiikki, kirjoittaminen, käsityöt, maalaaminen, tv ja netti, hyvän ruuan laittaminen, uuden opiskelu. Lumityöt?  Mutta kun lähden jonnekin, vaikkapa ulkomaille tai toiseen kotiin, tulee jo jonkin ajan kuluttua ikävä omaan kotiin. Ja sitten kun tulen kotiin, on ikävä taas sinne mistä juuri tulin. Ihminen on outo kapistus, ikiliikkuja tunteissaankin, välillä sitä ja sitten huomenna taas toista, minä ainakin.  

Eeva Kilpi:

Kun sinun tulee ikävä minua
- ja ajatella, minä olen varma, että sinun tulee,
poikani, tyttöni, rakastettuni, mummon oma kulta -
kun tulee ikävä
katso kukkaa,
mitä tahansa, lähintä:
ojakellukkaa, pietaryrttiä, heinää,
pientä tuiketta tien poskella.
Olen siinä ja hymyilen,
Katson sinua silmiin ja lohdutan.
Ei surra liikaa.
Ollaan kohtalaisen hyvällä tuulella.
Eletään se hetki, mikä voidaan
sellaisena kuin se tulee.
Ei elämässä muuhun pysty,
Paitsi että voi tehdä toisen iloiseksi
Voi jättää kukan taittamatta.
Voi jättää puun pystyyn.
Voi olla tappamatta.
Voi olla lyömättä.
Ei voi olla olematta surullinen silloin tällöin.”