Annin aatoksia

Perin kummitätini jäämistöä ja siellä oli mm suuret määrät sukulaisten ja ystävien hänelle lähettämiä kortteja ja kirjeitä jopa 1940-luvulta saakka. Sehän olikin mielenkiintoinen aineisto, kun kirjeitä oli aivan valtavat määrät. Osan annoin pois niille sukulaisille, joiden omaisten kirjoittamia kirjeet olivat. Kyllähän kirjeet sisälsivät vaikka mitä sukusalaisuuksista lähtien. Asioita, joita en tiennyt tai eivät varmaan me omaisetkaan. Korttejakin oli valtavat määrät, kun tätini ystävät ja jotkut sukulaisetkin alkoivat tehdä 1950-luvulla ulkomaille matkoja. Jotkut hänen ystävänsä ja työtoverit olivat todella kovia matkustamaan ja ennenhän lähetettiin suuret määrät postikortteja ulkomailta, mikä tapa alkaa olla jo jäänyt unholaan. Nyt laitetaan viestiä kännykällä tai sitten jaetaan lomakuvia facebookissa tai instagramissa.  Parhaat kirjeet olivat oman perheeni lähettämät kirjeet kummitädille. Kummitätini oli hyvin rakas ja tärkeä sukumme ja perheemme jäsen, joka vietti lähes kaikki ...

Aivan uusi maailma tuli esille kummitädin kirjeistä, jotka olivat somasti pakattuna hänen jäämistössään. Hän oli säilyttänyt kaikki perheemme hänelle kirjoittamat kirjeet ja kortit varmaankin siksi, että me löytäisimme ne ja lukisimme ne. Mikä aarre! Kirjeet olivat ajalta heti sodan jälkeen vuodesta 1948 nykypäiviin saakka. Ennen ei ollut sähköpostia, joten kirjoitettiin paljon  ja joskus  soitettiin puhelimella, mutta se oli aikoinaan kallista, varsinkin kaukopuhelut. Mutta olipa hienoa, että kirjoitettiin niin paljon kirjeitä. Koskaan emme puhu niin kuin kirjoitamme. Kirjeissä ollaan aitoina ja rehellisinä. Tunteet näkyvät suvun jäsenten välillä. Ja voi miten välittäminen on aitoa!   Kirjeistä välittyy perheemme ja lähisukumme jäsenten välinen syvä rakkaus. Erityisen liikuttavia ovat tädille lähetetyt kirjeet, jotka hänen vanha isänsä on hänelle kirjoittanut. Ne alkavat aina Rakas tyttäreni sanoin. Kirjeissä kerrotaan arjen pieniä tapahtumia, sekä per...