Vanhat kirjeet

Perin kummitätini jäämistöä ja siellä oli mm suuret määrät sukulaisten ja ystävien hänelle lähettämiä kortteja ja kirjeitä jopa 1940-luvulta saakka. Sehän olikin mielenkiintoinen aineisto, kun kirjeitä oli aivan valtavat määrät. Osan annoin pois niille sukulaisille, joiden omaisten kirjoittamia kirjeet olivat. Kyllähän kirjeet sisälsivät vaikka mitä sukusalaisuuksista lähtien. Asioita, joita en tiennyt tai eivät varmaan me omaisetkaan. Korttejakin oli valtavat määrät, kun tätini ystävät ja jotkut sukulaisetkin alkoivat tehdä 1950-luvulla ulkomaille matkoja. Jotkut hänen ystävänsä ja työtoverit olivat todella kovia matkustamaan ja ennenhän lähetettiin suuret määrät postikortteja ulkomailta, mikä tapa alkaa olla jo jäänyt unholaan. Nyt laitetaan viestiä kännykällä tai sitten jaetaan lomakuvia facebookissa tai instagramissa. 

Parhaat kirjeet olivat oman perheeni lähettämät kirjeet kummitädille. Kummitätini oli hyvin rakas ja tärkeä sukumme ja perheemme jäsen, joka vietti lähes kaikki lomat meillä maalla vanhassa vinttihuoneessaan. Hänellä kun ei ollut omaa perhettä, niin me veljen ja siskon lapset olimme hänelle hyvin läheisiä. Koko perheemme, hänen isänsä eli ukkini kirjoitti hänelle usein aina aloittaen rakas sanalla. Isämme, hänen isänsä sisko, tätimme kirjoittivat myös hänelle usein. Kirjeessä lähetettiin vielä 1950-60-70luvulla paljon rahaakin vaikkapa syntymäpäivälahjaksi. Perheemme kirjoitti hänelle kertoen kaiken tapahtuneen, isäni eli hänen veljensä kertoi kaikki maatilamme kuulumiset ja muut tärkeät asiat. Me lapset kirjoitimme kummitädille heti, kun opimme kirjoittamaan. Minun kirjeissäni oli paljon myös piirustuksia. Pikkuveljet olivat myös usein piirtäneet tädillemme. On hänellä ollut hauskaa, kun hän sai kirjeitä. Usein äitini laittoi myös paketin maalta kaupunkiin, johon teimme tädillemme herkkuja. Jossain vaiheessa toimitimme siskoni ja kavereiden kanssa Muija-lehteä ja ne lähetettin tädille. Hauskoja juttuja siellä omassa lehdessä olikin. Kun olin nuori lukiolainen, kirjoitin murheeni ja suruni kummitädille ja paljon asioita, joita en omalle äidillenikään kertonut. Sitten sain tädiltäni hyviä elämän ohjeita. 

Kirjeistä näki miten läheiset ja lämpimät kaikkien meidän lähisukulaisten välit olivat. Suku oli tärkeä ja sitä pidettiin arvossa. Tätimme asui eteläisessä Suomessa ja siksipä kirjoitimme. Hänellä ei ollut puhelinta kotona ainakaan alkuvuosina, joten kirje oli tärkeä tapa viedä vistiä tai tietoa. Kaikki kirjeet ovat ovat sukumme ja perheemme historiaa, joita aion vaalia hyvin. Enää ei taida kukaan kirjoitella sellasia kirjeitä, joissa on jopa piirustuksia mukana. Itsekään en ole enää montaa kirjettä kirjoitellut. Joulun aikaan kirjoitan muutaman viestin korttien mukaan. Muutaman kirjeen olen laittanut lapsen lapsille nyt korona aikana. Toivottavasti saan itsekin joskus kirjeitä, vaikka ne ovatkin tuulahdus menneestä.