Tekstit

Näytetään tunnisteella sota merkityt tekstit.

Huolia ja murheita

Kuva
Aina on joku huoli tai murhe, sanoi mummini, jolla niitä riitti koko elämän ajan. Kotitila, maat ja metsät menivät sodassa Venäjän puolelle. Mukaan sai ottaa vain rajatun määrän tavaroita neljän lapsen lisäksi. Rakas veli katosi sodan aikana rintamalle, eikä hänestä koskaan kuulunut mitään. Sitten sodan jälkeen oli perustettava uusi koti uuteen paikkaan. Onneksi ukkini oli tehnyt ajoissa metsissä savottatöitä hevosensa kanssa ja sai rahaa säästöön pahan päivän varalle. Säästöillä ja sotakorvauksilla he ostivat uuden maapaikan, rakensivat kodin, jossa riitti työmaata. Lapset, maatalon työt ja sodan jäljet eivät olleet helppoa aikaa. Murhe näkyi mummini silmistä aina. Hymyn takanakin oli aina murhemieltä ja surua, tiesimme sen. En muista mummini koskaan nauraneen kovasti ääneen. Usein hän vain istui ja mietiskeli surullisen näköisenä. Usko antoi hänelle paljon voimaa selvitä elämässä.  Vaikka elämä meni eteenpäin, huolia ja murheita riitti. Oma puoliso menehtyi aikaisin ja omia lapsi...

En kestä!

Kuva
En kestä yhtään tuota kauheaa sotaa! Tuntuu, ettei tätä maailman menoa enää kestä enää yhtään, mikäli ajattelee Eurooppaa vuonna 2022!  Venäjä ja erityisesti  Putin joukkoineen elää jossain menneisyyden pimeässä montussa. Miten on mahdollista, ettei sivistys saavuta tuota naapurimaata ja nimenomaan päättäjiä, eikä demokratiaa saada siellä aikaan, vaikka moni varsinkin nuorempi sitä varmaan kovasti toivoo. Kuka haluaa oikeasti diktaattoria maansa johtoon, joka kuuntelee vain itseään ja kannattajiaan ja on vielä vainoharhainen. Mistä kumpuaa länsiviha? Ihmisviha, vihakateus, naapurikateus, omahyväisyys, pahuus? Mikä tekee ihmisestä pedon? Pitääkö tunteet tappaa vallanhimossaan, tätä me äidit ja isoäidit kysymme, kun kohteena ovat maailman lapset?  Pitääkö himoita toisen omaa maata ja viedä siltä itsenäisyys? Pitääkö kahmia kaikki omaisuus itselleen ja kavereilleen olikargeille. Eikö olisi helpompi kuolla hyväätekevänä ihmisenä kuin koko läntisen maailman halveksittavana ole...

Kummitädin kirjeet

Kuva
Aivan uusi maailma tuli esille kummitädin kirjeistä, jotka olivat somasti pakattuna hänen jäämistössään. Hän oli säilyttänyt kaikki perheemme hänelle kirjoittamat kirjeet ja kortit varmaankin siksi, että me löytäisimme ne ja lukisimme ne. Mikä aarre! Kirjeet olivat ajalta heti sodan jälkeen vuodesta 1948 nykypäiviin saakka. Ennen ei ollut sähköpostia, joten kirjoitettiin paljon  ja joskus  soitettiin puhelimella, mutta se oli aikoinaan kallista, varsinkin kaukopuhelut. Mutta olipa hienoa, että kirjoitettiin niin paljon kirjeitä. Koskaan emme puhu niin kuin kirjoitamme. Kirjeissä ollaan aitoina ja rehellisinä. Tunteet näkyvät suvun jäsenten välillä. Ja voi miten välittäminen on aitoa!   Kirjeistä välittyy perheemme ja lähisukumme jäsenten välinen syvä rakkaus. Erityisen liikuttavia ovat tädille lähetetyt kirjeet, jotka hänen vanha isänsä on hänelle kirjoittanut. Ne alkavat aina Rakas tyttäreni sanoin. Kirjeissä kerrotaan arjen pieniä tapahtumia, sekä per...